Lefkas #8 Paluu

5.7.2025

Heräilyt sujuivat samoihin aikoihin ja vastaavalla velttoudella kuin aiemmin. Seuramiehen vielä loikoessa, aloitin vähitellen pakkaamisen. Aamiaiselle ehdimme mennä vähän myöhässä, mutta croissuja onneksi oli yhä jäljellä. Aamiaisreissulla meille selvisi myös, että emme voi pitää huonetta yli "normaalin" klo 11 check-out-ajan. Joku oli sen lopulta päättänyt varata. Kumma kuinka check-out on salakavalasti siirtynyt kaikkialla klo 12:sta 11:sta.

Aamiaisen jälkeen kipaisimme vielä mereen viimeiselle Välimeren pulahdukselle. Koska seuramies ei ollut edes aloittanut pakkaamista, jäi uinti tavallista lyhyemmäksi. Hotellilla otimme suihkut ja pakkasimme loppuun. Klo 11 olimme kuin olimmekin valmiit check-outiin. Vastaanoton mies totesi veron 5 €/pv sekä baarin juomat maksetuksi. Matkalaukut ohjeistettiin jättämään aulan WC:n käytävälle. WC:n perällä olevaa suihkua saisi kuulemma käyttää vapaasti, kun kerran lähtö oli vasta illemmalla. Tuollainen suihkutila on vaan yleensä niin kostea, ettei siellä pysty pukemaan mitään päälleen, jos erehtyy suihkuun menemään.

Lähdimme kuluttamaan päivää Ikaros-rantakahvilaan frappejen merkeissä. Ikaros teki saaren parhaat frappet. Niiden hörppimisen jälkeen jatkoimme käyskentelyä toiseen rantakahvilaan, Oscar pool bar, missä nautimme jääteet. Pääkadun kauimmaisesta päädystä löysimme pari "uutta" markettia, joiden valikoimia piipahdimme tutkailemaan samalla, kun nautimme niiden ilmastoinnista.

Viimeistä frappea viedään.

Lipton saisi tehdä parempia tukkutarjouksia Lefkaksen
ravintoloille, etteivät kaikki päätyisi aina Fuzeen.

Oscarissakin oli kauniit maisemat.

Rantaraittia.

Hotellille palattuamme vaihdoimme uima-asut päälle aulan WC:ssä. Asetuimme uima-altaan äärelle päivänvarjon alle hengailemaan. Kävin pariin kertaan uimassakin. Seuralaiseni haki allasbaarista meille vielä yhdet aperol spritzit päivän piristykseksi. Kaikki 4 pulloa aurinkorasvaa, mitä meillä oli mukana, olivat kuluneet loppuun, joten saimme viimeisillä plöräyksillä suojattua vain nassut ja kaulat.

Altaan äärellä tuli maleksittua muutama tunti.

Aperol spritzit virkistivät.

Joskus kolmen jälkeen vaihdoimme jälleen tavallisia vaatteita päälle. Seuramies pääsi miesten WC:hen suorittamaan operaation. Minä jouduin vaihtamaan vaatteet pihalla pyyhkeen suojissa, koska naisten WC:ssä oli joku suihkussa. Se sekä kesti tolkuttoman kauan että olisi jättänyt tilan sademetsäisen kosteaksi, joten todellisia vaihtoehtoja ei ollut.

Olimme päättäneet syödä pitsat, jotta selviäisimme varmasti loppupäivän nälkiintymättä uudelleen. Sopiva paikka, Da Domenico, oli etsitty aiemmin. Se löytyi läheltä kotiristeystä, mutta poispäin oman kylän keskustasta. Ravintolassa ei ollut ketään, joten pelkäsimme paikan olevan vielä suljettu. Seuramies kurkisti sisään ja kysyi sieltä löytyneeltä tarjoilijalta onko asiakkailla asiaa syömään. Tilasin suosikkini pizza specialin ja seuralainen meat pizzan, josta selvisi kysymällä, että "meat" tarkoitti jauhelihaa. Juomaksi otin jääteen ja seuralainen oluen. Laskuksi kertyi 41 €, johon lisäsimme 4 € tipiksi. Muutama muu asiakas piipahti ruokailumme aikana hakemaan pitsoja mukaansa.

Da Domenico varmisti, ettei nälkä tullut enää loppupäivänä.

Da Domenicossa oli hiljaista.

Pizza special pitää ottaa aina, jos sitä löytyy listalta.

Meat pizza sai seuramiehen ähkyyn.

Aterian jälkeen palasimme hotellille. Olin aivan hajalla kuumuudesta, enkä kyennyt tekemään enää muuta kuin istumaan aulassa 'nauttimassa' sen heiveröisestä ilmastoinnista ja väsymyksestä. Olisimme kaivanneet vielä irish coffeet piristykseksi, mutta baarista oli kerma loppu. Niiden tilalle seuramies reippaana poikana kipaisi hakemaan marketista vesipullot.

Aulassa oli juuri ja juuri siedettävää odotella.

Eräs ekstrovertti suomalaisnainen pysähtyi hetkeksi jututtamaan meitä matkakokemuksistamme ja kertoili hän omistaankin. Se saattoi olla sama nainen, joka oli jonain aiempana päivänä salakuunnellut keskusteluamme Kolista ja Juukasta ja ilmaissut olevansa kanssani samaa mieltä, että Koli ja Juuka ovat ihan eri paikat. Seuramiehen mielestä ne sijaitsevat niin lähekkäin, että ovat samaa paikkaa. Varma en voi olla, kun kasvomuistini on niin huono.

En tosiaan voinut enää mennä ulos, kun ei kerran ollut huonetta, suihkua tai kuivaa paikkaa vaihtaa vaatteita jälleenhikoilun jälkeen, mutta sen verran olin lopulta jäähtynyt, että sain WC:n kosteudesta huolimatta vaihdettua lentokonevaatteet päälle. Lopulta tuli aika lähteä bussille. Noutoaika oli 18.35 +- 15 minuuttia. Me olimme pysäkillä tietysti 15 minuuttia etuajassa, kun taas Bussi tuli paikalle vähän myöhässä. Saimme kuitenkin ensimmäisenä laukut bussin vatsaan, ja mahduimme vielä vierekkäisille paikoille istumaan.

Seuralaiseen iski huono olo bussimatkalla, joten hän oli aika vaisu koko matkan lentokentälle. Perillä paikallisopas osoitti jälleen hyödyttömyytensä sillä, ettei osannut neuvoa ihmisiä suojatietä pidemmälle terminaaliin. Onneksi osasimme sen verran lukea, että löysimme lähtevät lennot (departures) ja Finnairin bag drop-tiskit, joihin ehdimme joukon ensimmäisinä. Matkalaukku- ja lippubyrokratia kävi nopeasti. Emme tosin saaneet paperisia boarding passeja, koska olimme tehneet check-in:in jo aiemmin internetitse. Turvatarkastusjonossa näimme, että jotkut muut bussitoverimme olivat sellaisia saaneet. Sen verran olen vanhanaikainen, että haluaisin boarding passin edes matkamuistoksi, jos ei muuta.

Turvatarkastus sujui nopeahkosti ja ongelmitta. Seuralaisen reppu skannattiin kahdesti eri suunnilta, mutta ei tutkittu sen tarkemmin. Maski oli pakko virittää naamalle, kun terminaali oli täynnä yskijöitä ja aivastelijoita. Istumapaikkoja ei lähtösalista löytynyt ennen kuin yksi lento lähti. Olimme ovelia ja tarkistimme lähtötaulusta minkä portin luokse kannatti mennä kyttäilemään vapautuvia paikkoja, joten olimme kärppänä istumassa, kun takapuolia alkoi nousta penkeistä. Seuramies kävi vielä ostamassa yhdet vedet meille, 0,8 l á 2,5 €.

Lentokentällä oli tungosta.

Lento saapui saarelle myöhässä, joten kotiinpäinkin päästiin lähtemään myöhässä. Lähtöporttimme oli nro 5. Lentokoneelle kuljettiin taas kävellen. Meille oli allokoitu paikat 4D (seuramies) ja E (minä). IAU:n lakon takia lennolla ei ollut tarjoiluja. Lentoemännät jakoivat vain vettä, mustikkamehua ja Suffeli-patukat. Skumpat jäivät nyt väliin. Edessämme istui vauva, joka otti lennon muuten tosi rennosti, mutta laskeutuminen ei häntä miellyttänyt. Joku kuitenkin piereskeli koko matkan törkeästi edessämme, joten hyvä vain, ettei ollut tarjoilua, kun ei ollut ruoka/juomahalujakaan. Suffeli tuli sentään syötyä.

Siellä meidän kone odottelee.

Etupäässä oleminen ei lohduttanut, kun tarjoilua ei ollut.

Klo 1.50 löysimme itsemme vihdoin Helsingistä odottamasta matkalaukkujen ilmestymistä hihnalle. Sitä ennen olimme kävelleet jo pitkän matkan portilta 14 ja poikenneet vessaan. Lennosta selvisimme vessatta. Lentemot pitivät muutenkin verhoa edessä koko lennon, joten vaikutti siltä, etteivät he edes halunneet päästää ketään vessaan. Laukkuja jouduimme odottamaan kauan. Minun tuli jo ensimmäisessä kuormassa, mutta seuralaisen vasta puoli tuntia myöhemmin toisessa erässä. Odottelin tietysti kilttinä tyttönä hänen seuranaan, vaikka meillä ei ollutkaan enää sama matka.

Myöhäiseksi tai jopa aikaiseksi meni lentomatka.

Metro-matkalaukkuni voitti saapumiskisan.

Seuramies lähti taksilla kotiinsa. Minä raahustin P5-parkkitaloon, mistä autoni löytyi onneksi helposti paikaltaan. Satoi ja oli kylmä. Kotona oli pakko ottaa vielä suihku ihan hiustenpesua myöten, ja kuivatella ennen nukkumaanmenoa. Aurinko alkoi jo nousta ennen kuin ehdin vuoteeseen. Unta ei silti riittänyt kuin noin 7.15 saakka, ja olinkin koko seuraavan päivän aivan vetämätön. Onneksi ei tarvinnut tehdä mitään erityistä.

Lefkas on nyt nähty. Saari oli pieni. Nidri oli vilkas ja melko turistoitunut, mutta silti rennompi ja väljempi kuin vaikkapa Kreetan Platanias. Onhan Nidri tietysti vain kolmanneksen tai jopa neljänneksen kooltaankin (näin matemaatikkoluonteisena en voi hyväksyä sanontaa 'kolme kertaa pienempi' [joku äidinkielenluonteinen ei varmaan voi hyväksyä hipsujeni käyttöä lainausmerkkien sijaan]). Rantabaareissa vietetyn ajan ja happy hour-drinkkien määrästä päätellen saarella ei ollut nähtävää eikä tehtävää, mutta se on harhaluulo. Saari vain oli sen verran pieni, että kaikki oli lähellä, ja aikaa jäi joka päivä myös rentoilulle. Lefkaksen majakkaniemen maisemat puolestaan ovat sen luokan nähtävää, etten muista missään kokeneeni mitään niin kaunista. Iltalentoja lukuun ottamatta tämä oli oikein kiva kohde, ja menisin mieluusti toistekin.