Lefkas #5 Lefkada

2.7.2025

Heräsin jälleen kerran seitsemältä, mutta pysyin laiskottelumoodissa vielä 45 minuuttia. Aamiaiselle ehdimme vähän ennen 8.30. Jäljellä oli vain yksi litistynyt croissant. Sen kaveriksi otin vähän myöhemmin kokeeksi makean paistoksen, koska huonoja leipiä ei vaan tee mieli syödä. Makean suupalan täytteenä oli valitettavasti jotain hedelmäsattumia eikä suklaata - harmi.

Aamiaiselta palasimme huoneeseen hoitamaan aurinkorasvauksen ja muutenkin valmistautumaan päivään. 9.45 maissa astelimme kohti lähimmän kadunkulman bussipysäkkiä. Ostimme pysäkin takana nököttäneestä kopista bussiliput á 2 €. Päivästä oli jälleen tulossa kuuma, joten odottelimme varjon puolella bussin saapumista. Kun bussi lopulta näkyi horisontissa, kipaisimme oikealle puolelle katua. Bussi tuli täsmällisesti klo 10. Kyytiin tuli paljon muutakin porukkaa, mutta mahduimme helposti istumaan.

Kaupungintalon kupeesta löytyi kaikki tarpeellinen: puhelin, postilaatikko ja lippukoppi.

Nysse tulee.

Linjuriauto on maantien ässä.

Rahastaja kävi myymässä lippuja ja repimässä meidän ennakkoon ostetut sivusta käytetyn merkiksi. Matka kesti puolisen tuntia ja päättyi Lefkadan kaupungin satamaan. Saarella ja sen pääkaupungilla on sama nimi, mutta käytän nyt helpomman erottelun vuoksi kaupungista nimeä Lefkada. En muutenkaan ihan ymmärrä miksi saaren nimi suomeksi on Lefkas, kun Lefkada on niin paljon helpompi lausua ja taivutella.

Bussin päätepysäkki oli satamassa.

Kävelimme saaren pohjoiskärjen ympäri mantereelle johtavan sillan kupeeseen. Siellä näimme mukavan näköisen rantakahvilan, missä päätimme nauttia frappet. Kaloja vilisti vedessä vieressämme. Osa taisi satunnaisesti ulostellakin päätellen taakse jäävästä "savuvanasta". Muuten niitä olisikin ollut kiva katsella.

Kahvila "kanavan" rannalla oli suosituin turistikohde.

Frappea päivään ja kitaan.

Puuhakkaat kalat parveilivat vedessä.

Agia Mavran linnoitus lienee saaren päänähtävyys. Sinne pääsi kävelemällä noin kilometrin kahvilalta maakannasta pitkin. Vaikka matka oli lyhyt, se oli yllättävän raskas taivaltaa auringon paahtaessa niskaan vailla mitään estettä. Pienintäkään varjoa ei kannakselta löytynyt, että olisi voinut pitää vilvoittelutaukoa. Aivan lopuksi piti vielä ylittää korviasärkevästi rämisevä metallisilta, joka kolkkasi tauotta, kun sen yli kulki vilkkaasti autoja.

Lefkadan rantaa.

Juukelisti mekkaloiva silta ansaitsi tulla ikuistetuksi.

Vallihauta ympäröi linnaketta.

Linnan sisäänpääsy maksoi vain á 5 €, vaikka paikka oli hieno ja iso. Pieni museotila oli jopa ilmastoitu, ei tehokkaasti, mutta edes jotenkin. Turisteja oli suorastaan omituisen vähän. Moni linnanmuurin sisällä ollut raunio oli brittien jäljiltä olevien rakennusten, eli eivät erityisen kiinnostavia minulle. En ole millään muotoa brittifani, enkä osaa edes perustella miksi kyseinen kansakunta ei yhtään herätä kiinnostustani. Alkuperäiset linnan rauniot sen sijaan olivat jännittävät.

Sisään pääsi länsiportista.

Lippukoppi oli muurien sisäpuolella.

Lippukoppia yritettiin kaunistaa kukkasin.

Linnan sisäpiha oli laaja.

Brittien lisäksi myös venetsialaiset ja ottomaanit olivat häärineet täällä. Missäpä he eivät olisi välimerellä häärineet. Näyttelytilasta löytyi jonkin verran historiatietoa ja mielenkiintoinen "aikajana" linnan vaiheista. Näytillä oli myös muutamia kolikoita, kaiverrettuja kiviä ja kanuuna tarvikkeineen.

Mavran linnassa oli Suomenlinnamaisia paikkoja.

Fransiskaanimunkkien kopin ovi oli merkitty ristillä.

Munkkien tila oli askeettinen.

Raunioita poikineen ja tyttöineen.

Majakat ovat aina puhutelleet minua.

Muurilta pääsi kurkkimaan Lefkadaan päin.

Tempus fugit.

Muureilla on mukavaa marssia, kun näkee maisemia.

Kivikasoja toisesta suunnasta.

Harmi, ettei kuvaan voi vangita ilmastoinnin ihanuutta.

Kanuunatkin ovat aina puhutelleet minua.

Poikkesimme myös käymään linnan kirkossa, vaikka en ollutkaan soveliaasti pukeutunut. Ketään muita kuin seuramies ei ollut sitä näkemässä, paitsi ehkä 'taivaan isi', joka ei ainakaan heti ottanut asiakseen rangaista minua. Kirkko oli rakennettu muurin sisään, joten tunnelma oli luolamainen. Kirkon vieressä sijainnut hautausmaa näytti ihan joutomaalta. Sitä ei olisi kalmistoksi arvannut, jos ei esittelyteksteissä olisi niin sanottu.

Kello oli niin raskaan näköisen taipaleen
päässä, että jäi meiltä soittamatta.

Kirkossa oli tuttua rekvisiittaa.

Kuvien edessä olevien kopioiden
merkitys ei ihan valjennut minulle.

"He sees you when you're sleeping".. ei kun hetkinen, se olikin eri tyyppi..

Hautuumaa näytti kuolleelta (pun intended).

Ennen lähtöä seuralaisen piipahti vielä koekäyttämään wc:n, joka oli kuulemma 'unisex', ja kreikkalaisille tyypillisesti ilman lukkoa - ei häävi. Onneksi minulla ei ollut tarvetta käydä siellä. Itse sain tilaisuuden istuskella varjossa pitämässä taukoa. Muurit onnistuivat juuri siinä kohtaa pyydystämään pienen vilvoittavan tuulenvireen seurakseni. Pieni pettymys oli, ettei linnalla ollut museokauppaa, joten matkamuistoja tai tuliaisia ei täältä saanut.

Kukkaloistoa länsiportilla.

Kävelimme takaisin Lefkadan vanhaan kaupunkiin. Ehdimme jo istahtaa yhteen keskusaukion kahvilaan, joka mainosti aperol spritzejä, mutta lähdimme pois, kun vastahakoinen tarjoilija kävi läimäisemässä pöytään menut, joissa oli vain yksi sivu asioita eikä ainutkaan niistä ollut drinkki. Oikeastaan jo tarjoilijan asenne oli riittävä syy vaihtaa paikkaan, jossa asiakas on edes vähän tervetullut.

Loputtoman tuntuinen kannas oli kärventävän paahteinen.

Ylväät pulut astelivat vedessä kuin missäkin luksuskylpylässä.

Kahvilat ja ravintolat reunustivat toria.

Saman aukion toiselta laidalta löysimmekin paljon mukavamman paikan. Tilasimme kinkku-toastit ja jääteet. Seuramies otti lisäksi oluen. Saimme pyytämättä ja yllättäen lisukkeeksi jonkinlaisen maistelulautasen, jossa oli tomaattia, kurkkua, makkaraa, ranskalaisia ja jotain tzatzikin näköistä, mutta tulisempaa tahnaa, ja pähkinöitä. Tilasimme vielä toiset juomat, kun jano oli kova ja tunnelma mukavan unelias. Toastien ja juomien hinnaksi kertyi 21 €, johon lisäsimme 3 € tipin.

Caramelo-kuppila otti meidät ystävällisesti vastaan.

Mmmm - juustoa.. 

Lisukelautanen tuli pyytämättä ja yllättäen.

Tarjoilijatar kävi välillä viskelemässä ansiokkaasti
suuria vesipulloja kirkon katolla ahertaville työmiehille.
Kuva luonnollisestikin ilman tarjoilijaa ja työmiehiä.

Turisteja ei jostain syystä pyörinyt koko kylässä kuin kourallinen. En ymmärrä mihin ne kaikki bussissa kanssamme matkustaneet ihmiset katosivat. Helteessä käyskentelystä kertynyt jano oli tosiaan aivan omaa luokkaansa. Pystyin juuri ja juuri jatkamaan matkaa kahden jääteen ja vesitilkan jälkeen. Klo oli 14.15, kun aloimme katsoa bussien aikatauluja. Näimme yhden vuoron menneen juuri klo 14. Seuraava lähtisi vasta klo 17.45.

Kaduilla oli hiljaista.

Rautaiset kellotapulit olivat paikallinen erikoisuus.

Käyskentelimme jonkin verran ympäriinsä ostoskatuja pitkin, mutta niissä myytiin vain tavanomaista turistikrääsää. Posti ehti sulkeutua aivan nenämme edestä klo 14.45. Ostimme kioskista vielä yhdet vesipullot. Palasimme sen jälkeen satamaan varmistamaan bussin aikataulun, joka oli valitettavasti sama kuin netistä löytämämme. Ihmettelimmekin, kun jonkun hakutuloksen mukaan bussien vuoroväli Lefkadaan oli 3 tuntia, eikä se sitä muuhun aikaan päivästä ollutkaan, mutta nyt se löi meitä armotta päin pläsiä.

Opaskirjat kehottivat huomaamaan peltipäällysteiset
talot myös paikallisena erikoisuutena.

Sympaattisia pieniä kujia oli paljon.

Asetuimme bussipysäkkiä vastapäätä olevalle taksiasemalle odottamaan tulisiko joku auto, joka huolisi meidät kyytiin. Seuramies tutki puhelimestaan überia, mutta autoa olisi pitänyt odottaa 5 minuuttia ja kyydin hinta alennuksen jälkeen olisi ollut 36 €, mikä kuulosti hiukan korkealta. Ennen kuin ehdimme sortua siihen, paikalle kurvasi sopivasti vanhempi herra Skodalla taksi-kyltti katollaan. Hän lupasi viedä meidät Nidriin 25 €:lla, mihin suostuimme. Mies ajeli reippaanlaisesti, vaihtoi kuuntelemansa rokin kreikkalaiseen perinnemusaan, ja ajeli meidät perille 20 minuutissa. Annoimme hänelle 5 € tipin, kun matka meni niin mukavasti ja joutuisasti. Jäimme pois kyydistä kirkolla eli samassa paikassa kuin mistä aamulla lähdimmekin.

Taksiasemalla oli hiljaista.

Mahtoiko kuskimme olla kanadalainen, kun peilissä riippui vaahteraa.

Haimme kaupasta heti kassillisen vesiä ja samalla hankkiuduimme kätevästi eroon liiasta pikkurahasta, kun myyjä tuntui suorataan hinkuvan 20 centin pennosia kassansa täytteeksi. Jäähdyttelyn ja aurinkorasvauksen jälkeen lähdimme rannalle uimaan puoleksi tunniksi. Sen jälkeen palasimme hotellille ottamaan suihkut. Seuraavaksi lähdimme nauttimaan päivän happy hour-drinkit Di Parisiin.

Juomaksi päätimme kokeilla tequila sunrisea á 5 € - ei hassumpi. Joku ohikulkija huuteli, että onko drinkit varmasti sexyt tai jotain sinne päin, viitaten paikan mainoslauseeseen. Nopeampiälyinen olisi vastannut, että 'ovat ainakin sexympiä kuin sinä', mutta me vain ihmettelimme mikä herraa mahtoi vaivata. Jätimme juomien maksun kaveriksi parin euron tipin.

Cocktailit ovat sexyjä.

Olen aina ollut enemmän auringonnousujen kuin laskujen
(auringon tai muidenkaan, pl. matemaattisten) ystävä.

Kävelimme hetken tutkimassa kaukaisempaa laitaa ennen illallista. Mitään mainitsemisen arvoista emme löytäneet. Eräs nainen kävi rantaraitilla kerjuukierroksella pikkuvauvan kanssa. Hän tuntui pyörivän kylän ravintoloissa päivät päästään.

Illalliselle päädyimme Mistral-nimiseen ravintolaan, jossa oli riittävä valikoima "alkuperäisiä" kreikka-ruokia. Otimme alkuun tzatzikia ja leipää sekä ouzot. Ruuaksi tilasin kleftikon (lammas) ja seuramies stifadon. Juomaksi tuli rosé-lasillinen (minä) ja Alfa-olut (seuralainen) ja tietysti vettä. Ruoka tuli liian nopeasti. Emme olleet ehtineet kuin maistaa ns. alkuruokaamme ja -juomiamme. Tzatzikissa olisi saanut olla reilusti enemmän valkosipulia, mutta kleftiko oli jälleen mainio. Hintaa aterialle kertyi 52,50 €, jonka pyöristimme 60 €.

Maistrali oli tänään suosittu.

Maistralissa maisema ei peittynyt veneiden taakse.

Alkupaloja.

Välipaloja.

Kleftiko maistui onneksi paremmalta kuin miltä näytti.

Stifadoon oli tainnut kaatua ämpärillinen hillosipuleita.

Huvittuneina seurasimme jälleen sitä kuinka ravintolat jännästi täyttyivät vähitellen heti, kun vaan muutama ensimmäinen syöjä saadaan houkuteltua pöytiin. Esimerkiksi yleensä täynnä oleva Pomodoro oli tänään vielä aivan tyhjillään klo 19.30. Sen naapuri Vasilico puolestaan oli aivan täynnä.

Aterian jälkeen palasimme hotellille. Asetuimme housupyykin jälkeen parvekkeelle kirjoittelemaan päivän kokemukset muistiin. Valkoisiin housuihini oli vesiputousretkeltä tullut tahroja (aurinkorasvasta) ja turkoosit shortsit onnistuin sotkemaan illalla kleftikon kaverina olleella tomaatti?kastikkeella. Onneksi mukana oli pieni purkki pyykkijauhetta. Ihan puhdasta tuli, jopa vähän yllättäen. Lopulta oli vielä kerran otettava suihkut ennen nukkumaanmenoa.

Turkinpulu iltapörhistelyiden parissa.