Cattolica 8 Hukkareissu

21.7.2018

Herätys kilahteli klo 8.30. Aamiaisen jälkeen poikkesimme aulaan vahvistamaan huoneen jatkoajan Mauran kanssa. Hän sieppasi avainkorttimme, puuhasi hetken jotain tiskin takana, ja homma oli hoidettu. Palattuamme huoneeseen minä ryhdyin valmistautumaan jäähyväisuintiin ja heittelin jotain jälkeen jääviä esineitä roskiin (mm. hammasharjan). Seuramies aloitti matkalaukun pakkaamisen. Kävelimme taas kerran ilmaisrannalle. Emme ottaneet aurinkoa vaan kävimme pelkästään uimassa, joskin uimme melko kauan ja rauhassa. Aurinkorasvaa emme olleet jaksaneet tällaisen keikan takia sivellä.

Ihmisiä vilvoittelemassa.

Rantavahti partioi.

Lihameri lainehti päivästä toiseen.

Merimaisema.

Hotellilla otimme suihkut ja lähdimme Via Dantelle katsastamaan viimeisiä ostosmahdollisuuksia. Kävimme päiväkahvilla samassa Roma-kahvilassa kuin ensimmäisenä päivänä. Olin jo monta päivää himoinnut sitruuna-granitaa, ja tilasin sellaisen kahvin oheen. Hetken päästä selvisi kuitenkin, että juuri sitruuna oli loppu, joten jouduin ottamaan tilalle meloni-granitan, joka ei ollut yhtään hyvä. Lähteminen onnistui helpommin, koska tällä kertaa saimme yllättäen laskun pöytään, vaikka edellisellä kerralla piti maksaa sisällä.

Cappuccino ja meloni-granita.

Olin hieman haaveillut toisesta käynnistä Gabicce Montella. Kello alkoi kuitenkin olla jo liian paljon, että välissä olisi kannattanut enää käväistä hotellilla. Lähdimme siis kävelemään kohti Gabicce Marea. Siellä näimme minijunien palaavan siestalta vasta klo 15.30. Matka ylös kestäisi puoli tuntia junalla. Niin paljon meillä ei myöskään ollut aikaa, joten lähdimme käymään siellä taas jalkaisin. Ilma oli pilvinen, mutta lämmin ja kostea. Pari pisaraa vettäkin satoi matkalla. Kävely sujui paljon helpommin kuin ensimmäisellä kerralla, koska reitti oli tuttu ja haastetaso tiedossa.

Parco delle Ginestre.

Noin puolen tunnin kuluttua olimme taas Gabicce Monten päällä. Pettymys oli valtava, kun totesimme keramiikkakaupan olevan edelleen kiinni. Tällä kertaa tavasimme liikkeen edustalla olevaa kylttiä, jossa kerrottiin ilmeisesti vain, että keskiviikkoisin, perjantaisin ja lauantaisin järjestetään keramiikkakursseja. Alkaa epäilyttää oliko koko talo edes kauppa vai olivatko työt vain koristeena.. Pääsky jäi siis edelleen saamatta. Istuimme sen sijaan hetken aukiolla lepäämässä ja sitten lähdimme paluumatkalle. Ostimme vielä pullot vettä kioskista. Palailimme Gabicce Mareen samoihin aikoihin kuin minijuna oli palailemassa siestalta.

Pääsky.

Gabicce Monte.

Cattolican rannikko.

Cattolicaan päästyämme hakeuduimme hetimmiten pitsalle Carpe Diem-nimiseen ravinteliin, joka sijaitsi Piazza I Maggion nurkalla. Koska lennolla ei olisi tarjolla ruokaa, piti lounaan olla sen verran runsas, että jaksaisimme kotiin saakka sen voimalla. Valitsin sienipitsan (á 7,50 €), jonka koostumus oli melko märkä, mutta maku oli kohtuullinen ja se suoritti vatsantäyttötehtävänsä mallikkaasti. Juomaksi tuli Schweppes Lemon hanasta (á 4 €).

Sienipisa.

Seuralaisen pitsa.

Paluumatkalla hotellille ostin vielä pienen tuliaisen kummityttöselle. Hotellilla meillä oli noin tunti aikaa käydä suihkussa ja sonnustautua matkavaatteisiin. Uimakamppeet olivat ehtineet vähän kuivahtaa, ja olisihan ne ollut pakko pakata, vaikka eivät olisikaan kuivuneet. Matkalaukku painoi yllättävän vähän, vain 15,8 kg. Reppu 3 kg, josta 1 kg oli pelkkää kameraa.

17.50 maissa matkustimme viimeistä kertaa oikukkaalla videohissillä aulaan tekemään check-outia. Maksoimme lisäpalvelut (ilmastointi ja safetybox) sekä veron 21 € (3 € / yö). Siivoojalle olimme jättäneet kympin huoneeseen. Osa ihmisistä oli suosiolla chekannut ulos jo klo 10, koska olimme jo aamusta ja pitkin päivää nähneet heidän maleksivan hotellin aulassa laukkujensa kanssa. Luulisi sellaisen olevan tylsin mahdollinen tapa viettää viimeistä lomapäivää.

Hotel Seniorin aula.

Lentokenttäbussi saapui täsmällisesti aikataulun mukaan klo 18.10. Se oli jo melkein täynnä, mutta löysimme vielä takaosista vierekkäiset istumapaikat. Teimme vielä viimeisen hotellipysähdyksen, minkä jälkeen huristelimme lentokentälle vajaassa tunnissa. Kentältä ei ollut lähdössä enää muita lentoja samaan aikaan, joten kentällä oli hyvin hiljaista ja jonotus check-iniin eteni siedettävän nopeasti. Sama nuoripari, joka oli ollut edessämme San Marinon minijunassa ja Venetsian gondolissa olivat jälleen edessämme jonottamassa. Vaikka he olivat meistä edellä, jaettiin heille käytäväpaikat, kun taas me saimme ikkuna- ja keskipaikan (34 A & B).

Riminin lentokenttä.

Check-in-jonossa.

Helsinki.

Pienen lentokentän ainoa kauppa oli pidetty auki meitä varten, mutta kassaan tuli jokin vika, eikä sitä pystynyt käyttämään. Myyjä soitteli tekniseen tukeen. Kuulimme pariin kertaan sanan password. Kauppa oli pieni, joten ostokset oli nopeasti poimittu mukaan ja jono kiersi koko kauppatilan ympäri. Lopulta myyjä ja apuun tullut seniorimyyjä saivat valikoitua kassasta tuotteita käsipelillä, ja myynnin käyntiin. Vähän myöhemmin saatiin myös viivakoodinlukija toimimaan, minkä jälkeen myynti nopeutui selvästi. Kaikki tuntuivat ostavan enemmän tai vähemmän limoncelloa. Kaipa se on sellainen pakollinen tuliainen monelle, vaikka se ei erityisen hyvää ollutkaan.

Riminin lentokenttäkauppa.

Finnair.

Lento lähti jonkin verran myöhässä. Jo checkinissä lähtöajaksi oli arvioitu 21.04, kun aikataulun mukainen lähtöaika oli 20.50. Heti alkumatkasta kärsimme turbulenssista, minkä takia tarjoilu viivästyi. Ehdimme kuitenkin saada shamppikset ennen Helsinkiin laskeutumista. Seuralainen oikutteli sipsien kanssa. Hän ei voisi kuulemma sellaisia sipsejä syödä, jotka ovat olleet pussissa, joka on sijainnut flunssapotilaan pöytätasolla. Vaikka muuten olen varsin kärsivällinen luonne, siinä kohtaa meinasi minultakin mennä hermot moisen vainoharhaisuuden takia. Jouduin kuitenkin teknisistä syistä hillitsemään itseni, koska yskimisen pidättely vei kaikki voimani. Olin kuitenkin erittäin tarmokkaasti esittänyt tervettä koko viikon, kävellyt reippaasti vuorien päälle ym, ja sitten tullaan valittamaan, ettei saa "hengittää kohti mun matkalaukkua" tai vaatimaan, että pitää istua eri pöytään ravintolassa... Mitali olisi pitänyt saada eikä nillitystä.

Paluulennolla.

Vasemmassa laidassa näkyy Venetsia.

Iltapala.

Laskeuduimme Helsinkiin noin vartin myöhässä. Matkalaukkusalissa oli ruuhkaa. Kaksi muutakin lentoa odotteli laukkujaan, mutta meidän laukut tulivat onneksi ensimmäisenä ja yllättävän nopeasti. Seuramies kävi vielä lentokentän Alepassa. Minä vahdin sillä välin matkalaukkujamme eri suuntaan hengittäen. Maksoin vielä parkkilipun (44 €) ennen lentokentältä poistumista. Seuramies tepasteli taksiasemalle, minä lentokenttäparkkibussin laiturille. Yö oli lämmin, noin 20-asteinen. Bussia ei tarvinnut tällä kertaa odottaa edes täyttä varttia. Auto löytyi paikaltaan ja oli kunnossa. Puomin kameratunnistus toimi vaihteeksi, joten pääsin ajamaan ulos sukkelasti. 02.10 parkkeerasin kotipihaan. Kotoa löysin parvekekukat yllätyksekseni hyvävointisina, vaikka olivat olleet koko kuuman viikon kastelematta.

Sitten vähän yhteenvetoa: Pyöräilijälle ärhentely lähtöpäivänä kostautui flunssana. Arvasinhan, että sellaisesta huonosta käytöksestä ei hyvää seuraa. Siitäkin huolimatta matka meni hyvin. Parasta antia olivat San Marino ja Venetsia. Ja onhan Rimini sellainen klassikko, joka sivistyneen ihmisen kuuluu nähdä. Matkaoppaana meillä oli Anja Kinnusen Riminin rannikko, jossa oli varsin kattavat tiedot juuri sellaisista asioista, jotka minua kiinnostavat. Historian ja klassisten nähtävyyksien osalta vanha painovuosi ei haittaa yhtään. Italian rannat bagnoineen sen sijaan olivat ärsyttäviä. Jos haluaa päästä mereen uimaan helposti ja usein, niin on parempi mennä jonnekin muualle lomailemaan. Cattolica ei tietysti ollut ihan Rimini, mutta riittävän suuri ja monipuolinen kylä tarpeeksi likeltä Riminiä. Läheinen Gabicce Monte tarjosi hyvän kävelykohteen, koska sellaista tarvitaan aina. Piadina oli mahtava kulinaristinen löytö. Jo sen takia kannatti käydä. Ainoa mikä jäi oikeasti vähän harmittamaan, on se, ettei tullut tilaisuutta tehdä päiväretkeä Gubbioon, missä on kuvattu Don Matteon alkukaudet. Mutta ehkä toisella kertaa, kun kerran sinne Venetsiaankin on päästävä vielä joskus uudelleen...