Cattolica 7 Rimini

20.7.2018

Heräilin nenän tukkoisuuteen jo reilusti ennen kuin herätyskello soi kahdeksalta. Aamiainen sujui tavalliseen tapaan. Sitä seurasi aurinkorasvaus ja tavaroiden pakkailu päivän omatoimiretkeä varten. Kävelimme 71-numeroiselle bussipysäkille, mihin muutaman minuutin odottelun jälkeen saapui bussi #125 (vuoroväli 20 min). Ovissa oli isot kuvat, jotka opastivat nousemaan bussin kyytiin vain etuovesta, mutta kaikki menivät kuitenkin takaovista, joten mekin teimme samoin.

Cattolican bussipysäkki #71.

Oven luona oli leimauslaite, johon sujautimme edellisenä päivänä ostamamme liput nuoli alaspäin ja "kuvapuoli" itseen päin. Meitä hieman huoletti, kun meillä oli vain 2 zonen lippu. Oma ja Riccionen vaihtopysäkkimme olivat jo kahdella eri zone-numerolla ja Rimini vielä kolmannella zonella. Opaskansiossa oli kuitenkin lukenut, että kahden zonen lippu riittäisi Cattolica-Rimini-matkalle. Tutkimme asiaa myöhemmin vielä bussiyhtiön omalta sivulta, jonka laskurin mukaan olisimme tarvinneet 3 zonen lipun matkallemme. Onneksi kohdalle ei osunut tarkastajia, joten selvisimme ongelmitta.

Zone-laskuri.

Zone-kaavio.

Jäimme pois bussin päätepysäkillä Riccionessa, pysäkki #49. Mussolinin huvila (1892) sijaitsi heti linja-autoaseman meren puoleisella laidalla, joten kävimme kiertämässä sen ja ottamassa parit valokuvat. Matka jatkui samalta pysäkiltä bussilla #11 (vuoroväli 15 min) Riminiin päin. Riminissä jäimme pois pysäkillä #11, koska emme olleet varmoja mihin suuntaan bussi siitä eteenpäin jatkaisi, ja pysäkki oli jo ihan ensimmäisen nähtävyytemme lähellä. (Todellisuudessa olisimme voineet ajaa vielä yhden pysäkinvälin lisää #10:lle.) Kävelimme siis ensimmäiseksi Fellinin puistoon (Parco Federico Fellini) katsomaan neljän hevosen suihkulähdettä (Fontana dei Quattro Cavalli, Filogenio Fabbri, 1928). Suihkulähde oli hieno ja luultavasti muukin osa puistosta olisi ollut, mutta nyt se oli täynnä rumia myyntitelttoja.

Mussolinin huvila.

Villa Mussolini.

Taidetta Villa Mussolinin pihalla.

Riccionen bussipysäkki #49.

Fontana dei Quattro Cavalli.

Hevonen.

Hevosia.

Kävelimme puiston suuntaista sivukatua rantaan, missä jatkoimme kävelyä rantakatua maailmanpyörää kohti. Sen lähellä oli iso ilmaisranta. Emme olleet tulleet uimaan, mutta kävin kuitenkin kokeilemassa kädellä vettä, otin parit valokuvat, ja etsin itselleni kiven muistoksi. Lapsuudenkodissa meillä oli hieno sileä Riministä tuotu kivi, johon oli tussilla kirjoitettu Rimini, jotta aina muistaisimme juuri sen kiven olevan Riministä. Pitihän minun siis nytkin saada kivi mukaan.

Rantakatu.

Ilmaisrannalla.

Ihmisiä meressä.

Riminiläinen kivi.

Riminiläistä rantatunnelmaa.

Seuramies oli jo aivan läkähtynyt ja odotteli rantatiellä puun varjossa. Rannan sivusta lähti satamakanava (Porto canale di Rimini), jonka laitaa lähdimme kulkemaan poispäin rannasta. Pysähdyimme nauttimaan vihreät jääteet, á 4 €, kanavanrannan Dalla Jole-kippolassa. Kahvila oli koristellut seiniä useiden eri shamppis-merkkien kylteillä ja logotuotteilla, joten kuplivaakin olisi varmasti ollut tarjolla. Se olisi kuitenkin luultavasti vienyt ihmisestä puhdin, ja meillä oli vielä paljon käveltävää edessä.

Riminin majakka (Il faro di Rimini).

Dalla Jole.

Kahvilanäkymä.

Kanavan loppupäästä löytyi poikkeuksellisen vanha silta, Ponte di Tiberio, joka on valmistunut jo vuonna 21. Silta oli yhä aktiivisessa käytössä. Sillan luota jatkoimme Corso d'Augusto-katua Riminin vanhaan keskustaan. Saavuimme ensimmäiseksi Piazza Cavourille. Sen laidalla oli mm. kaupungintalo. Keskellä piazzaa oli paavi Paavali V:n patsas (1613, Nicola Cordier/Sebastiano Sebastiani), joka oli 1700-luvun lopulla naamioitu kaupungin suojeluspyhimykseksi (Gaudenzo), jotta ranskalaiset miehittäjät eivät sitä hoksaisi tuhota. Piazzan laidalla oli käpy-koristeinen suihkulähde (Fontana della Pigna, 1543, Giovanni da Carrara). Suihkulähteen vierestä alkavassa loggiassa/portiikissa (muinainen kalatori, 1747, Giovan Francesco Buonamici) toimi sympaattinen kukkakauppa.

Kanavan rantaa.

Ponte di Tiberio.

Ponte di Tiberio.

Corso d'Augusto.

Piazza Cavour.

Paavi Paavali V.

Fontana della Pigna.

La Pescheria Vecchian pääty.

Pulu juopottelemassa suihkulähteen pohjalla.

La Pescheria Vecchia.

Seuraavaksi jatkoimme matkaa Corso d'Augustoa pitkin. Kadun varrella olisi ollut Luisa Spagnolin-vaateliike, jonka näyteikkunaan ihastuin Roomassa, mutta koska olen vaatimattoman näköinen punkero, en rohjennut taaskaan mennä sisään. Saavuimme Piazza Tre Martirille. Sieltä löysimme Caesarin patsaan ja toiselta laidalta pylvään, joka oli pystytetty paikalle, jossa Caesarin uskotaan huikanneen sotajoukoilleen "Alea iacta est!" kiven päällä seisten. Alkuperäinen kivi on tietysti hukassa. Aukion laidalla oli myös sympaattinen kellotorni (Torre dell'Orologio, 1547 & 1750 & 1875).

Luisa Spagnoli.

Piazza Tre Martiri.

Caesar.

Caesarin tolppa.

Toisessa päässä Corso d'Augustoa oli vanha riemukaari (27 eaa), jota kävimme nopeasti vilkaisemassa. Riemukaaren läheltä puikkelehdimme kapeita katuja pitkin Tempio Malatestianolle (1447-?), joka oli ikäväksemme suljettu siestan ajaksi. Emme jaksaneet jäädä odottamaan pariksi tunniksi, joten tyydyimme katselemaan rakennusta ulkoapäin. Se oli kyllä erikoisen näköinen pytinki, mutta sisätiloissa olisi kuulemma ollut paljon taidetta nähtävillä.

Arco d'Augusto.

Riminiläinen sivukuja.

Parvekekukkia.

Italialaiset ovat kovia kukankasvattajia.

Tempio Malatestiano.

Tempio Malatestianon koristeellinen oviaukko.

Ovikoristeita.

Jättisimpukka.

Jatkoimme kävelyä rautatieasemalle päin. Aseman kulmalla poikkesimme kahvilaan, mutta lähdimme hetken kuluttua närkästyneinä pois, kun tarjoilija ei suostunut huomioimaan meitä lainkaan, vaikka kävi tuomassa pöytiin tarjoiluja ja hakemassa pois likaisia astioita. Pitkällisen odottelun jälkeen tarjoilija ilmestyi ottamaan tilausta, mutta silloinkin hän pienen epäröinnin jälkeen otti tilauksen vastaan meidän jälkeen tulleelta seurueelta. Siinä vaiheessa päätimme viedä tilauksemme jonnekin muualle.

Pinkki talo <3

Krumeluureja.

Vähän matkan päästä löysimme iloksemme paljon viihtyisämmän paikan, L'Artrov Bar Trattorian, joka mainosti syntyneensä hymyn kera. Siellä palvelu olikin erinomaista, ja meidät otettiin heti oikein ystävällisesti vastaan. Parissa minuutissa meidän asioita oli hoitanut jo neljä eri tarjoilijaa. Tilasimme lounas-piadinat. Tällä kertaa kokeilin piadina con pomodoro, mozzarella e basilicoa (Tomaatti, mozzarella, basilika). Oheen otin jääteen. Sisätiloista löysimme hienot, siistit ja toimivat vessat, joskin pieni miinus siitä, että naisille ja miehille ei ollut erillisiä wc-tiloja.

L'Artrov Bar Trattoria.

Piadina con pomodoro, mozzarella e basilico.

Lounaan jälkeen tepastelimme lähimmälle bussipysäkille (#7). Aikataulu näytti, että seuraava bussi Riccioneen tulisi sopivasti kolmen minuutin kuluttua. Riccionessa vaihtobussimme oli juuri lähtenyt, joten jouduimme odottelemaan reilut 15 minuuttia seuraavaa. Kaikkiaan kotimatkaan kului noin 1 h 20 min.

Kerrostalo, joka näkyy Cattolicaan saakka.

Bussissa.

Hotellilla vaihdoimme nopeasti uimavarustuksen päälle ja lähdimme käymään rannalla. Yritimme jälleen etsiä matkatoimiston appsin mainostamaa ilmaisrantaa bagno 73:n liepeiltä, mutta emme löytäneet edes pientä polkua tai kujaa, joka olisi saattanut bagnien välistä luikerrella rantaan. Menimme siis jälleen vakiorantaamme kilometrin päähän. Uimme kauan ja hartaasti. Vesi oli yhä 30-asteista, kun teimme uusintamittauksen.

Hotellille palattuamme jututimme respassa Mauraa, joka oli nyt paikalla (oli aiemmin poissa), ja saimme selvitettyä, että check-out tosiaan on jo klo 10, mutta saisimme 20 € lisämaksusta pitää huoneen klo 18 saakka. Lentokenttäbussimme oli lähdössä vasta klo 18.10, joten olisi ollut ikävä olla ilman huonetta niin kauan. Jatkoaika oli käytävä vahvistamassa vielä seuraavana aamuna vähän ennen kymmentä.

Huoneeseen päästyämme otimme suihkut ja pienet grappat (kurkun desinfiointiin...). Ukkonen yritti viritellä itseään parin jyrähdyksen ja vesipisaran avulla, mutta laantui kuitenkin heti. Pian sen jälkeen ihmettelimme, kun kylpyhuoneen ikkunan kautta alkoi kantautua tauotonta pörinää. Ihmeteltyämme sitä viitisen minuuttia, vaivauduimme lopulta parvekkeelle saakka katsomaan mistä on kyse. Loputon virta Ducati-moottoripyöriä rullasi hotellikatua pitkin tööttäillen ja moottoreita ärhennellen. Seudulla oli käynnissä WDW 2018 (World Ducati Week) ja olimmekin Riminissä nähneet Ducati-väkeä kosiskelevia mainosbannereita muutamien ravintoloiden edustalla. Läheisessä risteyksessä oli auto jumissa, kun mopovirtaan ei tullut pienintäkään väliä pariinkymmeneen minuuttiin. Katselimme ja kuvailimme menoa parvekkeelta aikamme, kunnes päätimme lähteä syömään. Ulos päästyämme räpsimme vielä muutamat kuvat aina vain jatkuvasta Ducati-tulvasta.

Grappa.

Ducati-kulkue Via del Pretellä.

Loppumaton virta Ducateja.

Minulla ei taaskaan ollut lounas-piadinan jälkeen yhtään nälkä, joten tapojemme vastaisesti menimme toistamiseen samaan ravintolaan, eli Europaan, syömään. Seuralainen tilasi taas cheeseburgerin, ranskalaiset ja oluen, jotka eivät kuulemma olleet yhtä hyvät kuin edellisillan ravintolan (Momoscat). Minä napostelin menemään annoksen ranskalaisia Europa Spritz-nimisen juoman (granaattiomenasiirappi, Martini Rosè, prosecco, mausteneilikka, appelsiini[mehu?]) kera. Illallisen hinnaksi tuli 20,50 €, jonka pyöristimme 23 €:ksi. Viereisessä pöydässä istunut mies unohti tuolille laukun, jonka tarjoilija kävi hetken perästä poimimassa talteen. Mies tuli sitä hetken päästä etsimään, ja tarina sai onnellisen lopun.

Europan iltaherkut.

Kello 21.30 olimme jälleen Piazza I Maggiolla, mutta edelleenkin suihkulähteet vain menivät päälle tavanomaiseen tapaan ilman värejä tai musiikkia. Sirene-suihkulähde sammui hetken kuluttua. Sen tienoilta kantautui jotain musiikkia. Tänä iltana liikkeellä oli paljon kerjäläisiä ja erinäisiä laittomia myyntihenkilöitä, vaikka muina iltoina sellaisia ei juurikaan näkynyt. Liekö Ducati-tapahtumalla ollut houkutteleva vaikutus, koska kaupunki oli myös täynnä ducatisteja..?

Piazza I Maggion suihkulähde.

Seuramiehen käyttämä narureppu veteli viimeisiään jo Cattolicaan tullessa, mutta kärsi lisäksi aurinkorasvavahingon päivän retkellä, ja se oli pakko heittää roskiin. Etsiskelimme uutta Via Danten varrella olevista kaupoista. Euron kaupasta löytyi narureppuja, mutta ne olivat niin ohutta kangasta, että niistä melkein näkyi läpi, eikä niissä ollut ylimääräistä pientä vetoketjutaskua. Onneksi Dantella oli myös yksi virallinen urheilukauppa, josta löysimme pätevämmän narurepun tarjoushintaan 9,90 € (alkup. hinta 14,90 €).

Hotellille palattuamme rupesin tekemään taas matkalaukun koepakkausta. Tulisi tekemään tiukkaa, että saisin kaikki tavarat mahtumaan kotimatkalle. Ennen nukkumaanmenoa tuli kirjoiteltua tietysti myös muistiinpanot päivän tapahtumista. Riminissä oli jo jonkin verran ihan oikeita nähtävyyksiä, mutta kyllä parasta antia oli kuitenkin kaupungin viehättävä ja sympaattinen arkkitehtuuri (pl. iso kerrostalo).