Oo, ne mennee naimisiin, ovat yhdessä yhdessä aina!

Eräs ystäväni on menossa naimisiin reilun kuukauden kuluttua. Yllätyksekseni olen melkein innostunut siitä, että pääsen pukeutumaan juhlavaatteisiin ja yrittämään hiusten kihartamista. Jostain pitäisi vielä löytää sopiva käsilaukku, harkita hattua epäonnistuneen kiharruksen varalta ja ostaa jotain sievää, millä peittää olkapäät kirkossa. Onneksi Stockmannin Hullut Päivät alkavat huomenna.

Pariskunta on toivonut lahjaksi rahaa häämatkatilille. Ilmeisesti ilmiö on aika uusi, koska hakukone tarjoaa melkein ainoastaan keskustelupalsta-tuloksia. Harvassa ovat asiantuntijoiden lausunnot siitä miten rahaa annetaan lahjaksi etiktein mukaisesti. Keskustelupalstoilla kiistellään aggressiivisesti vain siitä ovatko rahapyynnöt ja tilinumerot kutsuissa törkeitä, vai onko törkeämpää antaa lahjaksi rahaa ja noudattaa hääparin toiveita. Kauheita riitoja on saanut aikaan myös sopivan rahasumman määritteleminen. Toiset ovat kauhean loukkaantuneita siitä, että toiset haluvat varmistaa, että häälahja vastaa ainakin noin suunnilleen häävieraasta syntyvää kustannusta. Eikö sekin ole vain reilua käytöstä, jos joku katsoo, että on varaa ja kohteliasta antaa ainakin sen verran arvokas lahja? Sehän on ihan eri asia, jos hääpari sellaista vaatii, mutta jos kerran kyse on vieraan tahdosta...

Suurin osa pitää hyväksyttävänä, että varaton vieras antaa vähempiarvoisen lahjan. Toiset ovat tästäkin loukkaantuneita. On herätetty kysymystä siitä saisiko esimerkiksi kympillä tai kahdella mitään kunniallista tavaralahjaa hankittua. Joku intopää mainosti, että kyllä jostain löytyy kympillä ihan kiva maljakko. Muutamassa asiantuntijalähteessä puolestaan mainittiin, että itse tehtyä lahjaa arvostetaan kovasti. Eikä muuten arvosteta!

Eikä arvosteta sitä kympin halpahalli-maljakkoakaan! Mikäli ei ole varaa antaa kallista lahjaa, pitäisi sen kuitenkin olla laadukas eikä sellainen, jonka haluaa piilottaa kellariin. Häälahjathan ovat siitä pirullisia, ettei niitä saa heittää roskiin, vaan ne on kaivettava näytille aina, kun lahjan antaja saapuu kylään. Kelpuuttaisin itse paljon mieluummin vaikkapa Pentikin teesiivilän (5,50 €) tai sellaisen kynttiläpidikkeen (9,50 €), jolla tehdään pullosta kynttilänjalka, kuin ottaisin jonkun ruman ristipistotaulun riesakseni. Iittalalta saa Kivi-tuikkukupin halvimmillaan 16 €:lla. Kyllä sentään häälahjan pitäisi olla jotain sellaista, mistä ymmärtää heti, että kyse ei ole mistä tahansa roskasta.

Ajattelin noudattaa hääparin toivetta, ja laittaa rahaa tilille. Ei se häämatkailu mitään halpaa puuhaa ole. Ongelmani ei kuitenkaan ole toiminnan törkeys eikä lahjan suuruus. Olisin kaivannut asiantuntija-arviota siitä, kuuluuko tällaista lahjaa antaessa hankkia hääparille myös onnittelukortti vai olla hankkimatta. Jos hankkii kortin, kuuluuko kortissa mainita suorittaneensa tilisiirron vaiko kirjoittaa pelkät onnittelut? Toimitetaanko kortit mahdolliselle lahjapöydälle vai jonnekin muualle? En löytänyt vastauksia. Muutama keskustelupalstailija mainitsi hankkineensa kortin, jotta hääparille jää jonkinlainen muisto. Näin minäkin haluaisin tehdä. En silti haluaisi käyttäytyä vastoin mahdollisia etikettisääntöjä, vaikka selvästikin olen synnynnäinen moukka, kun en näitä asioita automaattisesti tiedä.