keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Linnut

Työ alkoi tänään ottaa pannuun oikein olan takaa. Piti tuurata poissaolevien lisäksi jo läsnäolevia. Ei meinanneet hermot kestää enää kohdella ystävällisesti viattomia luontokappaleita (jos nyt mies koskaan on viaton), jotka tulivat jotain kysymään ihan aiheesta. Päätin tavoistani poiketen pitää tauon. Normaalisti en viitsi kahvi- enkä ruokataukoja pitää, mutta nyt se alkoi tuntua tarpeelliselta. Kännykätkin jätin töihin saadakseni hetken rauhan.

Kävin kaupasta hakemassa sinkkiveden ja Royal-patukan (koska olin unohtanut miltä se maistuu). Kuljeskelin puiston tapaisen alueen läpi ja löysin varjoisan penkin. Aurinko paistoi. Oli mukavan lämmintä. Töissähän joutuu palelemaan ja aivastelemaan. Nenä vuotaa aamusta neljään (ip).

Katselin lintuja ja ne katselivat minua. Ensimmäisenä paikalle saapui paikalle varpunen. Varpunen pompahteli eiffeltorni-tyyppisen koristerakenteen sisällä hienosti. Käyttääkö lintu siipiä hypätessään vaakasuuntaiselta metallitikulta toiselle selän takana olevalle tikulle n. 12-15 cm päähän? Se käy niin nopeasti, ettei minun silmäni ehdi nähdä.

Varpusen poistuttua, tuli pian paikalle toinen varpunen. Se nyppi maassa kasvavaa maksaruohon (tms) tupsua muutaman kerran, piipahti (eli sanoi piip), ja pyrähti yhtäkkiä lentoon, ja katosi puistikon toiselle laidalle. Mitä senkin päässä liikkui, kun tuli niin kiire, vaikken minä sitä ainakaan säikytellyt? Mitä muuten liikkuu hyönteisten (esim. ampiainen, kärpänen tai perhonen) päässä, kun vaihtavat suuntaa kesken lennon tai kiihdyttävät vauhtiaan hetkeksi? Kantautuuko jostain uusi houkutteleva tuoksu vai tuntuuko vastatuuli vain liian raskaalta joskus?

Seuraavaksi paikalle liihotti kalalokki? Pienet räpylät sillä oli muuhun kokoonsa nähden. En silti ryhtynyt pilkkaamaan sitä räpylöidensä tautta. Kolmas varpunen asettui suunnilleen samaan paikkaan kuin kaksi aiempaa. Varpunen lienee rohkein lintulaji, koska se uskalsi aina tulla lähimmäksi. Lokki jäi kauimmas. Pian varpusen saapumisen jälkeen tuli naakka. Naakka asettui matkallisesti ja koollisesti varpusen ja lokin väliin.

Hetken aikaa kaikki puuhasivat omiaan. Sitten ne lähtivät samaan aikaan rintamana lähestymään meikäläistä. Nauratti ihan ääneen, että olen modernissa versiossa Linnut-elokuvasta. Varpunen kuitenkin säikähti pian naakkaa ja pakeni. Naakka säikähti lokkia ja pakeni. Toinenkin lokki saapui ilmatilaan kaartelemaan, mutta maassa jököttävä kaveri huuteli sille jotain -  “ke ke ke kliiih-a… kliih-a… kej-a kej-a kej-a ke ke” - ilmeisesti poistumiskäskyn, koska lentelijä kurvasi pois.

Olen aina kuvitellut lokkien huutelevan aikansa kuluksi, mutta ilmeisesti niistä jokainen vain huutaa kilpaa "Minun saaliini! Nokat irti! Lähtekää räpylämäkeen siitä!". Jäivät tiput kaikki ilman saalista, koska en ollut varma onko suklaa vaarallista linnuille. Sitäpaitsi kuka nyt lokkeja tarkoituksella ruokkisi?!

3 kommenttia:

  1. Pystyykö linnut muka säätelemään lentonopeuttaan? Tuo lokkien kiekuttelu on niin kamalan kuuloista. Tässä merenrannalla niitä saa kuunnella ihan tarpeeksi kun alkavat mekkaloimaan / sabotoimaan ympäristöään.

    VastaaPoista
  2. Kyllä linnut varmastikin pystyvät säätelemään lentonopeuttaan. Eräänäkin päivänä varpunen lensi edelläni n. 23 km/h. Pyöräilin siis sen perässä eikä etäisyytemme muuttunut juurikaan, joten nopeutemme oli varmaankin samaa luokkaa. Seuraavana päivänä lensin varpusen perässä, joka paineli 32 km/h ihan vieressäni, ja jälleen pysytteli hyvin minun vauhdissani. En jaksaisi millään uskoa, että kyse on vain kahden yksilön erosta saman lajin sisällä, koska haarukka on noin suuri.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Tietoja minusta

Blogiarkisto

Lukijat