keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Uni tulee

Herääminen arkisin on yleensä älyttömän työlästä. Tarvitsen herätäkseni 3 herätyskelloa, joista yksi pakottaa minut nousemaan koivilleni ja tepastelemaan muutaman metrin päähän sammuttamaan meteliä. Voisihan sitä ehkä opettaa itsensä nousemaan heti ensimmäisestä soitosta, mutta mikään ei ole ihanampaa kuin snoozettelu ja ajatus, että vielä ehtii vähän aikaa nukkua. Sänky tuntuu aamuväsymyksessä paljon paremmalta kuin illalla sinne köllähtäessä, joten täytyyhän siitä nauttia vähän ekstraa. Ensimmäisenä herätyskellonani toimii vanha henkilökohtainen kännykkäni. Seuraavaksi huutelee ihan oikea herätyskello-kello, joka vaatii sen tepastelun. Sitten piippailee työpuhelimeni. Sitten taas oma puhelimeni... 6.28 - 6.32 - 6.35 - 6.38 - 6.40 - 6.42. 6.42 vääntäydyn lopulta ylös sängystä.

Olen tullut siihen tulokseen, että herätyskellon sointi melutasosta ja sävelmästä/piippauksesta/pirinästä riippumatta on maailman unettavin ääni. Miten muuten pystyisi nukahtamaan niin nopeasti ja niin sikeästi aina pariksi minuutiksi? Jos sattuu pyörimään koko yön hereillä saamatta unta, miettien vaikka aina niin tärkeitä työasioita, niin kyllä sitten unettaa aivan hirvittävästi, kun herätyskello lopulta soi. Vaikka olisi nukkunut yönsä erinomaisesti ja herännyt jopa ennen herätyskelloa (esim. 6.08) peipposenpirteänä, niin kyllä vaan herätyskellon soidessa uni taas hyökyy päälle vastustamattomasti. En ole vielä päässyt tutkimuksissani niin pitkälle, että olisin testannut auttaako herätyskellon soiminen vaikkapa klo 1.05 keskeyttämään työtuumat, ja vaivuttamaan unettoman ressukan rem-sykliin, mutta tiedä vaikka...

Mökillä tuli taas havaittua sisäisen kellon tarkkuus. Havahduin sekä lauantaina että sunnuntaina hereille ensimmäistä kertaa juuri, kun kännykkä näytti 6.28aa. Kyllä sitä silloin on valmis heräämään juuri oikeaan aikaan, kun mikään ei soi. Tästä hyvin ajastetusta kropasta johtuen en myöskään ole onnistunut (vielä) nukkumaan pommiin, vaikka aina toisinaan unohdan virittää herätyssarjan illalla. Lisäksi oma puhelinvanhukseni on alkanut pettää herätysten suhteen. Laite kyllä vilkkuu ja näyttää herätys-tekstiä ruudulla hienosti, mutta ei pihahdakaan. Muut äänet toimivat normaalisti silti. Buutti auttaa ongelmaan vielä toistaiseksi, mutta pelkään, että jonain päivänä se ressukka jää lopullisesti mykäksi.

Kävin juuri vähän vilkuilemassa minkälaisia Nokialaisia malleja olisi tarjolla, josko sitä vaihtaisi vanhuksen uuteen. Yhtäkään söpöilymallia ei Nokialta löytynyt. Ei ihme, ettei Nokialla mene kovin vahvasti. Vanha puhelin on Nokia 7360 ja mitään niin kaunista en ole sittemmin nähnyt <3


 

Nokian N97 mini gold on jo kohtuullisen sievä puhelin, mutta ehkä edes minä en tarvitse herätyskelloksi 18 karaatin kullalla päällystettyä laitetta...


3 kommenttia:

  1. Mä kun harrastan joskus päikkäreitä, ja otan väsymystasosta riippuen 30-60 minsan torkut, ja herätyskellon toki herättämään. Ja oon ihan yhtä uninen herätessäni päikkäreiden jälkeen kuin aamuisinkin, ja snoozittelen päikkäriherätyskelloa yhtä lailla.

    VastaaPoista
  2. Uusissa puhelinmalleissa on kieltämättä muotoilussa menty miehisempään ja käytännöllisempään suuntaan ja nämä tyylitellyt mallit ovat vähän vähemmistössä. Tosin tyylikkään mustan puhelimen näytön saa nykyään mukautettua taustakuvilla ja kun näytön laatu on riittävän hyvä, ne melkein riittävät. Mun harmaanmustan Desiren tyylikkyys perustuu kokonaan siihen mitä ruudulla näkyy. Ja se on awesome.

    VastaaPoista
  3. Taustakuvalla piristetään työpuhelinta, mutta kun oman puhelimen ensisijainen tehtävä on seistä näytillä yöpöydän telineessä, ei taustakuvasta ole paljon iloa..

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Tietoja minusta

Blogiarkisto

Lukijat