Budapest #1 Gellért

22.3.2016

Matkapäivä alkoi sellaiselle tyypillisellä aikaisella herätyksello klo 6.10. Söin aamupalaa, järjestelin kodin siihen kuntoon, että sinne on mukava palata ja tarkistin netistä lentokenttäparkin täyttöasteen. Moottori starttasi auton kellon mukaan 7.07 ja lähdin kurvailemaan kohti P4A-parkkialuetta, mistä löysin paikan helposti. Lentokentälle vievää bussiakaan ei tarvinnut odottaa montaa minuuttia. Sen verran odotusaikaa kertyi, että eräs japaniatar ehti tulla kysymään missä sijaitsee bussipysäkki V5302 (ehkä), koska hänen pitäisi päästä bussiin 615. Ei minusta juuri apua ollut, koska osasin opastaa hänet vain kohti lähintä juna-asemaa.

Perille lentokentälle saavuin hämmästyttävästi jo klo 7.30. Jäin ihmettelemään ihmisiä ja odottelemaan Finnair-bussilla Helsingin keskustasta saapuvaa seuramiestä. Odotteluaikaa kertyi puolisen tuntia, minkä aikana ehdin moneen kertaan huolestuilla matkatavaroideni painosta. Olimme valinneet matkalle Finnair Light-liput, joka sisälsi pelkän käsimatkatavaran, jonka paino sai olla max 8 kg. Olin ostanut 3 kg painoisen lentolaukun, sen lisäksi kanniskelin käsilaukkua, jolle kertyi kilon verran painoa jo pelkästä kamerasta. Painoa toki oli valmiiksi ylimääräistä eikä ruumamatkatavaran ostaminen light-lipun ohelle olisi etukäteen maksanut paljon mitään, mutta teki mieli kokeilla kevyttä matkustamista kerran.

Toista kertaa ei muuten tee mieli kokeilla, koska nesteidenkin takia olin nesteessä. Tarvitsisin matkalle mukaan jo peruskosmetiikkaa sen verran, että sallittujen määrien rajat paukkuvat. Siihen päälle tulee vielä hupikosmetiikka kuten ripsiväri, jota en tietenkään arkena jaksa käyttää, mutta matkoilla on vähän enemmän energiaa yleensä. Paljon oli vain jätettävä tarpeellista tavaraa pois, lainattava matkakumppanilta ja osa ostettava kertakäyttöhengessä paikan päältä. Harmittaa sellainen.

Onneksi kukaan ei kuitenkaan missään vaiheessa keksinyt punnita tavaroitani, joten selvisin kaikesta lisämaksuitta. Turvatarkastus sujui nopeasti, mutta jälleen kerran jouduin satunnaisotannalla pyyhkäisytestiin, mutta niin joutui tällä kertaan seuralaisenikin. Samalla selvisi, että testissä etsitään jäämiä räjähdysaineista eikä huumeksista, kuten olimme luulleet. Saimme molemmat tulokseksi no-alarm ja pääsimme jatkamaan matkaa.

Kentällä hakeuduimme kahville ja jääteelle ja sitten WC:n kautta portille 17. Paikat olivat hienot 5A ja 5B ja laukuillekin löytyi tilaa ylähyllyltä. Sain lipun B-merkinnästä huolimatta ikkunapaikan, seuralainen istui keskellä ja reunaan tuli keski-ikäisehkö ehkä unkaritar. Tarjoilu alkoi nopeasti, kahvi tee ja mustikkamehu kuuluivat hintaan. Mustikkamehun lisäksi otettiin perinteiset shamppanjat ja sipsit á 12 € ja 3,50 €. Korttimaksukin toimi kerrasta. Lentoaika oli vain 2 h 10 min, laskeuduimme peräti 15 minuuttia etuajassa, joten paljon mukavammin ei olisi matkailu voinut sujua.

Lähdön juhlistusta.

Etupäässä.

Matkatavaroitahan ei tarvinnut nyt odottaa, joten suuntasimme terminaalissa suoraan ulos. Kurvasimme Turisti-infon tiskille ensimmäiseksi, mutta siellä ei myyty tarvittavia 7 pv:n matkalippuja vaan erilaisia kaupunkilippuja, mihin olisi sisältynyt myös jotain nähtävyyksien hintoja, joten piti siirtyä toiseen jonoon KKP:n tiskille. Täältä saimme haluamme liput. Oikeastihan olimme matkassa vain 6 eri vuorokauden aikana, mutta katsoimme helpoimmaksi tilata kerralla koko viikon. Ihan piti passejakin virkailijalle näyttää, koska lippuihin kirjattiin meidän nimet. Nimiä vilautettiin yksi kerrallaan asiakasnäytöllä ja vahvistimme rouvan kirjoittaneen ne oikein. Hinnaksi tuli yhteensä 9900 ft. Palvelu oli erittäin ystävällistä, rouva toivotteli meille oikein suomeksi hyvää päivää, vaikka muuten asioimme toki englanniksi.

Keskikaupunkia kohti vievä bussi 200E löytyi heti, kun menimme terminaalista ulos ja parikymmentä metriä oikealle. Yksi bussi lähti juuri, mutta seuraava tuli heti paikalle. Kaikkien ennakko-ohjeiden vastaisesti bussi päästi ihmisiä sisään kaikista ovista, vaikka piti päästää vain etuovesta. Lippua ei tarvinnut leimata, koska siihen oli merkitty etukäteen voimassaolopäivämäärät. Bussi ajeli 15-20 minuuttia ja saapui sitten Kőbánya–Kispest-asemalle. Aseman ensimmäisellä pysäkillä ei saanut jäädä vielä pois, mikäli mieli vaihtaa metroon. Toiselle pysäkille ajeltiin minuutissa. Metron lähtölaituri löytyi yksi kerros katutason yläpuolelta.

Asemalla pyöri useampia virkailijoita, joille lippua piti näyttää. Juna jo odottelkin asemalla, joten kipaisimme suoraan kyytiin ja asetuimme istumaan. Ajelimme 8 pysäkinväliä Kálvin tér-asemalle, mistä vaihdoimme uudehkoon 4-linjan metroon. Metrot ja junat olivat vanhan romun oloisia, mutta muutamia uudempiakin oli joukossa. Yllättävän suuri osa ihmisistä oli kovasti suomalaisen näköisiä, useimmat ehkä eniten rönttövaatteiden ja tyylikkyyden puutteen takia, mutta osa myös kasvonpiirteiltään. Osa paikallisista oli taas selvästi tummakarvaisempia ja eksoottisemman näköisiä kuin suomalaiset.

Hotel Baross 5. ja 6. kerroksessa.

Linja 4 toi meidät suoraan uudelle kotiasemallemme Keleti pályaudvar:lle. Ihan sattumalta nousimme ylös metrotunnelista suoraan hotellimme (Hotel Baross) eteen. Sisäänkäynti oli pieni kapea ovi, mutta löysimme sen helposti, koska netissä oli varoiteltu sen huomaamattomuudesta ja olimme varautuneet etsimään jotain pienellistä. Oven takaa löytyi pieni käytävä kohti sisäpihaa ja sisäpihan viereltä löytyi kaksi hissiä, joista toisella ajoimme viidenteen kerrokseen, missä hotellin vastaanotto sijaitsi.

Meidän ikkuna oikeassa ylänurkassa.

Näkymä ikkunasta.

Huone 616.

Saimme huoneen 616 kuudennesta kerroksesta. Huone oli kiva, ikkuna antoi pittoreskille sisäpihalle, mutta ilma oli tunkkainen, joten avasimme ikkunat heti tuulettamista varten. Erikoisuutena huoneen ovessa oli lukko, joka oli lukittava erikseen avaimella. Huoneen varusteluun kuului kokolattiamatto, tv, minibaari ja nopea wifi. Safetyboxkin kuului huoneen hintaan, mutta se oli sattumoisin valmiiksi lukossa edellisen asukkaan jäljiltä. Pyysimme respaa avaamaan boksin, mutta seuralaiseni töpeksi sen mitä pikimmin uudelleen lukkoon, koska oli lukenut vain osittain koodin vaihtamista koskevat ohjeet - viimeinen painallus uuden koodin vahvistamiseksi jäi tekemättä. Emme enää kehdanneet mennä pyytämään avausta uudelleen.

Brysselissä oli tapahtunut pommi-isku sillä välin, kun itse olimme ilmassa lentämässä kohti Budapestiä. Aina pitää tapahtua jotain silloin, kun olemme matkalla. Onneksi olemme aina olleet jossain muualla kuin siellä missä rytisee. Toivottavasti pysymmekin muualla. Lienee turha toivoa, että mitään pahaa ei enää koskaan missään tapahtuisi..

Pienen lepäilyn jälkeen lähdimme katselemaan kaupunkia. Meillä ei ollut mitään suunnitelmaa, mutta jotenkin kaipasimme raikasta joki-ilmaa ja ajelimme metrolla Tonavan rantaan Fővám tér-asemalle. Huomasimme olevamme Gellért-vuoren kohdilla, mutta joen toisella puolella. Päätimme ryhtyä rastittamaan nähtävyyksiä pois listalta saman tien. Kävelimme Vapaudensillan (Szabadság híd) yli Gellértin (siis Budan) puolelle ja kipusimme vuorelle katselemaan maisemia ja huipulle sijoitettua 40 metriä korkeaa neuvostoliittolaisten pystyttämää "vapaudenpatsasta" sekä itävaltalaisten rakentamaa Citadella-linnoitusta (1848).

Ensivaikutelma Budapestista.

Vapaudensilta Gellért-vuoren edessä.

Koristeellista on.

Budapest horisontissa.

Siltaa.

Vapautuksen muistomerkki (Szabadság Szobor).

Mitä tuolla kaverilla oikein on kannikoissaan?!?

Kukinta-aika.

Gellért oli matkaoppaan mukaan piispa Gerardus, jonka käännyttämisyrityksistä suivaantuneet kansalaiset olivat änkeneet piikkitynnyriin ja tyrkänneet vierimään vuoren rinnettä alas. Myöhemmin katumuksen korventaessa sisuskaluja Gellértistä päätettiin tehdä kaupungin suojeluspyhimys. Vierityspaikalle on pystytetty Gellértin muistomerkki, jonka näimme myös.

Gellértin muistomerkki.

Gellértin muistomerkki.

Vuorella oli korkeutta 140 metriä ja sen huomasi hengästyksen ja lukuisten lepohet.. eli kuvaustaukojen määrästä. Otin muutamia kuvia Larrysta taustallaan Tonava ja ylittämämme silta. Missasimme rinteen alaosissa sijainneen luolakirkon, koska emme olleet suunnitelleet retkiagendaa vielä tarkalla tasolla.

Maisemaa Gellért-vuorelta.

Pienikin kukkii.

Polkua.

Ylöspäin.

Larry ja Vapaudensilta.

Pest.

Tonava (Duna).

Budan linna (Budai Vár)

Jano alkoi olla kaikesta kiipeylystä aika kova ja hiukan nälkäkin oli, joten palattuamme Pestin puolelle toista siltaa, Erzsébet híd, käyttäen, painuimme ensimmäiseen ravintolaan, joka mainosti tekevänsä pitsoja. Se oli ravintola Papparazzi. Pitsa ei ollut kaunis, mutta maku oli ihan ok, ja nälkä lähti, mikä oli tärkeintä. Päällysteinä minulla oli kinkku ja maissi. Italialainen ukkeli jutteli ummet ja lammet suomea meille, mutta siihenkin nähden tippiä jäi liikaa, kun Forexista saadut setelit olivat vielä tarpeettoman suuria ja rahayksikön arvo hieman hakusessa. Ei ole helppoa maksaa pikkuostoksia tuhansissa.

Papparazzin pizza.

Kävelimme aikamme ostoskatu Váci utcaa pitkin. Poikkesimme kierrokselle suureen kauppahalliin (Nagyvásárcsarnok, 1897), missä myytiin alakerrassa pelkkiä ruokia, erityisen paljon lihoja ja kasviksia. Toisesta kerroksesta löytyi kahviloita ja turistikrääsäkauppiaita. Kauppahallin oli suunnitellut sama Eiffelin arkkitehtitoimisto, joka on rakentanut erään tornin muistaakseni Pariisiin. Raudan työstössä oli kyllä jotain samaa. Wikipedian mukaan kauppahallin on kuitenkin suunnitellut muuan Samu Pecz ja Eiffel on suunnitellut Budapestiin rautatieaseman (Nyugati pályaudvar). Ota näistä sitten selvää kuka puhuu totta...

Suuri kauppahalli ulkoa.

Suuri kauppahalli sisältä.

Suuri kauppahalli.

Kellarikerroksesta löysimme Aldi-kaupan, joka muistutti erehdyttävän paljon Lidliä. Ostimme Aldista evääksi vähän keksejä, sipsejä ja juotavia. Kävelimme kauppahallilta taas Kálvin tér-asemalle, ajelimme hissillä laiturialueelle, ja ajelimme tutulla 4-metrolla taas kotiasemalle.

Spider holster testissä. Niin paljon mukavampi kuin hiertävä kaulahihna!

Poikkesimme vielä aukiolle kuvaamaan Keletin juna-aseman komean fasadin ja kurkistimme myös aseman sisään. Juna-asema siis oli katutasossa metroaseman yläpuolella. Pääovien kohdalle osuivat laiturit 6-9, ja jostain täältä oli tarkoitus seuraavana päivänä lähteä junalla seikkailemaan Bratislavaan Slovakiaan. Klo 18 maissa olimme jo umpiuuviksissa ja palasimme hotellille lepäämään, tasaamaan nestehukkaa, viestittelemään kotiin. Höyhensaaret kutsuivat myös melko aikaisin.

Keleti pályaudvar.

Aavemainen kuu jäi valvomaan untamme.