Budapest #2 Bratislava

23.3.2016

Olimme virittäneet herätykset kännyköihin klo 7.30:ksi, mutta olimme hereillä jo aiemmin mm. naapureiden lotisevien vesileikkien, yleisen valoisuuden ja vieraan sängyn aiheuttamien tuntemusten takia. Sänky oli melko kova, peitto oli hyvä ja tyyny sellaista mallia, että sen sai mytättyä riittävän korkeaksi tueksi niskan alle. Toinen silmäni oli illalla hieman punoittanut, ja olin ottanut antihistamiinin, joten nyt jäljellä oli enää hiukan turvotusta.

Aamiaista tarjoiltiin hotellissa klo 7-10. Pienen laittautumisen jälkeen astelimme alas viidenteen kerrokseen aamiaiselle kellon lähennellessä kahdeksaa. Aamiainen tarjottiin melko pienessä huoneessa, jossa taisi olla kymmenen pöytää. Sali täyttyi melko vauhdikkaasti kahdeksan kieppeillä, mutta me ehdimme juuri sopivasti ennen ruuhkaa valitsemaan itsellemme ikkunapöydän. Valikoimiin kuului sämpylöitä, paria viipaleleipää, juustocroissantteja, juustoja kolmea lajiketta, leikkeleitä, nakkeja, munia parissa muodossa, jogurttia lisukkeineen, kahvia ja mehua automaateista. Leivistä vain croissantit olivat hyviä, mutta ne sitten tosiaan olivat hyviä! Automaatista tulostin cappuccinon ja toisesta automaatista omenamehun, mutta molemmat olivat aika laimean makuiset.

Aamiaisen jälkeen palasimme huoneeseen pakkaamaan päivän reissussa tarvittavat tavarat ja käymään WC:ssä. Avaimen jätimme poistuessamme aina respaan. Menimme hyvissä ajoin Keletin asemalle katomaan mistä Bratislavan juna lähtee ja totesimme sen lähtevän suoraan nenämme edestä laiturilta 7. Vartiointi asemalla oli runsasta. Asemalla pyöri useita pareja poliiseja sekä täysin mustiin pukeutuneita kiväärimiehiä. Liekö tämä kaikki Brysselin tapahtumien takia vai onko näin aina?

Lähtevien junien aikataulu.

Lippukauppa löytyi asemarakennuksen toiselta puolelta. Oven edessä oleva jonotusnumerolappulaite oli rikki (tai paperi loppu), mutta sisäpuolelta löytyi toinen laite ja siltä saimme jonotusnumeron 383. Noin kymmenen oli meitä ennen jonossa. Vaikka olimme puoli tuntia etuajassa alkoi pelottaa, että emme ehdi junaan. Lopulta tuli meidän vuoromme asioida luukulla, jolloin selvisi miksi jono eteni niin hitaasti: liput kirjoitettiin alusta loppuun käsin! Sama lippu kirjattiin kahdelle matkustajalle ja voimaan kahdelle suunnalle, kun oli ensin varmistettu, että matkustamme mennen tullen yhdessä. Kahden hengen junalippu Bratislavaan ja sieltä takaisin Budapestiin maksoi 11025 ft ja oli käytettävä kuukauden sisään.

Kahden hengen meno-paluu-junalippu, Budapest-Bratislava.

Lopulta meille jäi kuitenkin 10 minuuttia aikaa palata laiturille ja etsiä sopiva vaunu. Paikkanumeroita lipulla ei myönnetty. Juna lähti sekunnilleen aikataulussa liikkeelle 9.25. Konduktööri kävi tarkistamassa lipun ja kirjoitteli siihen merkintänsä kynällä. Matkalla näkyi rähjäisiä taloja, ihmisiä, muutama koira, radan varresta säikähtäneinä karkaavia jäniksiä ja Slovakian puolella hevosia sekä kissa. Kurjen tapainen lintu laskeutui ojan laidalle, sekin oli jännittävä näky. Maisema Budapestin keskustan ulkopuolella oli kiinnostava, koska itse kaupunki oli kaunis, siisti ja hyvin hoidettu, mutta ilmeisesti tavallisen kansalaisen olot ovat vähän arkisemmat. Junassa pyöri myös poliiseja, mutta he jäivät pois viimeisellä Unkarin puolen asemalla. Rajan ylityttyä oli konduktöörikin vaihtunut ja lippu tarkastettiin toistamiseen. Slovakian puolella käytettiin kynän sijasta leimasinta merkintöjen tekemiseen. Mitään rajamuodollisuuksia matkalla ei ollut.

Junan WC tuli testattua, ettei tarvitsisi ensimmäiseksi pyrkiä kaupungissa vessaan. Bratislavaan saavuttiin hieman aikataulusta myöhässä 12.15 (aikataulu 12.07). Bratislavan asemalla (Bratislava hlavná stanica) oli hirvittävästi ihmisiä. Pienehkössä asemarakennuksessa oli lukuisia lippuluukkuja, mutta ne eivät myyneet tavallisia paikallisliikenteen lippuja eivätkä osanneet edes neuvoa menemään ulos rakennuksesta etsimään lippuautomaatteja. Lopulta lähdimme ihan itse riittävän kauas pihalle katsomaan löytyykö sieltä mitään ja löysimme lopulta automaatit pylväiden takaa piilosta. Niistä sai ostaa lippuja vain kolikoilla. Oli ihan sattumaa, että meillä oli juuri ja juuri sen verran kolikoita mukana, että saimme ostettua kaksi 30 minuutin kippua. 15 minuutin liputkin olisivat riittäneet, mutta sitä emme lähtiessä vielä tienneet varmaksi.

Vielä jonkin aikaa harhailtuamme löysimme reitin raitiovaunuasemalle. Sinne mentiin juna-aseman sisältä lyhyttä käytävää pitkin ja yhtä portaikkoa alaspäin. Sen verran olimme tutkineet asiaa etukäteen, että tiesimme haluavamme raitiovaunuun nro 1. Sellainen odottelikin aseman mutkassa matkustajien poisjättökohdassa. Seurasimme muiden mallia ja kävelimme oikealle päin odottelemaan vaunun saapumista matkustajien noutokohtaan. Vaunu lähti hetimmiten, liput leimattiin ratikasta löytyvässä leimauslaitteessa. Leimaus oli tehtävä nopeasti, koska netissä oli varoiteltu, että automaatti lakkaa pummiudenestämissyistä toimimasta, kun vaunu lyö ovensa kiinni. Montaa matkustajaa kyytiin ei tullut.

Bratislava hlavná stanican raitiovaunuasema.

Raitiovaunussa numero 1.

Kaupunki oli jotenkin slummimainen kuten raitiovaunukin. Hienommissakin taloissa oli alimmat 2 metriä grafftien peitossa. Raitiovaunu ajoi vähän myöhemmin tunnelin läpi, mikä oli yksi maamerkkimme. Sen jälkeen odotimme mainintaa Most SNP-asemasta, jolla jäimme pois.

Kaikki tärkeimmät nähtävyydet olivat onneksi lähekkäin.

Ensimmäinen kohteemme oli Bratislavan linna (Bratislavský hrad) 150 metriä korkean mäen päällä. Ensimmäinen versio linnasta oli rakennettu 900-luvulla, mutta vuosisatojen kuluessa sitä on rakennettu uudelleen eri tyyleihin, viimeisimpään vasta 1900-luvun puolivälissä. Linna lähes tuhoutui tulipalossa 1800-luvun alussa, mutta jälleenrakentamisella ei näköjään ollut kiire.

Katedrála svätého Martina.

Taiteiltu talo katedraalin kupeessa.

Ylöspäin kohti linnaa.

Linnalle ei ollut pitkä matka asemalta, mutta kiipeämistä piti tosiaan taas tehdä jonkin verran. Mäen juurella oli käynnissä tietyöt, mutta ne eivät haitanneet kulkua ja reitin löytämistä. Matkalla pysähdyttiin taas kuvaamaan kaupunkia, Tonavan ylittävän sillan päällä nököttävää Ufoa ja Larrya paikallisten maamerkkien komeillessa taustalla. Emme halunneet kuluttaa vähiä kaupungissaviipymistuntejamme linnan sisällä (Slovakian kansallismuseo), joten katsoimme sen vain päältä päin ja jatkoimme matkaa. Matkamuistomyymälästä ostimme postikortit, mutta heillä ei ollut postimerkkejä myytävänä. Seuralainen kävi myös linnan vessassa, joka löytyi vasta pitkän matkaa linnan sivuun kierrettyämme. Talon sisällä piti kuulemma mennä vielä kellarikerrokseen asti.

Larry ja Ufo.

Bratislava.

Larry ja linna.

Most Slovenského národného povstania eli Most SNP-silta kera Ufon.

Neukkukuutiot. Ihan tulee Pasila tai Mellunmäki mieleen.

Bratislavský hrad.

Linnan sisäänkäynti.

Kevät oli sen verran pitkällä, että kukkia ja silmuja näkyi puissa ja pensaissa. Kävimme vanhan kaupungin laidalla olevan kirkon luona katsomassa vanhan rappeutuneen talon ikkunaluukkujen tilalle/päälle(?) tehtyjä maalauksia. Maalaukset olivat joskus muinoin olleet matkielmia Van Goghin teoksista, mutta nyt niissä oli tuntemattomien suuruuksien sekalaista kuvitusta. Van Gogh-matkielmat olisivat olleet kivemmat. Loppuajan pyörimmekin sitten vanhassa kaupungissa. Yritimme löytää postin, koska parin kyselyn jälkeen alkoi näyttää siltä, että postimerkkejä ei muualla myydäkään.

Kukinta-aika.

Kohti vanhaa kaupunkia.

Pyhän Martinuksen katedraali.

Taiteilua.

Eläinaihe.

Kaupungin keskipiste.

Kaukana kotoa.

Lounasta söimme Primi-nimisessä ravintolassa. Tilasimme turvallisuushakuisesti spagetti bolognese-annokset. Ruokatilausta odotellessa kirjoittelimme pikaiset terveiset ja osoitteet postikortteihin. Lounaan jälkeen saimme Turisti-infosta ohjeita lähimmän postikonttorin löytämiseksi. Lopulta löysimme postin osoitteen ja logot talon seinästä. Mutta tämä posti olikin omituinen laitos, joka koostui läjästä eteisiä, käytäviä ja saleja, joissa oli läjä ihmisiä toimittamassa asioitaan, mutta ei ainuttakaan opastetta englanniksi. Jokainen virkailija kussakin salissa opasti vain jatkamaan eteenpäin, mutta kukaan ei viitsinyt sanoa suoraan, että menkää niin pitkälle kuin käytäviä riittää, ja sieltä löytyy sitten POSTshop. Ei POSTshopin rouvakaan englantia puhunut, mutta sen verran pystyimme yhdessä kommunikoimaan, että saatiin merkit ostettua á 90 c.

Lounaspuuhastelua.

Erään postisalin kaunis katto.

Jonottamassa kauniissa, mutta väärässä postisalissa.

Liimasimme merkit postikonttorin tiskillä ja jätimme kortit talon ulkoseinässä olevaan laatikkoon. Jatkoimme kuljeskelua vanhassa kaupungissa. Teimme parhaamme väistelläksemme soittavaa ja laulavaa krishna-kulkuetta, mutta he tuntuivat tulevan joka nurkalla aina uudestaan vastaan. Lopulta alkoi tihkusataa, ja pakenimme pieneen kulmakahvilaan (Mondieu, Panská 258/27-osoitteen toimipaikka) cappuccinoille ja vessaan. Joku nuori naisasiakas rynni kahvilan toiselta puolelta juttelemaan meille, mutta emme ymmärtäneet toisiamme millään kielellä ja lopulta hän palasi omaan pöytäänsä kavereidensa luokse. Jäi epäselväksi mitä asiaa hänellä meille mahtoi olla.

Bratislavan vanhaa kaupunkia.

Vanhaa kaupunkia.

Man at work-varoitus. Saattaisihan kaveriin toki kompastua, jos ei muuta.

Lupsakan oloinen työmies.

Cappuccinoilla Mondieussä.

Kahvin jälkeen lähdimme etsimään raitiovaunua takaisin juna-asemalle. Sade oli onneksi jo ohi. Raitiovaunupysäkki löytyi helposti parin korttelin päästä. Näimme vähän matkan päästä kadun toiselta puolelta, että ratikka oli juuri ajamassa pysäkille. Olimme varmoja, että siihen vuoroon emme ehdi. Paikalla oli kuitenkin jostain syystä poliisiohjaus, mikä hidasti liikenteen normaalia sujumista ja ehdimme sittenkin kipaista pysäkille ja ostaa myös 15 minuutin liput automaatista. Vaunu oli lähes täynnä, mutta saimme vielä istumapaikat ja peräti vierekkäin. Käytävä täyttyi seisovista ihmisistä. Ruuhka-ajasta huolimatta kyytiin osui myös tarkastajia. Heistäkin oli netissä jo varoitettu, että heitä on paljon ja ovat kuulemma turisteillekin armottomia. Meidän liput kelpasivat kuitenkin valituksitta.

15 minuutin lippu, taustalla lippuautomaatti.

Takaisin juna-asemalla. Hauskan värisiä ratikoita oli.

Pian olimekin takaisin juna-asemalla. Tarkistimme aulasta, että juna lähtee laiturilta 2 klo 16.53. Kun pääsimme sinne, luki taulussa ihan eri junan tiedot. Huolestuimme luonnollisestikin ja palasimme tarkistamaan aulan taulun. Hämmennystä herätti myös se, että laiturille oli merkitty sekä laiturin numero että raiteen numero emmekä olleet enää varmoja kumpaa nimikettä numerolla 2 tarkoitettiin. Lopulta jäimme kuitenkin aluksi valitsemallemme laiturille ja vähän ennen oikean junan saapumista myös infotaulun tiedot muuttuivat oikeaksi. Juna saapui asemalle ajoissa, mutta nousimme erehdyksessä ennakkovarattujen loossien vaunuun ja sillä välin, kun taistelimme tiemme toiseen vaunuun, olivat kaikki vapaat hyvät paikat loppuneet. Pääsimme istumaan vastakkaisille paikoille erään pariskunnan viereen. Ensimmäisen pysähdyksen jälkeen (eli noin 50 minuutin kuluttua) pääsimme vaihtamaan vierekkäisille paikoille ja korjaamaan kummankin nenät kohti menosuuntaa.

Budapestin juna 16.53 laiturilta 2.

Budapestin juna lähtee laiturilta 2, mutta raiteelta 4.

Ilta pimeni nopeasti ja matka tuntui loputtoman pitkältä. Menomatka tuntui kuluvan paljon ripeämmin, vaikka matka-aika oli ihan sama. Paluujunassa oli kuitenkin menomatkasta poiketen wifi. Hidas, mutta jotenkuten toimiva wifi kuitenkin. Sen avulla yritin tappaa aikaa selailemalla facebookia. Menojuna oli ollut uusi, hieno ja siisti. Paluujuna oli selvästi vanhempaa ja kuluneempaa sukupolvea. Konduktööri vaihtui taas, kun pääsimme Unkarin puolelle. Juna ankkuroitui Budapestin laituriin klo 19.35. Onneksi hotelli oli aseman vieressä, koska nyt ei olisi millään jaksanut lähteä vielä matkustamaan jonnekin kaupungin toiselle puolelle.

Päätimme etsiä ruokapaikankin mahdollisimman läheltä. Kiersimme aseman ja hotellin edessä olevan Baross tér-aukion. Ensin löysimme vain Coop-marketin, mistä ostimme vähän evästä ja juomaa mukaan, sekä putelin hoitoainetta (hiuksille). Aukion toiselta laidalta hotellia vastapäätä löytyi lopulta Etna II-niminen ravintola, jonka palveluihin turvauduimme. Tilasin ruuaksi Gulash di manzo (HUN) ungherese, con patate prezemolo e burro, joka oli ihan hyvä lihapata keitetyin perunoin. Naapuripöytiin kannetut pitsatkin näyttivät herkullisilta.

Gulash di manzo.

Illallisen jälkeen palasimme hotelliin. Junassa olin huomannut pienen hengenahdistuksen vaivaavan. Se meni jo ohi ulkona kulkiessa, mutta palasi hotellissa. Onneksi mukaan muistunut astmalääke auttoi vaivaan. Tunsin myös olevani harvinaisen kovasti suihkun tarpeessa. Jouduin kuitenkin tyytymään kylmään suihkuun. Opimmekin pian käymään suihkussa vain aamuisin, jolloin lämmintä vettä vielä riitti. Suihkun jälkeen tuli kirjoiteltua taas vähän muistiinpanoja päivän kokemukissta.