Budapest #5 New York Café

26.3.2016

Uni maistui 7.30 saakka. Klo 8 kipaisimme aamiaiselle jälleen hetkeä ennen ruuhkaa. Aamiaisen jälkeen lorvimme huoneessa ja tutkailimme julkisen liikenteen reittejä. Klo 10 maissa lähdettiin vihdoin liikkeelle kohti päivän kohdetta Memento Parkia.

Croissu.

Suklaacroissu <3

Ajelimme 4-linjan metrolla sen päätepysäkille (Kelenföld vasútállomás) ja lähdimme etsimään laituria tai pysäkkiä, mistä bussi 150 kulkisi. Metroasemalta löytyi kylttejä bussille 150 suuntaan Újbuda-központ, vaikka olimme menossa bussille 150 suuntaan Budatétény vasútállomás (Campona). Laiturialueelta ei löytynyt sen selvempiä merkintöjä. Olisimme toki voineet mennä metrolla Újbuda-központin asemallekin, mutta arvelimme, että olisi mukavampaa ja nopeampaa ajaa metrolla bussireitin puolimatkaan.

Kuljettuamme tarpeeksi monta kertaa löysimme viittoja bussillemme myös oikeaan suuntaan, mutta jouduimme kulkemaan pois asema-alueelta ja autotien toiselle puolelle. Bussi saapuikin pian ja pääsimme lippua vilauttaen kyytiin. Ei tuntunut kuskia juurikaan kiinnostavan on matkustajilla lippuja vai ei, joten luultavasti minkä tahansa lapun vilauttaminen olisi riittänyt. Seuraavaksi bussi kurvasi sitten kuitenkin sinne bussiaseman laituriin, mistä sen piti kulkea vain toiseen suuntaan... Oi typeryyttä! 

Bussiosuus matkasta Memento Parkiin kesti 15-20 minuuttia. Bussissa oli hyvin toimiva näyttö pysäkeistä, joten oli helppo seurata milloin pitää jäädä pois. Varmuuden vuoksi selasimme myös puhelimesta linjan pysäkkilistaa, että näimme milloin oikea pysäkki alkoi lähestyä. Pysäkki oli selkeästi nimetty Memento Parkiksi, joten arvailuun ei tarvinnut turvautua.

Bussissa edessämme istuvaa naista taisi hermostuttaa, kun puhelin pariin otteeseen jotain utkasta (utca) ja ryhtyi opettamaan meille, että se pitää lausua "uutsaa" (ehkä vain 1,5 mittainen lausunta u:lle, mutta sellaista on melko vaikea kirjoittaa, pakko laittaa kaksi u:ta). Sen enempää emme tällä reissulla unkaria oppineetkaan, mutta otimme tämänkin opin ihan mieluusti vastaan.

Siis ette todellakaan kävele päin punaisia, vaan painatte sitä nappia ja odotatte vihreää!

Bussipysäkiltä oli lyhyt kävely puistoon, jonka fasadi pysäkille jo näkyikin. Sisäänpääsy maksoi 1500 ft /hlö. Kiertelimme katsomassa neuvosto-kommunistisia veistoksia ja monumentteja noin tunnin ajan. Kiire ei ollut, koska paluubusseja ei mennyt liian usein. Veistokset olivat suurellisia, mahtipontisia, raivokkaita ja pelottaviakin, mutta eivät ne ehkä painajaisina sentään uniin tule.

Memento Parkin fasadi.

Komea Trabant poseeraa.

Riehakkaat neitoset.

Voimaa uhkuvat huligaanit.

Joukkovoimaa.

Vaikka läpi harmaan kiven..

Veistetyt pohkeet..

Kommunismin rautaiset kourat hellivät palloa.

Hullunkiilto silmissä.

Memento Park.

Matkaseurani harrastaa kommunististen julisteiden ostelua kapitalismin nimissä, joten hän osti puistosta itselleen yhden tuliaisen hintaan 850 ft. Varsinaisen patsasalueen edustalla sijaitsi pari parakkia, joista toisessa oli jonkinlainen valokuva-uutisartikkelinäyttely patsaiden historiaan ja nykyisyyteen liittyen. Joku filmikin siellä normaalisti pyörisi, mutta juuri tänä päivänä siinä oli jotain vikaa ja jäi meiltä näkemättä.

Lenin-setä on päässyt julisteeseen.

Parakkien viereen oli rakennettu kaupunginpuistossa ennen sijainneen Stalin-patsaan jalustan kopio ja jalustan päälle oli istutettu valtavat Stalinin saappaat, jotka olivat ainoa osa mikä patsaasta oli jäänyt jäljelle. Maailmaa pääsi katselemaan muutamaa metriä korkeammalta kiipeämällä jalustan näköalatasanteelle sen takaa löytyviä portaita pitkin. Saappaiden korkeudelle ei päässyt, mutta mittakaavassa oleva kopio saappaista oli näytillä parakissa.

Näyttelyparakki.

Stalinista jäi jäljelle vain saappaat.

Stalinin saappaiden kopio parakissa.

Lopulta palasimme takaisin bussipysäkille. Odotusaikaa siellä kertyi 20 minuuttia. Kuskia ei edelleenkään matkalippujen tarkistelu innostanut. Pääsimme taas istumaan, vaikka tässä vaiheessa reittiä bussi oli jo melko täynnä ja meidänkin pysäkiltä kertyi väkeä kyytiin aamua enemmän. Edessämme istui tällä kertaa pari espanjalaista miestä, jotka eivät puuttuneet lausumiseemme mitenkään.

Jäimme pois samalla metroasemalla kuin mistä aamulla olimme tulleetkin. Hotellille palasimme kaupan kautta. Sen jälkeen vietimme pientä siestaa pohdiskellen samalla rohkenisimmeko mennä päiväkahville New York Caféhen (New York Kávéház, 1894).

Päätimme rohkaista mielemme ja ajelimme metrolla yhden pysäkinvälin Blaha
Lujza tér-asemalle, mistä oli enää korttelin verran matkaa New York Caféhen. Metroasema oli ensimmäinen ja onneksi myös ainoa inhottava luolamainen paikka täynnä epäilyttävää sakkia. Muilla metroasemilla oli paljon siistimpää ja rauhallisempaa.Jännitimme hieman paikan fiiniyttä ja protokollaa ja mahtuisimmeko mukaan lainkaan. Astuimme ovesta sisään pieneen köysin rakennettuun jonotuslabyrinttiin, mutta edessämme oli vain yksi seurue. Pääsimmekin pian omaan pöytään, vaikka paikka olikin tupaten täynnä. Se ei missään tapauksessa ollut paraatipaikka, vaan löytyi kellarista, mutta upea sisustus jatkui viimeisen päälle jokaiseen nurkkaan.

Pirut portinvartijoina New York Caféssa.

Ihanan koristeellista <3.

Olimme tutkineet menua jo etukäteen netistä. New York Café saa isot pisteet siitä, että erilaiset allergiat ja intoleranssit oli huomioitu menussa erittäin kattavin merkinnöin (14 eri allergeenikoodia). Valitettaasti listalta löytyi vain yksi minulle sopiva annos, kaikissa muissa tuntui olevan ihan järjestään kananmunaa. Jos olisin kaivannut ihan pihvi-ilallista, niin valikoima olisi varmasti ollut laajempi, mutta kevyemmät pienet makeat ja suolaiset olivat kaikki munattuja. Tilasin siis itselleni sopivan jäätelöannoksen. Seuralainen tilasi kuohuviinin jatkoksi hampurilaisen ja oluen. Tarjoilu oli erittäin ystävällistä, tilaus haettiin nopeasti ja leipäkori kannettiin pöytään, mutta jo kuohujuomien toimituksessa kesti yli 20 minuuttia, joten aloimme jo huolestua. Kyllä hampurilaista saa tehdä 25 minuuttia, mutta kuohuviinin kaataminen lasiin ei saisi kestää niin kauan...

Egészségére!

Burgeriannos.

Jäätelöannos.

Lopulta kaikki tuli kuten pitikin, juomat ensin ja syötävät hetki sen jälkeen.
2 x Kreinbacher Brut Classic cl 15, HUF 3000 Euro 10
1 x Plum and poppy seed ice cream cup HUF 2400 Euro 8
1 x New York burger with potato crisp & mixed salad HUF 4200 Euro 14
1 x Borsodi 0,3 HUF 1200 Euro 4
Jäätelöannokseni oli siis Plum and poppy seed ice cream cup, joka sisälsi:

• 2 scoop of plum ice cream
• 2 scoop of poppy seed ice cream 
• with cinnamon sauce and whipped cream

Annos oli enemmän sellaisen ihmisen annos, joka ei välitä kovin paljon makeasta, mutta kyllä se ihan mukavasti minullekin maistui. Tosin myönnettäköön, että tällä hetkellä menusta löytyvä munaton jäätelöannos Strawberry champagne ice cream cup kuulostaa paljon paremmalta. Mansikka-annos sisältäisi siis:

• 2 scoop of strawberry ice cream
• 2 scoop of champagne sorbet served
• with fresh strawberries

Pitää ehkä ottaa äkkilähtö, että pääsee kokeilemaan tämä toisenkin annoksen...

Some- & selfie-parveke #newyorkcafe

New York Café parvekkeelta nähtynä.

Maksaminen kävi ripeästi, hintaan sisältyi 15 % tarjoilumaksu (2070 ft) mikä oli etukäteen jo menussa mainittu. Olisin odottanut näin hienolta paikalta paljon kovempiakin hintoja, koska jo Hartwallin juntti-areenalla kuohujuomat maksoivat 15 € joskus muutamia vuosia sitten. WC:t testattiin ihan vain nähdäksemme minkälaiset ne olivat. Hienoa oli sielläkin, tosin kopissa oli oikutteleva lukko, jonka pienestä nupista oli vaikea vääntä alhaalla oleva kieleke lukkoon, ovikin piti olla juuri täsmälleen oikeassa kohdassa eikä mahdollisimman kiinni asti vedettynä. Lähtiessämme jono ovella oli kasvanut jo niin pitkäksi, että se jatkui kadun puolella. Ilmeisesti tästä syystä poistuminen tapahtuikin samassa rakennuksessa toimivan Boscolo-hotellin aulan ja ovien kautta.

Yritimme seuraavaksi matkustaa kauppahalliin, mutta se oli mennyt juuri hetkeä ennen saapumistamme kiinni. Hallin kellarin ruokakaupassa kävimme kuitenkin ostamassa sipsejä, keksejä ja kylmät kahvijuomat. Poikkesimme lisäksi lyhyesti Váci utclle erääseen turistikrääsäkauppaan ostamaan postikortit. Samalla sain hankittua snapsilasin äidin kokoelmiin ja itselleni sormustimen omiin kokoelmiin. Seuramiehen matkaan tarttui magneeti (pun intended). 

Jollain oli ollut juhlat, kun oli oikein mukista juotu..

Ajelimme taas metrolla kotiasemalle Keletille. Päätimme repäistä ja elää jännittävästi, joten kävimme Coopia vastapäätä olevassa kaupassa vaihteeksi. Heillä olikin näppärästi parit piccolo-pullot uutta suosikkikuohuviiniäni Hungariaa jääkaapissa jäähyllä. Niiden lisäksi ostettiin myös sipsejä. Huoneessa nautiskeltiin kuohujuomat postikortteja ja facebookia kirjoitellen. Lähdimme illalliselle postilaatikon kautta. Tällä kertaa yritimme Rosenstein-ravintolaan, mistä meivät käänytettiin varauksen puutteen takia pois. Minkäs teet, kun on "full house". Olimme pettyneitä, koska koko ravintola ja sen tunnelma olivat moninkertaisesti paremmat kuin edellispäivän loukossa.

Aperitiivit ja terveiset läheisille.

Hätäratkaisuna söimme erinomaiset pitsat jo tutuksi tulleessa Etna II:ssa. Täytteeksi valitsin prosciutto e buffala, jonka päälle tuli rucolavuori. NAM! Palattuamme hotellille kirjoittelimme vielä päivän muistiinpanot ennen unen vääjäämätöntä voittoa.

Pitsa.