Laiskiaispulla: Tukholma

23.4.2016

Koska uusia matkoja ei nyt ole tiedossa, niin muistelen vaihteeksi jotain tosi vanhaa. Käyn sen verran usein risteilemässä Tukholmassa, että niistä reissuista ei kannata kirjoitella muistiinpanoja saati julkaista tarinoita, mutta kattovaellus Tukholmassa oli kuitenkin sen verran hieno kokemus, että siitä tekee mieli muutama sana kertoa.

Paras ystäväni oli bongannut jostain matkailumainoksesta mahdollisuuden käydä kattovaelluksella Tukholmassa. Tietäen korkeanpaikanhimoni, hän arvasi helposti, että innostuisin ehdotuksesta osallistua vaellukselle. Olimme suunnitelleet vaellukselle menemistä jo aiemmin, mutta kierros oli sen verran suosittu, että emme silloin mahtuneet mukaan. Nyt kuitenkin hän oli hereillä jo tammikuun lopussa / helmikuun alussa, kun olimme huhtikuun loppupuolella lähdössä matkaan. Säätä oli tietenkin täysin mahdotonta arvailla niin paljon etukäteen, mutta luotimme tuuriimme, että Tukholmassa olisi vähintään kohtuullinen sää, kuten yleensä.

Saimme ostettua netistä itsellemme paikat oikealle lauantaille klo 11.30 alkavalle kierrokselle. Kierros maksoi á 595 SEK (nykyään hinta näyttäisi olevan 695 SEK). Laiva rantautuisi satamaan klo 10, joten meillä olisi 1,5 tuntia aikaa löytää kokoontumispaikalle. Tosin lipussa pyydettiin tulemaan paikalle 5-10 minuuttia etuajassa, jotta kierros päästäisiin aloittamaan aikataulussa. Ajattelimme, että vaikka laiva olisi aavistuksen myöhässä, ehtisimme silti ajoissa paikalle. Vaikka aika olisi käynyt tiukalle, matka olisi ollut lyhyt ja nopea taittaa taksillakin.

Kierrokselle osallistumiseen liittyi nippu turvarajoituksia. Osallistujan piti olla vähintään 150 cm pitkä ja täysi-ikäinen (nuoremmat huoltajan kanssa). Painon piti olla alle 120 kg. Alkoholin tai muiden päihteiden vaikutuksen alaisena katolle ei olisi asiaa. Korkokengät olivat pannassa. Katolla tarvitaan hyvät vakaat matalat kengät. Selfiekepit oli kielletty, mutta oppaat ottivat mielellään kuvia retkeläisistä. Sydäntautihistoriaa ei myöskään sopinut olla, vaikka oppailla ensiapukoulutus olikin.

Saavuimme Tukholmaan Viking Linen kyydissä Stadsgårdenin terminaaliin jokseenkin aikataulussa. Sää oli puolipilvinen, ajoittain täysin pilvinen, mutta sopivan tuuleton ja riittävän lämmin. Suuntasimme kävellen vanhaan kaupunkiin. Kuljimme vanhan kaupungin halki. Loppupuolella kurvasimme vasemmalle kohti Riddarholmenia. Tapaamispaikka Riddarholmenilla oli Birger Jarlin aukiolla sijaitsevan Birger Jarlin patsaan luona. Torilla parveili jo muutamia ihmisiä. Yhteensä meitä taisi olla jotain tusinan ja parinkymmenen väliltä. Pian näimme myös pari naista, jotka olivat pukeutuneet valjaisiin (normaalin vaatetuksen lisäksi). Oli helppo päätellä, että he olivat tulevat oppaamme.

Birger Jarl tolpan päässä.

Kattokävelijät koolla.

Saimme torilla pienen perehdytyksen siihen minne tulisimme menemää ja mitä tulisi tapahtumaan. Meille esiteltiin myös japanilainen kuvausryhmä, ja pyydettiin ilmoittamaan, mikäli emme haluaisi näkyä heidän kuvaamallaan videolla. Videon oli tarkoitus ilmestyä youtubessa, mutta en ole koskaan törmännyt siihen enkä huomannut, että Takvandring olisi julkaissut siihen liittyen mitään linkkiä FB:ssä. Seuraavaksi meidät johdateltiin Riddarholmenin kirkon toisella puolella olevaan Kamarioikeuden rakennukseen. Oppaat puhuivat englantia kansainvälisen kokoonpanon hyväksi, mutta matkalla Kamarioikeuteen pääsin tavailemaan muutaman lauseen verran ruotsiakin toisen oppaan kanssa. Hissillä olisi voinut nousta muutaman kerroksen verran ylöspäin, mutta me päätimme reippailla portaita oppaan perässä.

Japanilaisilla oli mukana maskotti.

Kamarioikeus.

Kamarioikeuden käytävä oli hiljainen.

Tarpeeksi paljon kiivettyämme saavuimme vintille. Siellä odotti muutama opas tai avustaja lisää. He auttoivat meitä pukeutumaan valjaisiin ja kypäriin ennen kuin pääsimme nousemaan pienestä luukusta ulos katolle. Reput jätettiin kierroksen ajaksi vintille. Katolla meidät kiinnitettiin kulkupolun viereen kiinnitettyyn vaijeriin siltä varalta, että saattaisimme yrittää pudota. Vaijeriin kiinnitettyä kilkettä kutsuttiin koiraksi ja sitä piti tietysti taluttaa mukana, kun lähdimme kiertämään kattoa ympäri. Vaijerin kiinnityskohdissa koira piti hiukan nykimällä ja jalalla auttaen ujuttaa kiinnikkeen ohi. Se oli ehkä vaikein osuus tässä operaatiossa.

Vintillä oli valjaat poikineen.

Kypärät rivissä.

Valjaat puettiin huolella päälle.

Tikkaita pitkin katolle.

Kohti valoa.

Vaelluskengät jalassa koiraa taluttamaan.

Pysähtelimme muutamassa kohdassa eri puolilla kattokierrosta, jolloin opas kertoili hieman Tukholmaan liittyvää fakta- ja historiatietoa. Sitten jatkoimme seuraavaan kohtaan. Vaikka olimme korkealla, ei katolla kävely tuntunut yhtään huimaavalta. Katon reuna oli enimmäkseen melko kaukana, joten suoraan alas ei nähnyt. Useimmissa kohdissa reittiä reunusti kaide. Pari paikkaa oli vähän jännittävämpiä: portaiden kiipeäminen ja laskeutuminen ilman kaiteita sekä yksi muutaman metrin osuus, jossa katon reuna oli hyvin lähellä, ehkä 0,5 - 1 metrin päässä.

Katolla ollaan.

Opas kuumalla katolla.

Tukholman vanhaa kaupunkia.

Kattonäkymiä.

Kirkon torni oli korkeampi.

Opastusta.

Sitten mennään.

Vain ensimmäisessä porrasosuudessa oli kaide.

Koira seurasi uskollisesti mukana.

Jännää on.

Kaiteen kanssa tuntui ihan turvalliselta kulkea katolla.

Silta Södermalmille.

Södermalm.

Alaspäin, mutta ei liikaa.

Tukholmaa.

Tuolta tultiin.

Osuus ilman kaidetta ja lähellä reunaa.

Kurkistus sisäpihalle.

Kierros lähestyy loppua.

Lopulta olimme kiertäneet koko katon ja palanneet kattoluukulle. Aikaa katolla kului vajaa tunti. Vinttihuoneessa riisuimme turvavarusteet ja ripustelimme ne paikoilleen. Sen jälkeen tepastelimme kadulle yhtä huikeaa kokemusta rikkaampina. Yhteensä aikaa kului n. 11.30-12.50. Jatkoimme risteilyä perinteisemmissä merkeissä ja suuntasimme keskustaan ostoksille. Illalla tapasimme taas muun risteilyporukkamme ja pääsimme hehkuttamaan kattokokemustamme. Toivottavasti saimme heidät sopivan kateellisiksi menemättä kuitenkaan ihan liiallisuuksiin.