Ateena 3 Lykavittós

9.8.2019

Heräsin aamulla jälleen kerran noin 20 minuuttia ennen kahdeksaksi ajastettua herätystä. Seuramiestä unetti vielä puoli tuntia sen jälkeenkin. Hän pääsi ylös vuoteesta vasta 8.30. Aamiaiselle lähdimme yhdeksän maissa. Aamiaisen jälkeen palasimme huoneeseen keräämään mukaan päivän tarvikkeet ja jalkauduimme kadulle.

Syntagma-aukio.

Vesieste.

Päivän pääkohteemme Lykavittós-kukkula sijaitsi noin 2 kilometrin päässä hotellistamme. Tallustelimme ensin Ermouta pitkin taas Syntagma-aukiolle ja tähtäsimme aukion poikki parlamenttitalon vasemmalle puolelle. Sieltä alkoi pujottelu pienempiä katuja pitkin kohti Lykavittóksen teleferikin ala-asemaa (Aristippou 1). Pujahdimme katusokkeloon Akadimias-kadun kohdalla. Sitä jatkoimme parin korttelin verran, kunnes saavuimme Pindaroulle. Se johti meidät suoraan Xanthippoulle. Y-risteyksessä kurvasimme vasemmalle Kleomenoukselle, jota etenimme parin korttelin välin verran. Sitten meillä olikin enää yhdet portaat kiivettävänä suoraan Teleferikin ala-aseman eteen. Vaikka valitsimme kulkupeliksi teleferikin, niin kyllä sen ala-asemallekin riitti nousemista. Matka oli pelkkää ylämäkeä parlamenttitalolta alkaen.

Kohti teleferikiä.

Teleferik-asema.

Asemarakennuksessa toimi pieni matkamuistomyymälä, mutta liput köysirataan myytiin toiselta tiskiltä lähtölaiturin edestä. Siinä ei ensin ollut ainuttakaan virkailijaa, mutta pienen odottelun jälkeen jostain ilmestyi nainen myymään meille liput. Otimme meno-paluu liput á 7,50 €. Yhteen suuntaan matka olisi maksanut 5 €. Meidän edellä pyöri ryhmä saksalaisia, jotka eivät millään meinanneet päästää meitä kyytiin, vaikka tilaa oli selvästi vielä reilusti. Ängimme kuitenkin väkisin mukaan.

Tunnelissa (ei umpi-).

Teleferikin rata kulki maan sisällä tunnelissa. Putkahdimme huipulle päästyämme ulos kahvilan takanurkalle. Kuljimme kahvilan läpi ja päädyimme pienen valkean kirkon eteen. Kirkon edessä oli pieni aukio, joka oli samalla mahtava näköalapaikka Ateenan ylle. Olimme nyt Ateenan korkeimmalla kohdalla noin 277 metrin korkeudessa. Poikkesimme kirkkoon sisään ja räpsimme muutamia kuvia. Luonnollisesti kuvasimme myös maisemat ja nipun selfieitä muiden turistien hortoillessa huolettomina taustalle.

Ateenaa.

Ateenan kattojen yllä.

Lykavittóksen näköalapaikka.

Ainakin kolme nähtävyyttä samassa kuvassa.

Akropolis.

Pyhän Yrjön kirkko.

Kirkon sisätiloja.

Kirkon sisätiloja.

Liekö siinä Yrjö itse uljaan ratsun selässä.

Ennen lähtöä päätimme vielä virkistäytyä jääteellä huipun kahvilassa. Asetuimme pöytään ja tarjoilija tuli ottamaan tilauksen. Jäätee maksoi á 3,50 €. Hetken istuskelun jälkeen näimme, kun meitä vastapäätä lentokenttämetrossa istuneet miehet tulivat paikalle. Jotenkin ajatus siitä, että näimme "tuttuja" täällä, ilahdutti meitä. Melkein teki mieli moikata heitä, mutta he eivät luultavasti olisi muistaneet meitä enää. Poikkesimme vielä juomien jälkeen ottamaan parit kuvat lisää näköalapaikalta, kun väkimäärä siellä oli hetkellisesti vähän vähentynyt. Vaikka ei siellä tietenkään mitään Akropoliin veroista ryysistä ollut alun perinkään. Sen jälkeen ajelimme taas teleferikillä alas.

Kippola.

FuzeTea ei ollut yhtä hyvää kuin Nestea.

Vaunu.

Lähdimme laskeutumaan teleferik-aseman edestä lähteviä portaita. Pääosin portaista koostuvan kadun nimi oli Ploutarchou. Väliin mahtui tavallisiakin katuosuuksia, jotka lisääntyivät mitä lähemmäs pääsimme isompia väyliä. Jatkoimme suoraan, kunnes ohitimme Ateenan Sotamuseon. Sen jälkeen kurvasimme oikealle pitkin Leof. Vasileos Konstantinouta. Sitä pitkin jatkaen päädyimme lopulta Kallimármarolle eli antiikin aikaiselle olympiastadionille. Seuramies sokaistui sen valkoisen marmorin hohteesta täydellisesti eikä pystynyt edes sivusilmällä katsomaan sitä. Lainasin hänelle hetkeksi aurinkolaseja, jotta nähtävyys ei menisi häneltä sivu suun. Kieltämättä kirkkaus stadionin äärellä oli huimaava.

Vaihteeksi portaita alaspäin.

Ateenan sotamuseo.

Antiikin stadion.

Stadionin lähialue oli heppoisasti (yöllä olisi ehkä kehdannut kipaista ketjun yli lähemmäs) aidattu, joten sitä ei päässyt ilmaiseksi käpälöimään, mutta meille riitti katselu päältä päin. Stadion ei kuulunut meidän kombo-lipun hintaan. Sisäänpääsy olisi maksanut 5 €, eli se ei ollut edes kallis, mutta se ei kiinnostanut meitä niin paljon, että olisimme halunneet päästä kulkemaan katsomossa. Koska ilma oli edelleen aurinkoinen ja kuuma, istahdimme hetkeksi stadionin sivulle varjoon lepäämään.

Marmorin häikäisevä kirkkaus ei valitettavasti välity kuvaan.

Lykavittós kohoaa talojen takana.

Vähän ajan kuluttua jatkoimme matkaa. Samainen Leof. Vasileos Konstantinou johti meidät seuraavan nähtävyytemme luokse. Se oli Zeuksen temppeli. Se puolestaan kuului meidän kombo-lippuun, joten säästyimme maksamasta normaalia 6 €:n lipun hintaa. Zeuksen temppelin alueen laidalta löytyi myös Hadrianuksen (riemu tai riemuton?) kaari, joka oli vuonna 2004 ollut huputettuna remontin vuoksi. Istuskelimme täälläkin hetken aikaa puiden varjostamalla penkillä ja ihastelimme temppelin raunion lisäksi sen takana siintävää Akropolista.

Leveä suojatie leveään umpipusikkoon.

Zeuksen temppelin pylväitä.

Hadrianuksen kaari.

Pylväs oli mennyt palasiksi.

Zeuksen temppeli.

Pylväät ja Akropolis.

Kun jatkoimme matkaamme, kurvasimme ensimmäisestä risteyksestä oikealle ja päädyimme vähän ajan kuluttua taas Syntagma-aukion laidalle. Sen nurkalla sijainneesta kioskista ostimme postikortit ja muutaman magneetin. Postimerkkejä kioskilla ei ollut, mutta aukion seuraavalla nurkalla oli ihan virallinen postikonttori. Poikkesimme sinne, mutta emme ymmärtäneet lainkaan pitäisikö meidän pyrkiä ovesta oikealla oleville tiskeille vaiko vasemmalla oleville. Numerolappuautomaatista emme viisastuneet. Sopivan tilaisuuden tullen seuralainen rohkeasti kysäisi vasemman puolen virkailijalta postimerkkejä. Tämä myi meille merkit käden käänteessä hoitaessaan samalla toisen asiakkaan asiaa. Olimme yllättyneitä asioinnin helppoudesta verrattuna Barcaan. Postimerkit maksoivat á 80 c. Saimme vahingossa yhden merkin liikaa, ja taisimme joutua maksamaankin siitä, mutta samapa tuo näillä hinnoilla.

#the_monument_of_the_unknown_artist

Posti.

Emme halunneet jälleen kerran tarpoa Ermouta pitkin, joten lähdimme postin vierestä kulkemaan Mitropoleos-katua pitkin. Se oli siitä huono reittivalinta, että sen varrelle osui Ateenan katedraali, jossa kuninkaalliset ja julkkikset saatellaan naimakauppoihin. Aivan sen vieressä sijaitsi ehkä Ateenan pienin kirkko, jumalansynnyttäjä Gorgoepíkooksen ja Pyhän Elefthérioksen kirkko. Pakkohan nekin oli katsastaa, vaikka aloimme olla jo kaikesta kävelystä aika uuvuksissa.

Ateenan katedraali.

Katedraalin sisätiloja.

Pikkukirkko katedraalin vieressä.

Koristeluita.

Pikkukirkon sisätiloja.

Pääsimme lopulta hotellille, missä otimme lepoa, sipsejä ja juotavaa. Rikkinäinen lasi lautasineen oli viety pois, mutta uutta ei ollut tuotu tilalle. Pienen lepohetken jälkeen tunsimme olevamme taas valmiita jatkamaan nähtävyyksien katselua. Onneksi Roomalainen Agora oli ihan lähellä, joten sinne oli helppo mennä. Jouduimme ohittamaan tiiviin lauman rannenauhahuijareita, joten intouduin ottamaan jopa muutaman juoksuaskeleen päästäkseni nopeasti karkuun. Se nauratti näitä roistoja kovasti, mutta mieluummin minä hiukan urheilen kuin alan sanoja käyttäen hätistämään heitä pois. Joskus (tai oikeastaan useimmiten) ei vaan jaksa sanoa enää sanaakaan tuntemattomille ihmisille.

Roomalainen Agora.

Vaikka Agora oli lähellä ja olimme jo monta kertaa pyörineet sen ympärillä, sisäänkäyntiä meinasi olla vaikea löytää. Se oli jotenkin niin huomaamaton, mutta löytyi lopulta (alueen toisesta päästä kuin missä tuulten torni sijaitsi) Athene Arkhegetiin portin luota. Tämäkin paikka kuului meidän kombo-lippuun. Kertalippu olisi maksanut á 6 €. Katselimme ja kuvasimme läpi alueen rauniot. Kohokohta oli kuitenkin tuulten tornin sisällä käyminen, mikä oli edellisellä reissulla jäänyt kokematta.

Roomalaisen Agoran pylväitä.

Tuulten torni pylväiden takana.

Tuulten torni on toiminut mm. tuuliviirinä, aurinkokellona ja vesikellona.

Skiron (luoteistuuli) ja Zefyros (Zephyrus/länsituuli).

Tuulten tornin katto.

Tuulten tornin sisällä. Nurkkauksessa myös mihrab.

Lattiassa oli koneistoa ja vesiputkia varten urat.

Athene Arkhegetiin portti.

Kun lähdimme pois Agoralta, alkoi päivän rasitus ottaa voiton turistista. Minuun iski aivan kauhea nestehukka ja lievä pyörrytyksen tunne, joten juomatauolle oli päästävä pikaisesti. Heikkovointisuudesta huolimatta lähin kuppila ei kelvannut meille. Raahauduin voipuneena seuramiehen perässä, kun etsimme sopivaa paikkaa. Tietysti ravintoloiden Murphyn laki iski: kun etsii illallisravintolaa, löytyy pelkästään drinkkibaareja, ja kun etsii drinkkibaaria, löytyy pelkästään ruokaravintoloita.

Päädyimme lopulta Kotili-nimisen paikan kadunvarsipöytään istumaan. Kotili toimi sopivasti siihen aikaan päivästä juomapaikkana ja vasta myöhemmin illasta ruokaravintolana. Tilasin frappen bailey'sillä á 5,50 € ja veden á 2 €. Vesi oli nopeasti latkittu. Baileyssillä juuri sopivasti maustetun kahvijuoman nautiskelin hitaasti maistellen. Seuramies otti oluen á 4 €. Saimme kirjoiteltua postikortit valmiiksi juomia siemaillessa. Pari kerjäläistä kulki kadulla kippolan edustalla edestakaisin. Onneksi jättivät meidät kahvilassa istuneet rauhaan yhden kerjuuyrityksen jälkeen, vaikka jäivätkin päivystämään samalle kadulle.

Frappe Bailey'sillä.

Postikortit.

Meillä kävi tuuri ajoituksen kanssa. Saimme nopeasti sekä tarjoilijan että tilatut juomat. Meidän jälkeen pöytiin istuneet joutuivat odottamaan tilauksiaan paljon kauemmin. Meilläkin meinasi olla vaikeuksia saada laskua, kun tarjoilijat olivat sen verran kiireisiä. Sisäänheittäjä haukotteli ovenpielessä, mutta kun hänelle ei kuulu laskuttaminen, niin ei kuulu. Lopulta saimme kuitattua velkamme ja jatkoimme virkistyneinä ja heikotuskohtauksesta toipuneena jatkamaan matkaa.

Söpö talo kuppilaa vastapäätä.

Päätimme poimia vielä yhden kombo-lipun kohteen plakkariin. Suuntasimme Hadrianuksen kirjastoon. Sen tikettikoppi oli piilotettu aidatun alueen sisäpuolelle katutason alle, mutta sisäänkäynti löytyi silti helpohkosti. Kombolla päästiin taas "ilmaiseksi", normihinta olisi ollut á 4 €. Tämänkin kohteen näkee niin hyvin sen eri puolilta, että se oli aikaisemmalla Ateenan matkalla jäänyt katsastamatta. Nyt käytiin kombon kannustamana kiertämässä alue läpi. Sielläkin oli vain antiikin aikaisia raunioita, mutta kun fanitan kovasti tuollaisia kreikkalaisia pylväitä, niin jaksan katsella niitä lähes loputtomasti.

Hadrianuksen kirjaston portti.

Hadrianuksen lippukoppi oli piilossa kadun alla.

Hadrianuksen kirjasto.

Ylväitä pylväitä.

Kirkon jäänteitä.

Unelias kisse.

Kirkkoa.

Pylvästelyä.

Pylväs.

Palasimme hotellille lepäämään ja etsimään postilaatikkoa. Sitä ei siis yritettykään etsiä huoneesta vaan netistä. Ateenassakaan ei enää ollut postilaatikoita joka kulmalla, joten sattuman varaan ei voinut jättää sellaisen löytymistä. Lähin postilaatikko löytyi samaisen katedraalin läheltä, minkä ohi olimme jo aiemmin päivällä kävelleet, joten löysimme paikan helposti. Lähdimme postittamaan kortit ennen illallista.

Postilaatikoita.

Paluumatkalla aktivoimme tuntosarvet sopivan ravintolan etsintään. Yksi sisäänheittäjistä oli jo ensimmäisenä iltana tunnistanut meidät suomalaisiksi ja yritti joka kerta vokotella meitä kuppilaansa, kun kuljimme hänen ohitseen. Emme halunneet palkita yli-innokasta lähestymistapaa, joten jatkoimme kohteliaan torjumisen jälkeen paikan ohi. Pienen etsinnän jälkeen päädyimme kuitenkin aterioimaan kyseisessä ravintolassa, mutta eri (ja vähemmän aggressiivisen) sisäänheittäjän avulla. Paikan nimi oli To Kouti.

To Kouti-ravintola.

Otimme alkuun taas jo tavaksi tulleet ouzot. Seuralainen tilasi vahingossa (vai sittenkin tahallaan?) 200 ml pullon ouzoa, joten siinä riitti meille latkimista. Otimme molemmat ruuaksi lammas-souvlakit. Ruokajuomaksi tuli lasillinen roséta ja olut. Ruuat olivat taas niin erinomaiset, että olimme aivan ihmeissämme. Myös viini oli hyvä. Illan pimentyessä alkoi taivaalla paistaa kuu ja sen liepeillä maleksi kirkkaasti loistava planeetta. Tunnistimme sen Sky Map-appsin avulla Jupiteriksi. Aterialle tuli hintaa reilut 44 €, jonka pyöristimme 50 €:ksi. Eikä vain helppouden vuoksi tällä kertaa, vaan paikka myös ansaitsi tippinsä.

Ouzoa.

Lammas-souvlaki.

Kuu, Jupiter ja muutama tähti.

Palasimme hotellille, missä seuramies poikkesi käymään vessassa. Sen jälkeen poikkesimme vielä hotellin slummikadun päädystä löytyneeseen Maijapoppas-baariin (Little Kook's) drinkeille. Olisi sieltä saanut vaikka mitä muutakin kuin pelkkiä drinkkejä, mutta me pärjäsimme juomilla. Löysimme heti kivahkon pöydän, mihin istahdimme. Palvelu toimi melko hitaasti, mutta tunnelma oli hieno. Juomaksi valitsin mansikka-daiquirin seuralaisen ottaessa mojiton, molemmat juomat á 9 €, joten tänne jätimme 20 €. Molemmat drinkit olivat onnistuneet.

Little Kook's:in drinkkilista.

Maija Poppanen.

Tarjoilijatar juoksi itsensä sumeaksi.

Mansikka-daiquiri.

Mojito.

Aika lähteä nukkumaan, kun muutkin ovat jo menneet.

Juomien jälkeen palasimme hotellille. Tällä kertaa muistimme laittaa veden lämpenemään ennen suihkuun pyrkimistä. Sitä odotellessa aloittelin matkalaukun harjoituspakkaamisen. Suihkun jälkeen kirjoittelin muistiinpanot ja huolehdin eri laitteet taas lataukseen. Jalat olivat rakoista huolimatta siedettävässä kunnossa, koska olin tyytynyt kohtalooni räikeiden lenkkareiden käyttäjänä. Rannekkeen mukaan askelia oli kertynyt reilut 23 000 ja matkaa 16,4 km. Päivä tuntui kuitenkin raskaammalta kuin edellinen. Olihan takana jo yksi päivä ahkeraa kävelyä ja lisäksi tähän päivään kuului enemmän yhtäjaksoista tarpomista ja ylämäkiä.

Kurkku sen sijaan osoitti kivun merkkejä. Seuramieskin vähän valitteli oloaan. Kurkku oli aamusta alkaen tuntunut vähän erikoiselta, mutta oli pysynyt aika hyvin kurissa ibuprofeenin, kuuman ilman ja mielenkiintoisen tekemisen ansiosta. Silti se oli kaiken touhottamisen alla salakavalasti yltynyt päivän mittaan. Liekö joku Barcan lentokentän yskijöistä onnistunut tartuttamaan tautinsa meihin.