Helsinki - Kuivasaari

17.8.2013

Lisää muinaismuistelua seuraa tuoreemman tekemisen puutteessa. Seuramies oli nuorena poikana käynyt puuhastelemassa jotain armeijajuttuja (lumenluontia tai vastaavaa puhdetyötä) Kuivasaaressa, joten nyt kun sinne yhtäkkiä oli alettu tehdä retkiä, päätimme osallistua. Minua on jotenkin armeijan kurinalaisuus (ja uniformut) puhutellut, joten tällaiset kohteet kiinnostavat minuakin.

Seuralainen huolehti retken ideamoottorina myös sen varaamisesta. Matka piti esi-ostaa puhelimitse IHA-Linesilta. Puhelun aikana saatiin tarvittavat tiedot retken maksamiseen tilisiirrolla. Tilisiirrosta piti sitten ottaa printti mukaan retkipäivänä. Se vaihdettiin satamassa lipuksi. Hintaa reissulle tuli 30 € per henkilö. Tilinumeron mukaan rahan vastaanotti Suomenlinnan Rannikkotykistökilta, joka ilmeisesti huolehti laivayhtiön vaivojen korvaamisesta.

Retken lähtöaika oli klo 11, mutta paikalla piti olla 15-30 minuuttia etuajassa, koska liput piti olla lunastettu 10.45 mennessä. Lippuja myytiin laiturilla myös ilman ennakkovarausta, mutta silloin ei tietenkään ollut takuuta mahtua mukaan. Lähtöpaikka oli Merisatamassa Café Caruselin takana. Olimme hyvissä ajoin paikalla jo parkkipaikan varmistamisen takia. Laivaannousun yhteydessä meiltä tarkistettiin vielä henkilöllisyystodistukset, koska saarelle ei päästetty kuin Suomen kansalaisia. Ajokortti ajoi asian.

Merisaukko kyyditsi meidät kuivasaareen.

Matka saarelle kesti kolmisen varttia. Sää ei ollut häävi. Tihkusade uhkasi, mutta onneksi selvisimme suurimman osan kierroksesta sateetta. Ensimmäiseksi retkiryhmä jaettiin kolmeen ryhmään, jotta kiertäisimme saaren hieman eri tahtia emmekä ruuhkauttaisi tykin ahtaita käytäviä täydellisesti. Yksi ryhmistä lähti luontopainotteiselle kierrokselle. Reput ja kassit olisi voinut jättää lähtöpaikalle, mutta me emme halunneet luopua omistamme. Jos jostain ahtaasta paikasta ei meinaa mahtua, niin vaikeampaa se on minulle itselleni kuin repulle. Koko repun idea on se, että siinä voi raahata arvoesineitä helposti mukana, eikä hylätä niitä minne sattuu.

Pientä aallokkoa oli havaittavissa.

Kuivasaaren linnake.

Armeija-asuinen mies selosti meille paikan historiaa, kierrätti meidät kohteesta toiseen sekä kertoili kierroksella näkemistämme asioista. Ryhmän perässä seuraili armeija-asuinen nainen, joka vahti, ettei kukaan karkaisi joukosta. Saarella pyöri jonkin verran muitakin armeija-asuisia tyyppejä pitämässä asioita silmällä. Kävimme kiipeämässä tähystystorniin. Sitten matka jatkui kohti tykkiä.

Tähystystorni.

Pepi.

Kurkistus tähystystornista.

Näimme kaikenlaisia mittareilla varustettuja laitteita, erilaisia laskentatyökaluja ja ammusvaraston. Lopulta pääsimme tykin ytimeen. Käytävät ja oviaukot olivat paikoin ahtaita, mutta kyllä niistä ihan normaalilla liikuntakyvyllä selvittiin. Hyvät kengät ja joustavat ulkoiluvaatteet olivat paikallaan. Saimme erinomaisen kattavan ja kiinnostavan esittelyn tykin käytöstä. Seuramies ei kehdannut kysyä miten käy tykin sisällä olevien ihmisten korvien, kun tykillä ammutaan. Minä sen sijaan seisoin ihan perää pitäneen armeija-naisen vieressä, jolta jossain mielenhäiriössä tulin tätä kysyneeksi. Tykin sisään ei kuulemma kuulu mitään, vaikka ulkopuolella pamaus on korvia huumaava. Vaikka tykki oli aivan valtava, niin sen laukaisu tapahtui pienestä lattialla olevasta napista.

Työkaluja.

Mittareita ja säätimiä.

Kone.

Tykin ammuksia.

Kenttäpuhelin.

Monen sadan kilon painosta aamusta ei olisi pitkään ilman kärryä kuskannut.

Tykin uumenissa.

Piipun perän peitti järeä luukku.

Laukaisupainike lattiassa.

Poistuimme tykistä sen katon kautta. Katselimme muistomerkkiä ja sekalaista tarpeistoa ulkosalla ennen kuin siirryimme Sotilaskotiin kahville ja munkille, joka piti maksaa käteisellä (hinta on valitettavasti päässyt unohtumaan). Olihan se nyt sellainen klassikko-tapahtuma mikä pitää joskus kokea. Lopuksi poikkesimme vielä katsomaan saunaa. Siitä ei ihan hemmottelukylpylä tullut mieleen. Sade lankesi päällemme lähtöä odotellessa, mutta onneksi pääsimme pian laivalle suojaan.

Kuivasaaren tykin katolla.

Kuivasaaren 12" kaksoistykki.

Tykillä ammuttu reikä muistomerkissä.

Tarpeistoa.

Kuivasaaren sotilaskoti.

Sotkun munkki ja kahvi.

Kuivasaaren sauna.

Pesutilat.

Sauna sisältä.

Paluumatka sujui vähän nopeammin, siihen kului vain reilu puoli tuntia. Takaisin Merisatamassa olimme n. klo 14.35. Retki oli kokonaisuudessaan erittäin mielenkiintoinen ja hyvin opastettu. Mitään muuta en jäänyt kaipaamaan kuin parempaa säätä ja ehkä uutta vierailua paremman kameran kanssa.

Poiju kuivalla maalla?