Hanko - Bengtskär

24.7.2012

Seuramies on aina tykännyt käydä kaikenlaisilla ekskursioilla. Hän bongailee jatkuvasti erilaisia vaihtoehtoja netistä ja ehdottelee milloin mitäkin. Bengtskärin majakka oli sellainen kohde, että meidän molempien intressit kohtasivat. Hän on aina halunnut päästä majakalle ja minua majakat puhuttelevat ylväällä ulkomuodollaan. Päätimme siis käyttää yhden heinäkuisista lomapäivistä käymällä Bengtskärillä.

Koska seuramies on rohkea, hän soitteli majakkaristeilyjä tarjoavalle Marine Lines-yhtiölle ja kyseli vaihtoehdoista. Nykyään reissun varaaminen taitaa onnistua jo netistäkin. Saman päivän risteilyt oli sään vuoksi peruttu, mutta tiistaina voisi olla saumaa päästä matkaan. Varasimme paikat tiistain klo 11 lähtevään laivaan. Marine Laines tiedotti kiitettävästi mahdollisesta peruuntumisriskistä myöhemmin, mutta lähdimme silti matkaan ajatellen, että onhan se pelkkä Hangossa käyminenkin huonoimmassa tapauksessa kiva reissu.

Lähdimme aikaisin aamusta liikkeelle, koska emme ihan osanneet arvioida matkan kestoa. Lisäksi halusimme varmistaa, että meillä olisi riittävästi marginaalia löytää Itäsatamasta parkkipaikka ja oikea lippukoppi, mistä saisimme lunastettua kyytimme. Löysimme kaikki tarvitsemamme asiat helposti. Lippujen hinta ei nyt ole jäänyt mieleen, mutta eipä sillä niin väliä ole, kun se on luultavasti ehtinyt muuttua moneen kertaan. Meillä oli vielä hyvin aikaa ennen laivan lähtöä, joten teimme pienen kävelykierroksen sataman lähistöllä.

Summersea vei meidät Bengtskärille.

Kun palasimme laivalle vähän ennen yhtätoista, oli paatti jo täynnä väkeä. Jouduimme tyytymään kansipaikkoihin, koska sisältä ei löytynyt enää istumapaikkoja. Risteilyn hintaan sisältyi lounas, joka oli lohikeittoa. Sehän ei minulle sopinut kala-allergian vuoksi, mutta seuramies kehui soppaa mainioksi. Keitto tarjottiin heti lähdön jälkeen, koska vähän myöhemmin aallokko tulisi vaikeuttamaan evään pysymistä kupissa. Avomerelle päästyämme aallokko tosiaan muuttui aika hurjaksi, siis ainakin näin maakravulle.

Sisällä ei mahtunut istumaan.

Ulkokannelta löytyi vielä penkkitilaa.

Ilma oli harmaa ja tuuli muuten siedettävissä lukemissa, mutta edellispäivän aallot eivät olleet vielä asettuneet. Melko kylmäkin laivan kannella oli matkustaa, mutta onneksi meillä oli lämpimät hupulliset vaatteet, mihin kääriytyä. Laiva hyppeli pelottavan tuntuisesti korkeiden aaltojen yli, mutta perille päästiin hengissä noin kahden tunnin kuluttua vähän klo 13 jälkeen. Sen verran olen kuitenkin merikrapu, että huonoa oloa ei aallokko saanut aikaiseksi. Osa porukasta ei ollut ihan niin aallonkestäviä.

Bengtskär häämöttää jo.

Luodolla (opimme matkalla, että luoto on sellainen, missä ei kasva yhtään puuta) ei ollut laituria, vaan laiva ajoi kokan sopivassa kulmassa olevaa kalliota vasten. Matkustajat hyppelivät kokalta sitten maihin. Kallioiden yli oli rakennettu portaita ja valettu kulkuväylä, mutta kohde ei millään ollut soveltuva pyörätuoleille tai lastenvaunuille. Kokoonnuimme ensin ulos kuuntelemaan hieman tarinaa Bengtskäristä. Majakka on rakennettu 1906 suositulle karilleajopaikalle. Tornin korkeus on 52 metriä merenpinnasta ja se on pohjoismaiden korkein majakka. Majakanvartijoiden (ja perheiden) elämä oli varsin eristäytynyttä. Luodolla oltiin pitkiä aikoja kerrallaan eikä sieltä lähdetty harva se päivä käymään maissa. Luoto on myös suosittu pesimispaikka linnuille, mm. haahkoille.

Rantautuminen Bengtskärille.

Bengtskärin majakka.

Polku "satamasta" majakalle.

Laiva lähti toisaalle odottelemaan.

Nykyään luodolla laukkasi turisteja pitkin kesää. Siellä olisi ollut myös mahdollista yöpyä, mutta mikäli sellaista kaipasi, oli varaus tehtävä reilusti etukäteen. Huoneita on rajoitetusti ja kokemus on suosittu. Luodolta löytyi myös sauna, joka oli yövieraiden käytettävissä. Yöpyminenkin olisi mahtava kokemus, mutta harmittaisi kovasti, jos sille kerralle sattuisi huono keli. Lisäksi pelkään, että niin pienen porukan yöpyminen olisi yhteisine illallisineen vähän liian yhteisöllinen kokemus minulle.

Bengtskärin pienoismalli.

Puheosuuden jälkeen lähdimme oppaan johdolla käymään majakan tornissa. Sinne oli 252 porrasta kiivettävää. Viimeinen osuus huipulle kiivettiin tikkaita pitkin. Kiipeäminen oli raskasta, mutta näin isolla letkalla sen verran hidasta, että siitä selvittiin. Nykyään majakan lamppu toimi jo sähköllä, mutta muinoin sitä varten oli raahattu polttoainekanistereita torniin.

Kierreportaat johtivat majakan torniin.

Kierreportaita.

Näkymä tornin ikkunasta.

Huippu häämöttää jo.

Meri siintää.

Ei ihan taskulamppu.

Itämeri.

Siitä sitten omaa majakkaa rakentamaan.

Seinät olivat paksut.

Palattuamme tornista alkoi vapaa-aika. Ilma oli yhtäkkiä kirkastunut ja nyt paistoi aurinko. Ostimme postikortit ja merkit. Tuuli luodolla oli sen verran kova, että meinasin menettää hermot kortteja kirjoitellessa, kun mikään ei tahtonut pysyä käsissä tai pöydällä tai missään muuallakaan, kun istuimme retkipöydän ääressä ulkona majakkarakennuksen kupeessa. Ehkä mukaan mahtui myös pientä nälkäkiukkua, kun keitto oli jäänyt väliin. Oli meillä juustonaksuja eväänä, mutta en ollut niitäkään maistellut kuin alkumatkasta. Saimme kuitenkin kortit kirjoitettua ja toimitettua majakan postilaatikkoon.

Bengtskärin postilaatikko.

Bengtskärillä oli oma postileima.

Kiertelimme vielä pitkin kallioita kuvaamassa merta, vähäistä kasvustoa ja itse majakkaa tietysti. Majalla ja maisema olivat upeat. Useampia muitakin laivoja kävi pörräämässä eri puolilla luotoa ja toi ihmisiä maihin. Kolmen maissa palasimme takaisin laivalle ja hyppelimme kokasta takaisin kyytiin. Laiva oli välillä käynyt toisen luodon suojissa odottelemassa lähtöä. Paluumatkan merenkäynti ei ollut ihan niin kamalaa. Tosin auringon ilmaantuminenkin sai jo olon tuntumaan mukavammalta, joten aikea olla varma oliko sillä vain lumevaikutus. Saavuimme Hankoon 16.50 maissa.

Bengtskärin majakka.

Bengtskärin kallioita.

Tuulen taivuttamia heinän tapaisia.

Itämeri heittäytyi kallioita vasten.

Kaiverrus kalliossa.

Bengtskärin kalliota kaiverruksineen.

Bentskärin majakka.

Kalliot olivat meren pyöristämiä.

Majakka.

Jotain saunioita.

Rantakukka.

Paluu laivalle.

Sinne jäi Bengtskär.

Aurinko houkutteli ihmiset ulkokannelle.

Teimme vielä pienen kierroksen Hangossa. Poikkesimme mm. vesitorniin (á 2 €) ja kirkkoon, minkä jälkeen ostimme jäätelöt. Ennen kotiin suuntaamista ajelimme vielä käymään Tulliniemen rannalla, joka on ollut minun lapsuudessani jokakesäinen uintipaikka. Valitettavasti en ollut huomannut ottaa mukaan uimakamppeita, joten nyt merestä oli nautittava vain pinnallisesti. Lopulta suuntasimme nokan kohti kotia.

Hangon vesitorni.

Vesitorni.

Hankoa.

Itäsatama.

Hangon kirkko.

Hangon kirkko.

Kynttilät palelivat kirkossa.

Kuningatarjäätelö virkisti retkeilijää.

Tulliniemessä.

Tulliniemen ranta.