Eskilstuna #1 Lähtökuopissa

11.7.2017

Vanhat kotikulmat alkoivat kutsua tänä kesänä niin voimakkaasti, että oli rohkaistava mielensä ja lähdettävä reissuun. Edellisen kerran kävin lapsuuden kotikaupungissa Eskilstunassa 2008, ja uusi reissu oli pyörinyt mielessä jo pari vuotta, mutta aina jäänyt tekemättä. Helppohan siellä on ollut käydä aina vanhempien kanssa, kun on vain voinut istua kyydissä ja hengailla mukana, mutta nyt oli aika istua itse ratin taakse ja ottaa ukkeli seuraksi.

Viking Linen lähtöaika näin kesällä oli vasta klo 18.00, joten suuren osan valmisteluista ehti tehdä vielä lähtöpäivänä. Edellinen päivä oli vielä töitä, joten hidas aamu sopi mainiosti. Nukuin rauhassa pitkään, söin aamupalan, katselin useamman jakson Lemmenlaivaa DVD:ltä (sopihan se periaatteessa teemaan), kävin suihkussa, hain matkalaukun kellarista, pakkasin, kastelin kukkia, hörpin kupposen teetä, tiskasin ja katselin lisää Lemmenlaivaa. Lopulta kolmen maissa oli aika pakata kamppeet autoon ja lähteä noutamaan seuramiestä.

Matkalla piti tankata, jotta olisi mahdollisimman hyvät saumat selvitä Ruotsista tankkaamatta siellä. Koska kuka muka ulkomailla osaisi tankata? Youtube-videoiden mukaan siellä saattaisi joutua painamaan ylimääräistä polttoainelajikkeen valintapainiketta, mikä tuntui jo ajatuksena ylivoimaisen haasteelliselta.

15.50 matka jatkui seuran kera. Olimme varautuneet ruuhka-aikaan ja muihin keskusta-alueen mahdollisiin ongelmiin, mutta kaikki sujui tietenkin helposti ja mutkattomasti ja olimmekin ajaneet check-in-luukun läpi jo 16.20. Kävi tuuri luukkujen kanssa, eli pääsin ajamaan sellaiselle tiskille, missä matkustaja joutuu asioimaan henkilökunnan kanssa. Saimme liput ja S-kyltin ripustettavaksi taustapeiliin vihjeeksi ahtaajille. 

Jonon hännillä.

Sitten alkoi odottelu. Edellä jonottavan auton katolle pysäköi lokki. Ilma oli kurja ja sateinen, mikä sai lokin viihdyttämään meitä ravistelemalla ylimääräisiä vesiä päältään säännöllisin väliajoin (hullulla jne). Pääsimme ajamaan laivaan (Gabriella) vasta vähän yli 18. Ilmeisesti FSTR Express-laiva oli myöhssä, joten jouduimme odottamaan sen aikaa, kun se kävi pikaisesti satamassa vaihtamassa matkustajia.

Gabriella saapuu päiväreissultaan.

Auto jouduttiin ajamaan ns. hattuhyllylle 4.1 oven lähistölle. Hattuhylly on siitä pirullinen, että sieltä ei varmasti pääse ensimmäisten joukossa ulos laivasta. Meillä oli kuitenkin A-hytti 5114, joka sijaitsi toisessa päässä laivaa. Ei meillä yhdeksi yöksi ollut paljon tavaraakaan, joten sijainti ei sinänsä haitannut. Kokeilin itse matkustaa laiva-osuuden pelkän kosmetiikkalaukun kanssa, mihin olin saanut mahtumaan myös yöpaidan ja vähän vaihtovaatteita.

Hytti 5114

Kerrankin kevyet matkatavarat.

Tavaroiden jättämisen jälkeen hakeuduimme viinibaariin lähtödrinkeille. Shamppanja-hammastani kutitti, joten otin lasillisen Taittinger Brutia á 9 € (sopivasti satuimme kohdalle, kun oli aika korkata uusi pullo) ja seuramies hörppi kansanomaisesti oluen, Saku á 5,50 €. Olimme aikeissa mennä Grilliin syömään, mutta jono sinne ei lyhentynyt millään, joten otimme vielä toisetkin juomat, Raspberry rose (vadelmarommi, lime, limelimu) á 6 €. Vaikka sää oli huono, iloitsimme mukavasta sohvasta ikkunan äärellä ja tietysti myös loman alkamisesta.

Taittinger.

Merellä.

Gabriellalla Grilli on varsin epäkäytännöllisesti aseteltu ravintola, kun sen läpi kulkee käytävä. Useampi pöytä on ikävästi käytävän varrella ja saa pelätä jonkun ohikulkijan kopauttavan kyynärpäällä takaraivoon. Jouduimme juuri tällaiseen kurjaan pöytään. Menujakin oli vanhempaa ja uudempaa painosta. Uudemmassa kerrottiin pihvi-annoksen Cafe de Paris-kastikkeen sisältävän anjovislientä, toisessa ei anjoviksesta mainittu mitään. Pakko oli siis ryhtyä kyselemään asiasta tajroilijalta, vaikka kammoksunkin aina sitä, että joutuu harrastamaan erikoistilauksia. Tarjoilija oli kuitenkin ystävällinen ja kekseliäs ja järjesti naapuriravintolasta minulle punaviinikastikkeen.

Herkkupihvi.

Liha oli mainiota ja paahdetut uudet perunat myös, mutta perunoita oli vähän tarpeettoman vähän. Kaikkinensa olin kuitenkin hyvin tyytyväinen. Toisin oli seuralaisen ruuan kanssa. Hän tilasi kanafajitaksen. Eteen kannettiin poltettu koipipala. Kun kyseessä on fajitas, niin saisi kyllä liha olla siinä muodossa, että siitä on helppo annostella lettusten sisään kimpaleita. Nyt täyttämishomman lisäksi joutui taistelemaan nahan ja lihan irti luista. Lautanekin oli aivan tarpeettoman pieni tällaiselle kirurgiselle toimenpiteelle. Vinkki Viikkarille, että kanasuikaleet tai edes filee olisi ollut huomattavasti parempi. Naapuripöydän kanakin näytti palaneelta, joten kaipa se oli kuitenkin ihan tarkoituksella suunniteltu sellaiseksi.

Ruuan jälkeen käytiin ostoskierroksella. 120 € ostoksilla heltisi huonompi lahjakortti, paremman kortin raja olisi ollut 150 €. Ehkä sitten kotimatkalla... Hytissä käytiin vähän syömässä sipsejä, koska pitihän jälkkäri saada. Samalla kirjoiteltiin vähän päivän kokemuksia ylös muistivihkoon. Virtaa riitti vielä sen jälkeen sen verran, että käytiin yömyssyillä yökerhossa. Kaikki eivät ehkä miellä irish coffeeta unijuomaksi, mutta hyvältä se maistui eikä haitannut nukkumistakaan, kun loman alussa on vielä niin ylikuormittunut ja univajeinen.

Yömyssy.