Parga - 8 - Valtos

23.7.2016

Oli matkan viimeinen päivä ja sen myötä viimeinen tilaisuus käydä aamu-uinnilla. Niin teinkin heti kahdeksissa, kun heräsin. Seuralainen jäi vielä vetelemään sikeitä. En tiedä mikä aamu-uinnin taika on, mutta se on kaikista uintilajeista paras ja nautinnollisin. Ehkä se on ainakin osin sitä, että ranta on vielä hiljainen, ei ole vielä kovin kuuma ja vesi on lempeä herättelijä. Onnistunut alku päivälle auttaa loppupäivääkin sujumaan paremmin.

<3

Aamupalatarpeet alkoivat olla vähissä, mutta ei minulla ollut yhtään nälkäkään. Erityisesti en halunnut syödä jähmeää market-leipää pahalla juustolla ja rasvaisella makkaraleikkeleellä. Jätin siis aamiaispuuhat seuralaisen hoidettavaksi. Itse ryhdyin jo harjoittelemaan pakkaamista kotimatkaa varten.

Valtos-ranta.

Kymmenen maissa olimme valmiit lähtemään rannalle. Tällä kertaa päätimme päästää itsemme helpolla ja kävelimme vain kadun yli omaan rantaan, mistä vuokrasimme lepolasset ja varjon yhteishintaan 8 €. Grillailimme itseämme varovaisen tasaisesti, vartti per puoli ja kahden puolen jälkeen erä uimista ihanassa meressä.

Rantapäivä.

Siellä se meidän vaaleanpunehtava hotelli on.

Inhoan ihmisten varvaskuvia, mutta laitetaan nyt silti sellainen.

Kokeilin pitkästä aikaa snorkkeliakin. Muistin vielä miten sitä käytetään, mutta lasien huurtuminen ja ihmisten huomaaminen vasta hetkeä ennen törmäämistä olivat pienoisia ongelmia. Olisiko laseihin pitänyt päästää tilkka vettä valumaan pitkin linssiä, että se ei olisi huurtunut niin helposti? Joku kikka siihen oli olemassa, mutta ei se nyt muistunut mieleen.

Snorkkelisti.

Rantahiekkaa.

Aurinkorasvaa.

Vähän puolen päivän jälkeen lähdimme pois rannalta. Itse olisin voinut viettää tunti- ja päivätolkkuja rannalla, kun kerran oli varjokin, mutta seuralainen tuppaa aina kyllästymään makoiluun, vaikka sisätiloissa häntä on varsin vaikea saada pysymään hereillä ja pois vuoteesta...

Päivä oli kuuma kuin sauna. Jouduimme kävelemään Pargan kylän puolelle, koska vesitaksi karkasi pois juuri kun olimme jalkautumassa hotellista rannalle. Halusin ostaa vielä toisen aasinmaitovoiteen (kasvovoide), koska olin ensimmäisen purkin ostettuani todennut sen olevan erinomainen tuliainen kaikille tuntemilleni ihmisille, vaikka olin ensin ajatellut sitä vain yhdelle. Monesta kaupasta löytyi jotain vastaavaa voidetta, mutta hinnat olivat pilviä hiplaavat. Pitkän eessuntaassun harhailun jälkeen löysin saman kaupan mistä olin ostanut ensimmäisen voiteen. Hinta oli sielläkin yhtäkkiä noussut. Mutta olin ovela ja olin vertailevinani erilaisia voiteita ja sen varjolla onnistuin penkomaan kasan keskeltä toisen edullisemmalla hintalapulla varustetun voiteen. Halvempi hinta edellisellä kerralla oli siis ollut n. 18,50 € ja nyt täsmälleen samassa voiteessa komeili hintalappu 22,50 €. Tämä kalliimpikin hinta olisi ollut ihan kohtuullinen verrattuna naapurikauppojen 36 € hintoihin. Jos olisin löytänyt heti ensimmäiseksi vain tuon 22,5 hintaisen voiteen, olisin ollut varsin tyytyväinen siihenkin. Mutta kun satuin tietämään paremmin, niin ei huvittanut maksaa ekstraa...

Kylän taloja.

Pieni kirkko pilkistää talojen välistä.

Parga.

Viimeinen ostoskierros oli onnekas myös sormustimen osalta. Yhdessäkään kaupassa, missä olimme viikon aikana käyneet, ei myyty sormustimia. Nyt jokin veti huomioni kauppaan, joka oli ulkoapäin hyvin epätodennäköisen näköinen, mutta menin kuitenkin kuikuilemaan sisään ikkunan läpi. Ja mitä näinkään - edessäni oli koko telineellinen sormustimia. Ja ei kun ostamaan!

Parga.

Linnoitusvuori.

Pargan rantaa.

Emme olleet ostaneet ruokaa lennolle, joten halusimme syödä vielä tukevan lounaan. Asetuimme Pargan satama-aukion kohdalla olevaan Caravel-nimiseen kuppilaan. Oikein sievä, ystävällinen ja huolellinen tarjoilijatar otti tilauksemme; minulle toast ham & cheese, country potatoes ja fresh lemon juice, seuralaiselle hamburger special (isompi kuin tavallinen hampurilainen ja sisältäen sipulia) sekä olut. Ruuat olivat aivan erinomaisen herkulliset. Hinnaksi kertyi 18 € ja yritimme jättää mukavalle tarjoilijalle tipin maksamalla 22 €, mutta tarjoilija yritti kerta toisensa jälkeen tuoda meille vaihtorahoja, vaikka sanoimme lukuisilla eri tavoilla, että extra on tippiä. Kylläpä neito oli tosissaan vilpittömän otettu ja kiitollinen, kun lopulta tajusi asian. Oli mukava nähdä näin rehti tarjoilija, koska niitäkin on tullut vastaan, jotka eivät ole edes aikeissa harkita mitään vaihtorahojen antamista.

Caravel-kippolan näkymä.

Tuorepuristettua sitruunaa.

Toastia.

Hamburger special.

Kylläpä maistui hyvältä.

Palasimme lounaan jälkeen hotellille. Haimme vielä lähimarketista vähän vettä ja sipsejä evääksi lennolle. Oleskelimme parvekkeella, otimme vielä viimeisiä auringonsäteitä ja kuivattelimme päivän uimakamppeita. Vähän ennen neljää pyrähdin vielä viimeiselle uinnille kevytbikineissä. Ne siis olivat toppaamattomat ja sellaiset, että ne saa helposti rutistamalla melko kuiviksi. Vähän nolotti, mutta kävin kuitenkin pyyhkeettä uimassa. Palatessani otin hotellin katusuihkussa pikaisen huuhtelun.

Vielä viimeisen kerran nousimme nämä 64 askelmaa.

Kotien koristelua.

Hotellilla käytin vielä viimeiset kosmetiikat, minkä jälkeen nekin suljettiin matkalaukun sisään kotimatkaa varten. Sitten ei ollutkaan enää aikaa muuhun kuin pukeutumiseen, kaappien, laatikoiden sekä sängynalusen tarkistamiseen ja käsimatkatavaroiden lentokoneeseenkelpaavuuden tarkistamiseen.

Noin kymmentä vaille 17 tepastelimme ulos tekemään checkoutia ja kävelimme rannan pickup-paikalle odottamaan bussia. Helle oli painostava ja tuntui kurjalta lähteä kotimatkalle. Toinenkin viikko olisi mennyt täällä vielä helposti. Bussi tuli ajallaan. Oppaanamme oli taas Sami, joka kulutti tunnollisesti aivan liikaa aikaa kattavan mainospuheen vetämiseen Aurinkomatkojen somesta ja uusista palveluista.

Venetaksi lähtökuopissa.

Viimeinen vilkaisu Valtos-rannalle.

Lentokenttä oli edelleen yhä pieni. Siirrymme jonottamaan check-in-tiskeille 1-3. Tiskit 1 ja 2 ottivat väkeä samasta jonosta vuorotellen, kun taas 3:lle oli erillinen jono. Valitsimme puolivahingossa kolmostiskin. Check-inin vauhti oli niin kova, että mitään kunnon jonojakaan ei päässyt syntymään. Passien avulla saimme boarding passit. Laukut punnittiin ja tägättiin. Kilogrammoja meillä oli yhteensä 33,1. Sen jälkeen siirryimme viemään laukut erikseen läpivalaisuun, joka sekin eteni vauhdikkaasti. Turvatarkastuksessa oli isojen, laakeiden, matalien laatikoiden sijaan perinteiset "A4-kokoiset" "sukkakorit". Turvatarkastus meni vikkelään, ja sitä seurasi passintarkastus. Vaikka passintarkastusta varten oli vain 1 koppi, ei siihenkään kohtaan syntynyt jonoja. Missään ikinä ei ole lentokentän turvapuolelle pääseminen sujunut näin nopeasti! Koko hommaan meni hädin tuskin 5 minuuttia.

Prevezan lentokentällä.

Teimme vielä muutamia ostoksia lentokentän kaupassa. Ostin mm. pinssin, oliiviöljyä, ruusuvesikarkkeja ja jääteen. Sitten ajattelimme ostaa jotain pientä evästä lentokentän kioskista, mutta tunnelma oli siinä niin hektinen, että en ehtinyt katsoa, olisiko keksivalikoimassa jotain munatonta, joten seuralainen osti sitten itselleen oluen ja minulle jääteen, vaikka olin juuri sanonut, että ostin kaupasta jääteen, joten sitä en ainakaan tarvitse. Kyllä harmitti, että näin huonosti kuunnellaan tositarkoituksella puhuvaa ihmistä. Jäätee jäi sitten seuralaisen juotavaksi, mutta valitettavasti pari viikkoa sitten löysimme sen pilaantuneena hänen jääkaapistaan... Sinne oli ihan jotain mustia könttejä kasvanut pullon sisään, yök!

Meillä oli vielä tunnin verran istuskelua tiedossa, joten käytimme ajan päivän muistiinpanojen kirjoitteluun. Boarding tapahtui yhtä vauhdikkaasti kuin kaikki muutkin asiat tällä kentällä. Sitä seurasi noin sadan metrin kävely lentokoneelle. Meillä oli koneessa paikat 30 E ja F, tällä kertaa minä pääsin ikkunapaikalle. Eteemme asettui eräs tuttu perhe, joka onneksi lapsen alkukiroilujen ja kiukuttelujen jälkeen asettui olemaan hiljakseen loppulennon ajaksi. Taaksekin tuli lapsia, mutta tällä kertaa hekin pysyivät rauhallisina eivätkä potkineet selkänojiamme tai yskineet tai oksentaneet päällemme. Lento lähti 20.40 ihan aikataulun mukaisesti. Paluumatkalla tarjoilu pelasi taas normaalilla ripeydellä eikä sellaisella sekapäisellä hitaudella kuin tulolennolla. Sipsit meillä olikin omasta takaa. Seurailimme kiinnostuneina pussien pullistumista lentokorkeuden kasvaessa ja ilmanpaineen muuttuessa.

Jonottamassa lentokoneeseen.

Matalaliitoa.

Prevezan lentokenttä.

Eväshetki.

Nousevan kuun lisäksi saimme ihastella allamme riehunutta ukkosta.

Tuulet olivat suotuisat ja laskeuduimme reilusti etuajassa kotimaan kamaralle. Matkalaukut tulivat melko nopeasti, minun ensin. Seuralainen kävi vielä lentokentän Alepassa hakemassa aamiaistarpeita. Kello oli noin 00.08, kun istahdin bussiin, joka kuljetti minut lentokentän parkkialueelle. Koneemme olisi pitänyt laskeutua vasta suunnilleen tähän aikaan. Auto löytyi paikaltaan kunnossa. Kotiin päästyäni en jaksanut enää kuin purkaa märät uimakamat ja hammasharjan pois matkalaukusta. Nukkumaan pääsin vihdoin 01 maissa.

Muutama kommentti kohteesta vielä yhteenvedoksi:
- Hyttysiä esiintyi jonkin verran pimeällä 
- Ihmiset olivat ihan poikkeuksellisen ystävällisiä
- Sähkö oli nopeaa. Puhelimet ja kameran akut latautuivat jostain syystä ennätysvauhdilla joka kerta.
- Smirnoff Ice, siiderit ja muut neitijuomat olivat melkoisen hintavia, vaikka muualla lomakohteissa ovat olleet yleensä edullisia
- Vessojen lukot olivat lähes kaikkialla rikki tai puuttuivat kokonaan
- WC-paperia ei saa heittää pönttöön, mikä on aina yhtä kiusallista
- Sormustintarjonta on heikko
- Parga oli ihana lomakohde ja lähtisin milloin tahansa uudelleen!