Laiskiaispulla: Eskilstuna #3 Parken Zoo

13.7.2017

Ylenpalttinen kävely edellisenä päivänä takasi hyvin nukutun yön, vaikka yleensä ensimmäisenä yönä uudessa paikassa nukuttaa kehnosti. Unia näin kyllä aivan tuuperruttavan määrän, mutta heräillä ei tarvinnut. Aamusta alkoi tulla kuuma, mikä sitten herättelikin minut jo vartin ennen kellonsoittoa. Suihkuun oli päästävä ennen pukeutumista, mutta niin kiire ei lomalla ole, etteikö vähän ehtisi myös meikata.

Aamiainen tarjoiltiin aulan yhteydessä olevassa salissa. Tarjolla oli monenlaista tuoretta leipää, josta löysin heti itselleni suosikin. Oheen keräilin pekonia, meetvurstia ja juustoa. Uhmasin allergiaa syömällä myös suklaatäytteisen taikinarullan, jossa todennäköisesti oli kananmunaa ainakin pintakäsittelyssä. Oireita ei ilokseni kuitenkaan ilmaantunut. Jogurttia ja lisukkeita oli myös kokeiltava. Kunnollista omenamehuakin (God Morgon) oli tarjolla.

Aamiaistarjontaa.

Aamiaissalia.

Suklaaherkku.

Aamiaisen jälkeen kävimme respassa juttelemassa parkkipaikasta. Sellainen oli nyt vapautunut ja saimme kellarista nurkkapaikan numerolla 17. Lähdimme hakemaan autoa. Aamu oli aurinkoinen, mutta lämpöä oli vain 14 astetta. Auto löytyi vahingoittumattomana paikaltaan. Ajoimme hotellin sivukadulle, mistä löysimme autokellarin oven, joka aukesi itsekseen, kun ajoimme tarpeeksi lähelle. Asetin respan antaman lupalapun ikkunaan, ja sitten palasimme huoneeseen valmistautumaan päivään.

Parkkihalli.

Parkkihallista ei päässyt hotellin hissiin ilman avainta, jota respalla oli ainoastaan yksi kappale, jota lainattiin tarpeen mukaan asiakkaille muutamaksi minuutiksi kerrallaan. Emme jaksaneet juosta respassa jatkuvasti ottamassa tai jättämässä avainta, joten valitsimme strategiaksi kiertää ulkokautta takaisin hotellin pääovelle. Huoneesta pääsi kellariin hissillä ja parkkihalliin ilman avainta, mutta hissiä varten piti tietää koodi. Tätä respa ei tietenkään viitsinyt heti kertoa, joten asiaa piti käydä vielä erikseen kysymässä, kun teimme lähtöä.

Päivän ensimmäinen kohde oli paikka, mistä elämä alkoi, eli Mälarsjukhuset. Kävimme katsomassa sitä vain ulkopuolelta ja nappaamassa muutaman kuvan. Seuraavaksi pysähdyimme kuvaamaan vanhan Obs!-tavaratalon rakennuksen, jonka olin bongannut menomatkalla sairaalaan. Obs! toimii nykyään nimellä Coop. Matka jatkui ensimmäiseen kotiosoitteeseen Hällbyssä. Navigaattori ajatti meidät jostain syystä moottoritien kautta, vaikka olisin halunnut mieluummin ajella kaupungin halki.

Mälarsjukhuset.

Obs! -> Coop

Vanha Hällbyn ICA oli poissa, mutta samoilta nurkilta näkyvä maamerkki eli vesitorni löytyi yhä. Vesitornista olin aina pienenä hiffannut, että nyt ollaan jo melkein kotona. Kotikatu löytyi ja näytti olevan ennallaan. Puut ja pensaat olivat kyllä kasvaneet reilusti muhkeammiksi aikojen saatossa. Kotitalomme oli muinoin ollut ruskea, välillä se on ollut keltainen, mutta nyt se oli punainen. Keltaisena se oli aika kammottava, mutta punaisena se vielä menetteli. Pihassa oli auto, joten emme kehdanneet aivan kauhesti kuikuilla pihaan ja kuvata taloa. Lähtiessä pysähdyttiin vielä nappaamaan kuva dagiksesta, kun sekin sijaitsi ihan lähistöllä. Siellä oli valitettavasti lapset ja lauma hoitajia pihalla puuhastelemassa, joten en kehdannut pihapuolesta oikein räpsiä kuvia.

Tässä oli ennen ICA.

Vesitorni.

Kotikatu.

Kotipiha 80-luvulla.

Kotipiha 2017.

Siilivaara.

Dagis.

Seuraavaksi kierreltiin katsomassa muutamat Volvon toimitilat. Molemmat vanhempani ja vähintään puolet muistakin eskilstunalaisista olivat 70-80-luvulla Volvolla töissä. Juuri Volvo oli 70-luvulla houkutellut melkoiset laumat suomalaisia Eskilstunaan. Silloin ennen suomea kuulikin puhuttavan siellä ja täällä kaupungilla kulkiessa. Volvo oli mukavasti jättänyt tontin kulmille traktoreita, dumppereita ja muita laitteita, joten niistäkin sain mukavia kuvia.

Volvo <3

Traktori, jonka rengas oli ihmisen korkuinen.

Dumpperi.

Volvon jälkeen käännettiin auton nokka kohti Torshällaa. Navigaattori aiheutti päänvaivaa, koska Torshällahan ei varsinaisesti ole Eskilstunaa, mutta sekä Eskilstunassa että Torshällassa on tie nimeltä Eskilstunavägen. Kyllä jossain vaiheessa sitten tajusin kokeilla Torshällaa omana kaupunkinaan, minkä jälkeen reitti vaikutti järjellisemmältä. Auton jätimme parkkiin Brogatanin mutkaan, missä alkuperäinen Amarant muinoin sijaitsi. Tilaa oli reilusti ja parkkiaikaa sai kiekolla 2 tuntia. Brogatan oli mukavasti söpön Holmberget-puiston vieressä, mistä on hyvä näkymä Torshällan ikoniselle keskellä jokea sijaitsevalle Tor-patsaalle.

Holmberget.

Tor Torshällassa.

Torshälla.

Virtaava vesi pimputteli tällaista soittimenrumilusta.

Puistoa.

Amarantin vanhoissa tiloissa majaili nyt tupakkikauppias.

Ihasteltuamme puistoa ja kokea tarpeeksi, kävelimme Amarantille Eskilstunavägen 5:een (n. 200-300 m) fika:lle (kahvittelemaan). Kysyin taas tarjoilijattarelta löytyykö jotain munatonta. Tämä nainen oli verrattomasti ystävällisempi ja hän tiesi välittömästi, että munattomia olivat sekä Napoleon että Näckros. Näckros oli se mikä oli jo vuosia sitten ollut munaton, eikä reseptiä ollut onneksi muutettu. Näckrosissa on päällä vihreä marsipaani-rengas, joka tosin on helppo ottaa pois (ja syöttää seuralaiselle), minkä jälkeen leivos on sekä minulle sopiva että muutenkin ihan täydellinen! Otin Näckrosin syötäväksi heti sekä yhden Napoleonin mukaan. Sen lisäksi tilattiin vielä parit cappuccinot ja asetuimme terassille nauttimaan herkuista ja varpusten rohkeasta temmellyksestä.

Amarant.

Konditoriatiski.

Aarrekaappi.

Näckros <3

Terassitunnelmaa.

Varpunen kesäpäivänä.

Varpunen.

Amarantin hieno laatikko täynnä ihanuutta.

Kahvittelun jälkeen palasimme autolle ja lähdimme ajelemaan päättömästi ympäri seutukuntia, koska halusimme harhauttaa navigaattorin ajattamaan meidät takaisin Eskilstunan keskustaan jotain muuta reittiä kuin moottoritietä. Hotellilla lepäiltiin jonkin aikaa. Sitten lähdettiin uudestaan liikenteeseen.

Seuraava kohde oli Parken Zoo, Eskilstunan eläintarha, vesipuisto/uimala ja huvipuisto. Parken Zoolla oli parikin omaa parkkialuetta, mutta ne olivat maksullisia ja lähimmän paikan väitettiin olevan lisäksi aina täynnä. Tuna Park-ostoskeskuksen parkkipaikat olivat ilmaisia ja noin 300 metrin päässä Parken Zoon sisäänkäynnistä. Tuna Parkin vieressä sijaitsi myös se toinen maksullinen parkkipaikka, joten kävelyssä ei hävitty kuin 50 metriä. Tuna Parkin ympärille oli noussut viimeisen 9 vuoden aikana useampia jättikauppoja, joten pieni hetki meni ajellessa ympäri ja miettien mikä olisi lähin paikka.

Parken Zoo.

Lipunmyyntiin meinasi kertyä jonoa.

Rauhallinen pikku pakoeläin.

Sisäänpääsy maksoi huikeat 380 kr / hlö (ennakkoon netistä ostettuna 360 kr, jos olisi ollut nokkela). Toki se olisi sisältänyt pääsyn myös vesipuistoon/uimalaan sekä laiteajot huvipuistossa. Parken Zoon huvipuistossa on pelkästään lasten laitteita, joten me halusimme vain eläintarhaan. Siihen nähden hinta tuntui korkealta. Eläinten runsas määrä kuitenkin yllätti ja paikkasi hinnan aiheuttamaa mielenjärkytystä. Leijonat olivat sopivasti saaneet keväällä pentuja, joten leijonia oli paljon ja ne olivat erityisen mukavaa katsottavaa.

Leijonaisä ja poikanen.

Leijonanpennut.

Osa eläimistä oli uneliaita ja osaa ei löydetty lainkaan, koska niillä oli sekä sisä- että ulkotarhoja, minkä välillä eläimet saivat vapaasti liikkua. Erilaisia isoja kissoja oli paljon, mikä tuntui taas yllättävältä pikkukaupungin eläintarhalle. Olisimme halunneet poiketa myös tauolle ravintolaan, mutta jostain syystä se oli kiinni keskellä päivää. Alueella ajeli myös mini-juna laiskoille vierailijoille. En kyllä ymmärrä mitä sellaisesta junasta näkee, kun ei pääse lähellekään häkkiä tai aitausta.

Puuleopardi.

Karva-apina.

Liskokset.

Pitkäjalkainen miessusi ~ ihmissusi (manvarg)?

Flamingot.

Tukkipuun kokoinen jättilisko.

Virtahepoa ujostutti.

Leopardit.

Uteliaat strutsit.

Maailman nopein maaeläin gepardi.

Tiikerit.

Söpö kuin sika pienenä.

Yksi kohokohdista oli Lemurernas värld (Maki-apinoiden maailma), jossa pääsi kulkemaan polkua pitkin eläinten joukkoon ja hyvällä tuurilla sai apinan loikkaamaan harteilleen tai kättelemään. Kädet oli pestävä etukäteen eläinten terveyden säilymisen varmistamiseksi. Ne sai pestä uudelleen myös alueelta lähtiessä oman terveytensä varmistamiseksi. Meillä ei ollut sellaista onnea, että kukaan olisi kiivennyt päälle, mutta oli silti hauskaa päästä katsomaan ja kuvaamaan kavereita ihan läheltä.

Maki takaa.

Maki edestä.

Makiaa makin täydeltä.

Kiertelyyn kului tuntikausia, minkä jälkeen meidän oli palattava vielä takaisin mini zoohon, koska vallabit oli sijoitettu jostain syystä sinne erilaisten kotieläinten kanssa.

Vallabit.

Kili.

Toinen kili.

Härski isä-mini-heppa.

Varsa ja emoheppa.

Varsa.

Sen jälkeen kävimme kuitenkin vielä huvipuistossa virkistämässä vanhoja muistojani. Kaksi laitetta tunnistin alkuperäisiksi. Ehkä myös karuselli oli alkuperäinen, tyyli oli ainakin perinteinen. Myös sievät katulamput olivat alkuperäistä mallia. Sadekuuro iski ennusteiden vastaisesti ollessamme huvipuistossa, mutta meni onneksi ohi viidessä minuutissa. Matkamuistokaupassa ei ollut mitään ostettavaa, kaikki tavarat olivat lapsille. Lopulta pääsimme jatkamaan matkaa takaisin autolle. Jalat olivat taas aivan finaalissa kaikesta kävelystä. Nyt 300 metrin matka tuntui tuskallisen pitkältä.

Lintukodot.

Pantterivolvo.

Huvipuisto.

Mato-juna on alkuperäistä laitteistoa.

Karuselli.

Korea karuselliheppa.

Autorata on alkuperäistä laitteistoa.

Parken Zoon huvipuisto 1980-luvulla.

Ajelimme takaisin hotellille, veimme auton parkkihalliin ja kävelimme takakautta Hemköpiin hakemaan virvokkeita. Huoneessa heittäydyttiin lepäilemään, hörpimme limunaateja ja ryhdyimme tutkimaan illallisravintolavalikoimaa ja menuja netistä.

Päätöksen tehtyämme lähdimme kävellen torin laidalle Akropolis-ravintolaan. Eteemme kannettu menu oli eri kuin netissä, mutta löysimme kuitenkin mieluisat pitsat. Minä otin El Grecon, johon tuli jauhelihaa, paprikaa, tomaattia, fetaa, punasipulia ja lisukkeeksi kupillinen tzatzikia, ihanaa! Seuramies otti Taco Pizzan, johon tuli tacojauhelihaa, maissia, jalapenoja ja lisukkeeksi tacokastike ja kermaviiliä. Nuo irralliset lisukkeet olivat kyllä mainio keksintö. Talon rosé ja seuralaisen starköl maistuivat juojilleen myös erinomaisesti. Jälkkäriksi intouduimme ottamaan irish coffeet. Hintaa kertyi 551 kr, mutta tyytyväisinä asiakkaina jätimme 600 kr.

Akropolis.

Rosé.

El Greco.

Pitsojen lisukkeet.

Taco pizza.

Jälkkäri.

Paluumatkalla yritin vielä löytää torin sivukadulta paikkaa, missä Janeling-kahvila muinoin sijaitsi, mutta kaikki näytti niin vieraalta, että varmasti en pystynyt sanomaan siitä mitään. Hotellilla asetuimme kirjoittelemaan muistiin päivän tapahtumia. Hiukset oli saatava pestyä, joten suihku oli paikallaan. Iltapalaksi maiskuttelin vielä aiemmin ostetun Napoelonin menemään "puulusikalla", jonka olin respasta pihistänyt. Leivos oli melkoisesti lyyhistynyt, kun kerran jääkaappia ei huoneesta löytynyt, mutta maku oli yhä taivaallinen. Paljon paremmin ei voisi päiväänsä päättää.