Eskilstuna #2 Kävelykierroksia

12.7.2017

Kuumuudesta ja keskinkertaisesta laivavuoteesta huolimatta tuli nukuttua sen verran sikeästi, että ei tullut korjattua ilmastointia ja lisäksi heräsin tuntia ennen kellonsoittoa. Olo oli kuitenkin aavistuksen nihkeä, joten kävin pikaisesti suihkussa. Ruotsissa ei sovi olla hikinen. Pelkkä kosmetiikkakassi riitti mainiosti matkatavaraksi yhden yön reittimatkalla.

Koska seuraavasta ruokailutilaisuudesta ei ollut aavistustakaan, menimme aamupalalle buffettiin. Vatsa piti saada täyteen, joten mussuttelin menemään leipää, karjalanpiirakkaa, pekonia, brietä ja kipollisen puuroa. Ilma oli hieno, joten kävimme kannella pienellä kävelyllä kadehtimassa ruotsalaisia ja heidän kauniita ilmojaan. Varttia ennen rantautumista kuulutettiin käsky autoilijoille hakeutua kulkuneuvoilleen. Tottelimme.

Laiva-aamiainen.

Siellä se Ruotsi jo häämöttää.

Satamassa oltiin jotakuinkin aikataulussa (9.50), mutta koska olimme parkissa hattuhyllyllä, pääsimme ajamaan ulos vasta 10.30 aivan viimeisten joukossa. Muutkin suomalaiset kurvasivat kanssamme samaan suuntaan kohti Göteborgin moottoriteitä. Navigaattori oli viritetty ja varajärjestelmänä toimi paperi, jossa oli listattu matkan kohokohdat eli tarvittavat rampit ja käännökset. Heti ensimmäinen ramppi meinasi mennä sivu suun, mutta koska liikenne oli hiljaista, ehdin vielä kurvata oikealle kaistalle. Hetikohta päästiin ajamaan myös melkoisen pitkän tunnelin läpi. Onneksi siellä ei tarvinnut ajaa rampeille, vaan jatkettiin matkaa koko ajan suoraan. Moottoritiellä oli ajoittain ruuhkaa jopa niin paljon, että vauhti tippui kolmeenkymppiin.

Ajo oli yllättävän helppoa ja nopeaa. Hotelli (Comfort Hotel Eskilstuna) löytyi helposti. Tosin nyt oltiin kyllä todella tutussa kaupungissa, jossa on aina yövytty samassa hotellissa, joten löytäisin sinne unissanikin... Saatiin hotellin edestä vielä viimeinen parkkipaikka, vaikka meitä ennen pihaan kurvasi juuri kaksi autoa ja perässäkin vielä yksi. Jätimme tavarat vielä autoon (siltä varalta, että varaus olisikin mennyt jotenkin pieleen) ja lähdimme ilmoittautumaan respaan ennen muita samaan aikaan saapuneita.

Comfort Hotel Eskilstuna

Respassa ei ollut ketään. Meidän jälkeen sisään kävelivät muiden juuri saapuneiden autojen seurueet. Koska kello oli vähän vaille 12, oli lisäksi check-out-aika, ja hissistä saapui pari seuruetta lisää odottamaan rinkiin ympärillemme. Olin päättänyt hoitaa asiat ruotsiksi, joten paineet kasvoivat eksponentiaalisesti jokaisen uuden seurueen saapuessa yleisöksi taaksemme. Eivätkä seurueet tosiaan olleet mitään yksittäisiä bisnesmiehiä vaan kokonaisia perheitä ellei peräti sukuja, koska käynnissä oli kuumin lomakausi. Yksi meitä ennen saapunut autokin oli oikein suurperheen maasturi. Alkoi olla aika kääntää svenska päälle aivoista. Miten ruotsiksi tervehdittiinkään? Miten sanotaan, että olemme buukanneet huoneen ruotsiksi? Voiko sanoa checka in ruotsiksi?

Sitten saapui oikein ystävällinen Marie vastaanottamaan meitä. Heti alkuun hän kyseli puhutaanko ruotsia, mihin väitin itse puhuvani lite svenska ja seuralaisen ei yhtään, mistä hän (seuralainen, ei Marie) saattoi mielessään hiukan loukkaantua, vaikka enimmäkseen varmaan oli helpottunut, kun ei joutunut asioimaan tilanteessa millään kielellä. Mutta oli niin ihanaa puhua ruotsia ruotsalaisen kanssa, joka puhuu ruotsia! Siis ihan aitoa riksvenskaa. Aivot muljahtivat ruotsi-moodiin ihan itsekseen kaikista paineista huolimatta. Suomenruotsalaisia pystyn kyllä sujuvasti salakuuntelemaan spårassa, mutta puhumista kotimainen aksentti jotenkin hämmentää.

Parkkipaikkaa Mariellä ei ollut antaa meille heti, mutta seuraavana päivänä sekin järjestyisi. Lisäksi hän neuvoi mistä kannattaisi tulevaksi yöksi etsiä paikka. Saimme huoneen 217 jokimaisemalla. Kävimme hakemassa tavarat autolta ja veimme ne huoneeseen. Sen jälkeen lähdimme etsimään autolle parkkipaikkaa. Joskus muinoin hotellilla oli sopimuspaikkoja läheisen Gallerianin parkkitalossa, mutta nyt oli taloudellisempaa etsiä jokivarsitien varrelta paikka. Löysimme tyhjän paikan kirjaston luota. Parkkimaksu hoitui onneksi kortilla, koska kolikkorahaa meillä ei olisi vielä ollutkaan. Maksettiin pysäköinnistä seuraavamaan aamuun klo 8.40 saakka 150 kr.

Comfort Hotel Eskilstuna

Huone 217.

Jokimaisema töpselikirkolla.

Olin suunnitellut ensimmäisen päivän nähtävyydet niin, että kaikki löytyisi kävelyetäisyydeltä. Ensimmäiseksi kävimme kirjastossa, koska se sattui olemaan kohdalla. Pikkukaupungin kirjastoksi se on varsin monipuolinen ja viihtyisäkin. Kirjastosta löytyy sisäpiha ja kattoterassikin. Matka jatkui yhden korttelin päähän torille (Fristadstorget). Torin nurkalla näimme Alva Myrdals Gatanin, missä asuimme viimeisen ruotsin vuoden, kun olin lapsi.

Kirjasto.

Kirjaston aula.

Kirjoja kirjastossa.

Kieliä riittää, vaikka kielitaidossa onkin vähän puutteita.

Kirjaston sisäpihan pyörivät muurahaiset.

Fristadstorget.

Peilipisarapuikula oli hieno lisä torille.

Fristadstorget joskus 1970-luvulla.

Kävimme vielä tepastelemassa läpi kaupungin virallisen ostoskadun Kungsgatanin. Sieltä löytyy kuuluisa (ainakin meidän perheessä) kauppakeskus Tjugoettan (21), jonka edessä on erityisesti lapsia viehättävä kalamummo-jolla-on-kissa-jaloissaan-patsas. Kadulla on myös toinen kauppakeskus, Cityhuset, joka tosin alunperin toimi nimellä Domus. Cityhusetissä oli heti käytävä tarkistamassa, että siellä on yhä Amarant-konditorian sivutoimipaikka (alkuperäinen Amarant sijaitsee Torshällassa), joka oli melko uusi toimipaikka silloin 9 vuotta sitten. Sieltähän se onneksi yhä löytyi.

Mummo ja kisse.

Kisse.

21

Domus -> Cityhuset.

Lounasaika alkoi olla lopuillaan, mutta ehdimme vielä syömään spagetti bologneset á 89 kr Coffee House by Georgessa. Sellaisen perinteisen numerokyltin sijaan tarjoilija repäisi meille paperilappusen, johon oli pienellä printattu numero 58. Ruoka löysi silti nopeasti perille ja hyvääkin se oli. Vettä piti hakea kolmesti, oli ehtinyt kertyä pientä nestehukkaa päivän mittaan.

Bolognese.

Lounaan jälkeen jatkettiin Georgen ohi kulkevaa käytävää pitkin Gallerian-ostoskeskukseen. Gallerian oli valitettavasti lähes tyhjillään, vaikka silloin ennen se oli kaikkein paras kaupungin ostareista, mm. koska siellä oli Åhléns (1985 saakka nimellä Tempo). Nyt siellä ei ollut kuin kahvila, kioski ja Hemköp. Yläkerrassa näytti toimivan kuntosali. Torilta tuleva yhdyskäytäväkin oli ennen pikkukauppojen värittämä, mutta nyt nekin tilat olivat tyhjillään. Poikkesimme Hemköpiin hakemaan pientä evästä ja juotavaa hotellille. Minibaaria ei hotellihuoneesta löytynyt, joten liikaa ei kannattanut ostaa kerralla.

Välikäytävän kahdeksankulmion paikalla oli muinoin aukko ja portaat alakertaan.

Gallerian.

Hemköp.

Palasimme hotelliin vähän lepäilemään. Telkkari ei ottanut käynnistyäkseen, ja pelkäsin jo joutuvani taas respaan harjoittelemaan ruotsiksi puhumista, mutta onneksi vika oli vain kaukosäätimen painikkeessa. Virta saatiin päälle telkkarin kyljestä ja muut painikkeet säätimestä toimivatkin. Pienen lepäilyn jälkeen käytiin ottamassa joen varrella parit selfiet Eskilstunan maamerkin "töpselikirkon" (Klosters kyrka) kanssa (joen toisella puolella) lähetettäväksi kotiväelle.

Töpselikirkko.

Kävely maistui vielä, joten lähdimme kulkemaan rantaa pitkin, kunnes tulimme pienen kartanon näköiselle talolle (Rothoffsvillan), jossa oli vielä jokin aika sitten toiminut turisti-info. Paikan puutarha (Rothoffsparken) oli yleisölle avoin ja teimme siellä pienen kierroksen ihastelemassa yltäkylläistä kukkimista.

Rothoffsvillan.

Kukkaloistoa.

Kukkia.

Ruusumeri.

Olimme enää kiveksenheiton (ts. kadun toisella puolella) päässä Rademachersmedjorna-alueesta, mikä on aina ollut suosikkipaikkojani. Alue on eräänlainen ulkoilmamuseo, jonka vanhimmat rakennukset ovat 1600-luvulta, jolloin alueelle perustettiin ensimmäiset takomot. Paikan päälle on raahuutettu myöhemmin ainakin yksi ylimääräinen talo. Taloissa työskentelee nyt käsityöläisiä ja seppiä. Seppyyshän (onko seppyys sana?) on merkittävä osa Eskilstunan historiaa. Kahviloitakin toki löytyy. Tartuimme yhden sellaisen afterwork-tarjoukseen ja nautimme lasillisen roséta (minä) á 45 kr ja Lasko ljus lager-oluen (seuralainen). Oli kerrassaan mukavaa istuskella nauttimassa auringonpaahteesta ja raikkaasta juomasta.

Rademachersmedjornan portti.

Vanha talo.

Peilipallo.

Peilipallo oli vähän kirkkaampi 1970-luvulla.

Ruotsissa ollaan.

Rademachersmedjorna.

Rosé.

Lasko, ei senkka.

Pihapiiriä.

Paluumatkalla poikettiin Cityhusetin Amarantille. Kysyin tarjoilijattarelta onko heillä mitään munatonta (koska Amarantilla on aina ollut), mutta hänen mukaansa munatonta sai vain erikoistilauksena. Vastaus tuli sen verran epävarmasti, että asia jäi epäilyttämään. En ollut vielä kypsä haastamaan ihmisiä ruotsiksi, joten tyydyimme hörppimään cappuccinot. Poikkesimme myös Kungsgatanilta löytyneelle Åhlénsille, missä pari lasta hyökkäsi hetimmiten kimppuumme kerjäämään rahaa jotain lelua varten. Yritimme esittää, ettemme puhu ruotsia, ja poistuimme vikkelään ennen kuin lapset ehtivät keksiä kaivaa jotain translatoria esiin.

Konditori Amarant @ Cityhuset

Koska meitä edelleen kävelytytti ja olimme saaneet erinäisiä virvokkeita, jatkoimme matkaa torin poikki kohti vanhaa kaupunkia. Ylitimme joen, kurvasimme vanhan kaupugin kadulle ja palasimme taas alkuperäiselle puolelle jokea Fors-kirkon (EI töpseli-kirkko) kohdilla. Paluumatkalla osuimme poliisiaseman kohdalle ja muistin yhtäkkiä, että kaupunkivuoden dagikseni (päiväkoti) olisi jossain lähellä, koska sen pihasta näki poliisitalon ylänurkassa olevan poliisin logon. Dagista ei kuitenkaan löytynyt, vaikka vähän aikaa pyörimmekin tutkimassa lähikatuja.

Katukuva.

Vanhaa kaupunkia.

Suomesta puuttuu tällainen kiva rimmaava termi <3

Vanhaa kaupunkia.

Palasimme hotellille lepäämään, mutta ei tässä vielä kaikki! Teimme vielä pienen iltakävelyn kaupunginpuistossa joen toisella puolella, missä oli käynnissä jokakeskiviikkoinen Picnic i Parken-konserttitapahtuma. Väkeä oli kuin pipoa. Koko Eskilstuna vauvasta vaariin oli kokoontunut puistoon nautiskelemaan eväistä ja musiikista. Humalaisia tai riidanhaluisia ihmisiä ei näkynyt yhtään, vaan tunnelma oli mukava ja leppoisa.

Picnic i Parken.

Eskilstunalaiset.

Kantapäät alkoivat olla kaiken kävelyn jäljiltä riekaleina. Poikkesimme puiston laidalla olleeseen ICA:an, mistä löytyi ostettavaksi juomien ja sipsien lisäksi myös rakkolaastareita. Niitähän ei tietenkään voi laittaa likaiseen jalkaan, joten kotimatka piti vielä kärsiä. Siitäkin huolimatta, koska tunnelma oli niin auvoisa, palasimme kiertotietä hotellille eli tepastelimme toista kautta taas jo aiemmin mainittuun vanhaan kaupunkiin ja palasimme vasta sitten torin kautta hotellille.

Kungsgatan.

Torin tolpalla oli säärystin.

Kieltäytymällä siivouksesta osallistui hyväntekeväisyyteen.

Eskilstuna by night.