Sisilia #7 Rantapäivä

Sisilia #7 Rantapäivä

20.7.2013

Viimeinen kokonainen lomapäivä oli päätetty omistaa rannalla makoiluun, joten nukuimmekin huoletta pitkään ja heräsimme vasta klo 8. Aamiaisen jälkeen painelimme tekemään pieniä tuliaisostoksia kauppaan. Mukaan tarttui mm. limoncello, punaviini ja kaksi pakettia kahvia (eri lajikkeita). Klo 10.15 olimme valmiit lähtemään rannalle. Päätimme mennä rantakahvilan kautta, vaikka aiempi tyly palvelukokemus vielä hiersi mieltä. Palvelu ei ollut kehittynyt parissa päivässä mihinkään. Tarjoilija puuhaili minuuttitolkulla omiaan, pyyhki tiskiä ja järjesteli asioita ja kahvimasiinaa, kunnes suostui lopulta rahastamaan meidät valittaen närkästyneenä, kun meillä ei ollut 20 € pienempää rahaa maksamiseen. Ihan ymmärrettävä murhe, mutta on olemassa asiakaspalveluhenkisempiä tapoja mielipahansa ilmaisuun.

Paikka auringossa.

Lämmintä oli.

Vesi oli näin aamun puolella vain 26-asteista, mutta oli noussut normaalin 27:ään lähtiessämme pois. Menimme tällä kertaa lähimmälle rantakaistaleelle ja valitsimme rannalla lojuvien veneiden välistä suojaisen paikan auringonottoon. Kauppiaat eivät välittäneet tungeksia luoksemme, kun rannalla oli helpomminkin ahdisteltavia lekottelijoita. Kameran olin pukenut uimapussiin, ettei sitä tarvitsisi jättää rannalle vartioimatta, ja onhan sitä hauska räpsiä omituisia otoksia pinnan alla myös. Polskuttekukertoja kertyi 3, jokainen antaumuksellisen pitkä tietysti, kun ei ollut kiire minnekään. Joku tyyppi kahlasi geiger-mittarin näköisen (ainakin sarjakuvissa geiger-mittarit ovat sen näköisiä) härvelin kanssa rannalla aamupäivällä. Mitä lie yritti löytää? 12.30 palailimme hotellille, kauemmin ei  uskaltanut riskeerata palamista auringossa.

Päätön polskuttelija.

Selfie.

Pakollinen varvaskuva.

Mittari talteen housuihin mittaamisen jälkeen.

Siestan jälkeen lähdimme taas tekemään hieman tuliaisostoksia. Taorminan appelsiini-spremutan inspiroimana halusin päästä maistamaan myös spremuta di limonea. Ensimmäisessä paikassa jotain meni vikaan ja eteeni kannettiin sitruunasorbetti. Kun ei kotimaassakaan kehtaa huomauttaa väärästä tilauksesta, niin miten sitten ulkomailla? Oma mokahan se saattoi olla, kun ei osaa tarpeeksi autenttisesti sanoa spremuta, meneehän se helposti granitan kanssa sekaisin. Tai sitten liikenteen melussa tarjoilija ei pysty kuulemaan kuin limonen ja sillä mennään. Granitakin oli kyllä aivan ihana ja onneksi myös munaton, joten melkein voisi tätäkin töppäystä sanoa onnenpotkuksi.

Seuraavaksi menimme testaamaan uudestaan Lido di Naxos-baarin toimintaa. Terassi oli edelleen kaatopaikka. Pöytiintarjoilu ei lähtenyt pelaamaan minkäänlaisella kärsivällisellä kohtuullisella odottelulla, joten menimme tilaamaan juomiamme tiskiltä. Meidät lähetettiin ensin kassalle maksamaan tilauksemme. Saimme mukaamme kuitit, joiden kanssa palasimme jonottamaan baaritiskille. Melkoisen odottelun jälkeen tiskin takana häärivä ukkeli suostui tarkistamaan kuittimme ja totesi, että tulossa on. Vielä kun odottelimme aikamme, oli edessä lopultakin kaksi spremuta di limonea. Siirryimme takaisin terassille. Sitähän voisi kuvitella raa'an sitruunamehun olevan melko hapanta, ja hapantahan se olikin, mutta oli yllätys, että sitä pystyi kuitenkin sellaisenaan siemailemaan hissukseen. Se ei silti maistunut siltä, että siihen olisi lisätty esim. sokeria. En ehkä kovin usein aio tehdä tätä kotona, mutta kyllä se raikastavaa oli.

Spremuta di limone x 2.

Tämän juomakokemuksen jälkeen tuntui siltä, että kutakuinkin kaikki paikallisille tärkeät ruoka-aineet oli tullut testattua. Viiniä tuli juotua valkoisena, punaisena ja roseena. Hunajaa maisteltiin ja ostettiin tuliaisiksi. Kreetalainen hunaja oli kyllä parempaa, mutta ei tämäkään huonoa sentään ollut. Oliiveja tarjoiltiin suolapähkinöiden ohessa lähes joka drinksupaikassa. Ricottaa maistelin ylihyvässä pitsassa. Sitruksia tuli nautittua vastapuristettuina mehuina. Munakoisoa löytyi sekä lisukkeena että pitsasta. Tomaattia tarjoiltiin jokaisella aamiaisella. Kahveja testattiin sekä lämpimiä että kylmiä. Croissantit jäivät kokematta, mutta konsepti on entuudestaan tuttu. Makeat leipomukset eivät munallisuutensa vuoksi minulle sovi, mutta pidän siitä ajatustavasta, että niitä voi syödä jo aamiaisella. Pinaattia teki monena päivänä mieli tilata lisukkeeksi, mutta se jäi jostain syystä tekemättä. Onneksi pinaattikin on tuttu maku ja helppo valmistaa itse kotona.

Päiväkierroksen jälkeen palasimme hotellille vaihtamaan vaihtamaan uima-asut ylle, ja jatkoimme matkaa rannalle jäähyväisuinnille. Matkalla pääsin opastamaan italialaista perhettä Lido di Naxos-rantaan. Olivat pysäköineet autonsa meidän majapaikan lähelle, mutta eivät olleet varmoja mihin suuntaan pitäisi lähteä. Vaikka en tosiaan ole italiaa opiskellut, niin ymmärsin täysin selvästi mitä kysyttiin ja vielä lisäkysymyksen siitä onko paikka kävelyetäisyyden päässä. Onhan noissa latinalaisissa kielissä paljon samaa, joten kun paria kieltä ymmärtää vähän, niin muistakin sukulaiskielistä tuntuu olevan helppo ymmärtää myös vähän.

Suihkujen jälkeen lähdimme taas kylille. Oli vielä aikaista, joten syömään emme menneet, vaikka saimmekin illan ravintolan valittua heti alkumatkasta. Kävimme tutustumassa sivukujan alkoholiliikkeeseen, joka oli parin mutkan takana päätiestä, että olimme aiemmin jänistäneet sinne menemisen, vaikka olimmekni nähneet suuntaa osoittavan opaskyltin. Liikkeessä ei ollut valoja, mutta ovet olivat auki, joten hipsimme varovasti sisään odottaen koko ajan, että joku tulee karjumaan meille, että liike onkin suljettu. Mutta auki se oli, ja myyjäkin oli varsin avulias. Selvisi, että saaren erikoisjuoma eli mantelilikööri on Amarettoa, duh! Olisihan se pitänyt tajuta ihan itsekin. Kaupassa ei ollut pientä pulloa Amarettoa (suuri olisi ollut liikaa), joten ostin korvikkeeksi pari pienempää pulloa manteliviiniä ja suklaata. Ei vaan kehdannut jättää ostamatta, kun myyjä oli niin kiltti ja asiantunteva, ja puhui lisäksi varsin hyvää englantia. Ja ainahan viinille ja suklaalle käyttöä löytyy..

Seuraavaksi käytiin alkudrinkeillä rantabaarissa nimeltä Lido di Romantica. Saatiin oheen pyytämättä ja yllättäen bruschettat. Vähän hävettää, että tippi jäi antamatta. Mutta se nyt vaan jotenkin unohtui, kun haluttiin jatkaa matkaa, mutta tarjoilija ei suostunut tulemaan paikalle ja jouduimme menemään tiskille pyytämään maksamista. On paljon helpompi muistaa ja laskea tippiä, kun voi rauhassa jättää rahat pöytään.

Lido di Romantican eväät.

Koska olimme Italiassa, niin viimeisen illallisen piti tietenkin olla pitsaa. Ravintolaksi oli aiemmin päivällä valikoitunut ristorante Rendez Vous. Pitsan oheen tilasimme litran talon valkoviiniä. Valitsin listalta pitsan, johon tuli täytteeksi tomaattia, juustoa, sieniä, munakoisoa ja pinaattia. Pitsapohjat olivat rapeat ja täytteet hyvät, mutta ei ole munallisen ricotta-pitsan voittanutta. Valkoviini oli makuuni turhan makeaa eikä erityisen hyvää, mutta onneksi se ei ollut turhan kallista, kuten ei muuallakaan saarella. Ruuan jälkeen teimme vielä lyhyen kävelykierroksen rannalla, ja sen jälkeen lähdimme pakkaamaan matkalaukkuja.

Päätöspitsa.

En ymmärrä miten taitelijalla on voinut olla visio takatukkaisesta Spedestä merenneitona...

By night.

Pakkaamisen jälkeen istuskelimme parvekkeella haikeina hengittelemässä Sisilian lämmintä yöilmaa ja kuuntelimme viimeisen kerran, kun Naxoslandin (jonkin sortin huvipuisto) kuuluttaja kailotti muutaman minuutin välein "Nummandjaah!!". Sanan merkitys jäi meille epäselväksi, mutta illasta toiseen jaksoi kaveri sitä huutaa, ja se oli ainoa sana jonka tunnistimme toistuvaksi, oli se myös innoikkaimmalla äänepainolla tuotettu. Oi muistoja!