Islanti 1 Vuokra-auto

8.4.2023
 

Optimoidakseni talviloman keston, olin anonut sen pääsiäisen yhteyteen, jotta matkustamiseen ei tulisi liikaa aikapaineita. Paineita kuitenkin oli, kun klo 13.30 olisi pitänyt lähteä kotoa kohti lentokenttää. Tapaaminen seuramiehen kanssa oli sovittu lentokentälle klo 14. Vaikka aikaa valmistautumiseen oli ollut koko aamu, tuntui tulevan kiire, kun piti vielä ennen lähtöä kuskata roskia ja käydä lähikaupassa ostamassa purkkaa. Lähikaupassa ei kuitenkaan myyty luottokortti-kokoista purkkapakkausta, joten jäin ilman. Lopulta pääsin kuitenkin lähtemään melko hyvin aikataulun mukaisesti ja kurvasin P5-parkkitaloon sisään klo 13.49. 

 

Harmikseni huomasin pari päivää ennen matkaa, että lentokentän pysäköintikuviot oli koronan mukanaan tuoman matkailutauon aikana sössitty. P4-aluetta ei enää ollut olemassa siinä muodossa kuin sen tunsin, vaan uudelta P4:ltä olisi pitänyt kävellä lentokentälle jatkuvasti rundia ajavan parkkibussin kyydin sijaan. Kävely P4:ltä ei sinänsä olisi liian pitkä, mutta koska paikkaa etukäteen varatessa ei voi tietää altistuuko matkapäivänä läkähdyttävälle helteelle vai kaatosateelle, jouduin päätymään kalliimpaan P5-parkkitaloon. Taksi tai julkiset eivät enää varovaiselle (suorastaan pelokkaalle) luonteelleni sovi.

 

Oli sinänsä helppo ostaa ja maksaa pysäköinti etukäteen netistä. Reilun viikon mittainen parkkeeraus maksoi 86 €. Verrattuna aiempiin n. 36-40 € hintaisiin pysäköinteihin tämä kyllä kirpoi mieltä. Vasemman puoleinen portti oli tarkoitettu etukäteen paikan ostaneita varten, ja puomi väistyikin suosiolla, kun systeemi tunnisti autoni rekisterinumeron. Sopiva parkkiruutu löytyi 2. kerroksesta. Terminaalille oli lyhyt katettu ja hyvin opastettu kävely. 

 

Terminaalikin oli laitettu uuteen uskoon sen jälkeen, kun edellisen kerran olin matkustanut minnekään. Tunsin olevani eksyksissä, mutta onneksi matkakumppani löytyi kuitenkin suhteellisen helposti. Terminaalissa väkimäärä kasvoi ja tiheni, joten maskitin itseni. Olen aina (ainakin ihan liian usein) sairastunut lentomatkoilla, joten nyt kun sitä vastaan on keksitty (ja tarjolla) helppo apuväline, niin aion todellakin käyttää sitä kaikilla lennoilla jatkossa. 

Uusi terminaali oli käyttötarkoitukseen sopien lennokkaan näköinen.

Check-in:in olimme tehneet etukäteen netissä, joten lentokentällä tulostimme automaatista matkalaukkutägit ja paperiversiot matkalipuista. Lento lähtisi portilta 16, ja meillä olisi koneessa paikat 16A (minä) ja 16B. Pakkasin sen jälkeen vielä takkini matkalaukkuun. Sitten toimitimme laukut bag dropiin. Matkalaukkuhihnan päässä oli hämäävän näköinen takaseinä, joka kuitenkin nousi hetken ihmeteltyään ja päästi laukun jatkamaan matkaa.

 

Turvatarkastuksessa ei ollut jonoja. Nesteiden purkaminen käsimatkatavaroista erilleen ei enää ollut tarpeellista uusitun ja nokkelamman skannailulaitteiston takia. Mukana oli kuitenkin myös perinteinen minigrip-pussi, koska muiden lentokenttien nesteiden käsittelystä emme voineet olla varmoja. Vartin kuluttua lentokentälle saapumisesta olimme jo sisällä turva-alueella. Vaeltelimme jonkin aikaa tutkailemassa uusittua ja osin vielä remontissa olevaa lentokenttää. 

Lentokone odottamassa lähtöä Islantiin.

Vaeltelun lomassa ostimme vesipullot ja samalta kioskilta löytyi myös haluamaani purkkaa oikeanlaisessa pakkauksessa á 2,5 €. Boardauksen lähestyessä poikkesimme vielä WC:hen. Vaikka lento oli melko täynnä, jäi 16C mukavasti tyhjäksi. Lähtöaika oli 16.10 ja siinä suunnilleen pysyttiinkin. Vain pari minuuttia myöhässä irtauduimme portista ja kurvailimme kiitoradalle. Kapteeni kuulutti lentoajaksi 3 tuntia ja 10 minuuttia.

Kerava.

Tarjoilun käynnistyttyä tilasimme shamppikset á 14 €, kun Finnair vielä suostui niitä meidän matkustelun ajan myymään. Shamppis oli poistumassa valikoimista 19.4.2023. Ymmärrän kyllä ajatuksen, että lentokoneeseen ei haluta raahata ylimääräistä massaa, jos sen myydyksi saaminen on epävarmaa. Olisin kuitenkin toivonut, että shamppis olisi voitu muuttaa aterioiden tapaan etukäteen ostettavaksi, mutta ehkä senkin estää jokin "humalaisille ei tarjoilla" -pykälä, jota ei pystytä ohittamaan sopivalla pikkupräntillä tilausehdoissa? Shamppiksen kaveriksi otettiin paketit sipsejä á 4 €. Shamppiksen ajaksi oli tietysti pakko ottaa maski pois, mutta toivoin juoman hörppimisen olevan sen verran lyhyt aika, ettei siitä ehtisi olla merkittävää haittaa. 

Shamppis ja sipsit.

Shamppis ja ikkunapaikka kruunaavat lennon.

Matka sujui mukavasti ja perille päästiin aikataulussa. Laskeuduimme n. 20 min etuajassa aikataulun mukaisesta klo 17:sta. Islannissa on 3 tunnin aikaero Suomeen nähden. Muuten olisi vain 2 h, mutta Islanti ei harrasta kesäaikaa, joten ovat kesäisin ihan omassa ajassaan. Laukut tulivat nopeasti. Minun ehti ensin, vaikka kavaljeerin laukku tulikin heti sen perässä. Heti baggage claimin ulkopuolelta löytyi Hertz-autovuokraamon toimipiste, johon suuntasimme kyselemään varaamaamme biiliä. Monet autovuokraamot Keflavikissa sijaitsevat jossain muualla kuin terminaalissa, ja matkustaminen vuokraamoon edellyttäisi shuttle-bussilla matkustamista, mutta selvisimme helpommalla tällä kertaa, kun emme joutuneet etsimään sen enempää bussia kuin vuokraamoakaan. 

Reykjavik.

Hertz-autovuokraamon toimipiste löytyi helposti.

Nopean matkalaukkutoimituksen takia ehdimme sopivasti ennen ruuhkaa tiskille. Nappasimme ennakkovaraajien numerolapun ja meidät kutsuttiin asioimaan samoin tein. Olimme netin valikoimien perusteella arvelleet Renault Capturin olevan meidän tarpeisiin sopivan ajokin, mutta tilausehdot tietysti olivat sellaiset, että tarjolla on teknisiltä spekseiltään "vastaava" auto (lataushybridi, automaattivaihteet, tilaa matkalaukuille). Emme siis saaneet coolia Rellua vaan Köyhien Ihmisten Auto (KIA) Niron. Auto oli valkoinen, mikä osoittautui olevan yleinen väri saaren autoissa. Rekisterinumero oli PB-K87. 

Olimme varanneet auton 6 päiväksi. Hinnaksi tuli ennen lisäpalveluita 98101 ISK eli noin 650 €. Halvemmallakin varmaan autoja irtoaisi, mutta kun olen yleisesti ottaen tutun ja turvallisen ystävä, niin vuokrafirma valikoitui sen perusteella. Virkailija kyseli ja kertoili valtavan määrän asioita tilaukseen ja ajamiseen liittyen. Ostimme ex-tempore ajo-oikeuden á 30 € myös seuramiehelle, vaikka tulisinkin olemaan pääkuski. Onhan hyvä, että molemmat voivat tarvittaessa ajaa, ja pääsisi sitten seuralainenkin kuittaamaan plakkariin uuden ajomaabongauksen. Ostimme myös auton palautuksen tankkaamattomana á 75 €, jos vaikka tulisi ajan kanssa hankaluuksia, ja akkua varsinkaan emme olisi saaneet missään ladattua (tiedä sitten koskeeko 'tankkaaminen' edes akkua, mutta kuitenkin.. ) 

Vaikka otimme ns. kaiken kattavan vakuutuksen, rajoituksia oli paljon: F-roadeille ei saa mennä, auton katolle ei saa kiivetä, teiltä ei saa ajaa ulos, auton ovet pitää avata huolella kiinni pitäen kovan tuulen takia (ilmeisesti auton ovien repeytyminen irti on vähintäänkin mahdollista, jos ei jopa yleistä), jokien poikki ei saa ajaa, moottori ei saa kastua jne. Auton ovien repeytyminen tuulessa taisi kyllä sisältyä vakuutuksen hintaan, mutta pilaisi kuulemma lomamme, kun joutuisimme odottelemaan vara-autoa mahdollisesti pitkäänkin ym. Ajo-olosuhteet ja käytössä olevat tiet olisi syytä tarkistaa päivittäin https://www.road.is/-sivustolta, jotta emme pyrkisi turhaan myrskyn tai muun sääolosuhteen takia suljetuille teille.

Auton väitettiin löytyvän parkkialueelta H-rivistä, mutta ei sitä sieltä löytynyt, vaan pari riviä sivummalta. Onneksi löytyi kuitenkin. Olisi ollut kiusallista palata takaisin tiskille kertomaan, ettemme löydä koko autoa. Sää oli puolipilvinen, 9-asteinen ja tuuli oli kova. Pelkässä neuletakissa meinasi tulla jo hieman kylmä autoa etsiskellessä. Auto vaikutti riittävän kookkaalta, ainakin matkalaukut saatiin mahtumaan takakonttiin. Alla oli nastarenkaat, joten huonoa keliäkään ei tarvitsisi erityisemmin pelätä. Takakontin reunat ja auton sivuikkunat olivat sen verran kuraiset, että epäilytti onko autoa viitsitty edes pestä käyttäjien välillä. Näillä hinnoilla soisi firman raskivan sen verran tehdä. Penkin ja peilien ja pikaisen kojelautaan tutustumisen jälkeen otimme suunnan auton navigaattorin opastuksella kohti Reykjavikia.

 

Tuntui todella oudolta lähteä ajamaan suoraan lentokentältä autolla keskelle kuumaisemia bussin tai metron sijaan. Paikalliset ajelivat aika vauhdikkaasti. Moottoritiellä oli 90 km/h rajoitus, kaksi kaistaa suuntaansa. Matkaa hotellille oli n. 50 km, joten ajamiseen ehti hyvin akklimoitua ennen tiukempia tilanteita. Kaupungin lähestyessä kaistojen määrä risteyksissä moninkertaistui. Navigaattorin ansiosta emme päätyneet koskaan täysin väärälle kaistalle, ja vältimme neljän kaistan poikki viime hetkillä ajamiset. Pääsiäisen takia liikenne oli kohtuullisen vähäistä. Reykjavikin kaupungin puolella jännitti hiukan ajaa, kun navigaattori ei tunnistanut hotellimme numeroa, ainoastaan oikean kadun nimen. Hotelli löytyi kuitenkin helposti, joskin pienen "harhaan" ajon jälkeen, koska olin tutkaillut seutua google streetview:stä ja paikat alkoivat yhtäkkiä näyttää tutulta. Myöhemmin huomasimme navigaattorin tunnistavan hotellimme sijainnin, kun etsimme sitä suoraan hotellin nimellä eikä katuosoitteella. 

Vuokra-KIA:mme parkissa.

Vähän hotellin sivukatua ylös ajaen löytyi vapaa parkkipaikka, jonka taidokkaasti nappasin. Autossa oli peruutustutkan lisäksi peruutuskamera, jonka tasokkuudesta olin jopa yllättynyt. Minulla ei kyllä ole minkäänlaista kokemusta peruutuskameroista, joten vaikea sana oliko se universaalisti hyvä tai huono, mutta tykkäsin. Pysäköinti ei pääsiäisen kunniaksi maksanut mitään koko viikonloppuna. 

 

Hotellimme oli Center Hotel Klöpp, jossa meidät otti iloisena vastaan Farouk, joka vitsaili että suomeksi hänen nimensä olisi Faaaaaarouuuuuk. Meillä kun on tapana käyttää melko paljon vokaaleja. Olimme aikeissa tulla Islantiin ja Klöpp-hotelliin jo talvilomalla 2020, mutta korona perui matkamme tuolloin. Koska Klöpp oli ainoa taho, joka palautti rahat silloin suosiolla ja vitkuttelematta, "palkitsimme" heidät valitsemalla saman hotellin tällekin matkalle.

Center Hotell Klöpp.

Hotellin vastaanotto.

Aulaa.

Saimme huoneen 403. Kävimme ensin katsastamassa huoneen ja kävimme sitten hakemassa laukut autosta. Lähdimme sen jälkeen Faroukin kannustamana heti käymään lähimmässä Bonus-myymälässä. Kaupat tulisivat olemaan pääsiäisen takia kiinni seuraavana ja sitäkin seuraavana päivänä, ja meillä oli nyt vain reilu tunti aikaa ostaa haluamamme iltapalat, eväät ja juomat viikonlopuksi.

Huone 403.

Näkymä ikkunasta.

Hotellia vastapäätä oli irkkupubi.

Farouk kielsi meitä menemästä mihinkään muihin kauppoihin kuin Bonus-ketjun, mm. 10-11 olisi kuulemma aivan sikahintainen ja vain Bonus (jonka logona on sika [tai possu]) olisi vähänkään kohtuuhintainen. Myös yksi Bonus-myymälöistä sai Faroukilta haukut huonoudestaan, mutta onneksi muitakin myymälöitä oli jopa helpommin käytettävissä. Uskoimme häntä, koska olimme lukeneet samansuuntaisia arvioita hinnoittelusta myös etukäteen netistä. 

 

Faroukin antaman kartan perusteella löysimme kaupan helposti. Ostimme sipsejä (jotka paljastuivat snackseiksi tarkemmin tutkittuna), suklaata, Daimeja, juomia, hoitoaineen, ja seuralaiselle mietoa olutta. Väkevät oluet myydään vain paikallisessa "alkossa", Vínbúðinissa, jota meillä ei ollut aikaa lähteä etsimään. Ihmetytti, ettei kaupasta tahtonut oikein löytyä keksejä. Sama puute tuntui vaivaavan marketteja pitkin matkaa. Mikseivät islantilaiset pidä kekseistä?

Reitti Bonus-markettiin.

Ensivaikutelma Reykjavikista oli melko masentava ja vähän järkyttäväkin. Liikkeellä oli kauhean paljon tai vielä enemmän humalaista väkeä, joista osa oli toki turisteja. Yhtään selvää ihmistä ei tuntunut olevan liikkeellä meidän lisäksi. Ennakoimme, että yöstä olisi tulossa meluisa ihmisten huudellessa, autojen jumputtaessa ja vastapäisen irkkubaarin kiljuttaessa karaoke-entusiasteja. 

Osa alkujärkytyksestä muuttui huvittuneisuudeksi, kun seuralainen kertoili jotain kaskua, jolle molemmat nauroimme niin makoisasti, että paikallinen humalassa oleva vastaantulijakin alkoi nauraa ja taputteli seuramiestä ohi mennessään olalle kuin olisi kuullut viikon parhaan vitsin häneltä ja kommentoi jotain, mitä emme ymmärtäneet. Vaikka en enää sitä muistakaan, niin vitsin on täytynyt olla tosi hyvä, kun se suomeksi kerrottuna naurattaa myös islantilaista.

Kaupan jälkeen tutkailimme lyhyesti ravintolatarjontaa netistä. Lähdimme etsimään Pizzeria Reykjavikia, koska pitsa on helppo ensimmäisen päivän ruoka. Ravintola löytyi Hallgrimskirjen kautta kulkien helpohkosti. Tilaus tehtiin alakerrassa. Ruokailutiloja oli parissa yläkerroksessa. Meidän kerroksen täytti intialais-oletettu perhekunta, jonka jäsenet olivat äänekkäitä ja sinkoilivat levottomasti pöydästä toiseen, mutta rauhoittuivat hieman saatuaan ruokansa. 

Hallgrímskirkja.

Pizzeria Reykjavik.

Valikoin itselleni Camembert-pitsan (Sauce, cheese, ham, mushrooms, camembert, green asparagus) á 3590 ISK (n. 25 €), seuralainen otti Kjötveislan (Sauce, cheese, minced beef, ham, pepperoni, bacon, black pepper) á 3790 ISK. Spriten jouduin hakemaan itse hanasta, seuramies otti oluen, mutta oluthanaa ei saanut käyttää itse. Pitsa oli melkoinen pettymys. Se ei maistunut oikein miltään, ei edes suolaiselta, mutta onneksi edes hinta oli suolainen. Kjötveisla oli kuulemma hyvä. 

Camembert-pitsa.

Paluumatkalla hotellille näimme kissan, valkoinen oranssein laikuin, jonka sain maukumalla houkuteltua luokseni. Paijasin sitä hieman sen puskiessa ohi kulkiessaan jalkojani. Luulin jo aiemmin kauppareissulla nähneeni sivusilmällä kissan livahtavan piiloon sivukujalla, mutta koska olimme kaupungissa, niin kuvittelin vain nähneeni harhoja. Aika yllättävää, että joku tai jopa monikossa jokut [sic] uskaltavat pitää kissoja vapaana kaupungissa, mutta niinhän niitä pyöri Ateenassakin.

 

Iltarespalta tarkistimme vielä moneltako aamiainen oli. Kellonajat olivat pyyhkiytyneet mielestämme, kun Faroukilla oli niin paljon asiaa meille sisään kirjautumisen yhteydessä. Sen jälkeen asetuimme loppuillaksi huoneeseen. Olimme pitkän päivän jäljiltä jo melko väsyneitäkin. Kirjoittelut tuli tehtyä ja suihku testattua. Suihku oli ihan siedettävä, mutta suihkuverho oli vähän surullisen näköinen muovinkaistale, ja hotellin tarjoamassa suihkusaippuassa oli liian miehekäs hyttysmyrkkymäinen haju, jotta se olisi sopinut naisellisen itseni pesemiseen. Käsisaippuassa oli neutraalimpi tuoksu, ja sitäkin suihkusta ylettyi hyvin ottamaan.

Kylpyhuone.