Pafos - 7 - Afroditen kylpypaikka

18.8.2017

Aamulla heräsimme taas aikaisin eli klo 7. Aamiaisella kävimme klo 7.30. Matkaan syöksähdimme heti kahdeksan jälkeen. Painelimme pikakävelyä jälleen rantatietä pitkin Ala-Pafoksen bussiasemalle. Klo 8.15 lähti tuttu bussi 618 Ylä-Pafokseen. Vaikka jo tiesimmekin matkan kestävän vain vajaan vartin, emme uskaltaneet lähteä puolta tuntia myöhemmin (8.45) menevällä seuraavalla vuorolla, koska seuraava bussi #645 lähti klo 9.00 Ylä-Pafoksesta Polikseen. Alkumatkasta Polikseen kohtasimme murheellisen näyn, kun bussipysäkillä makasi maassa kuollut kissanpentu. Liekö parka jäänyt jossain vaiheessa pysäkille kurvaavan bussin alle?

Kyproksen maastoa.

Matka Polikseen kesti noin 50 minuuttia. Kanssamme samaa matkaa suoritti eräs vanhempi herra, joka tuntui koko ajan olevan meidän tiellä. Hän liikkui niin hitaasti ja vaivalloisesti, että meiltä meinasi mennä hermot, paitsi jos oli tarve kiilata jonkin jonon kärkeen, niin ukko sujahti sinne kuin kärppä.

Bussipysäkki Poliksessa.

Polis.

Poliksesta lähti seuraava bussi #622 klo 10 kohti Afroditen kylpypaikkaa. Viimeisen etapin bussi oli jälleen pikkubussi. Ne tuntuivat olevan suosiossa tällä saarella. Matka Poliksesta kylpypaikalle kesti noin 25 minuuttia. Koska liikuimme jatkuvasti Pafoksen (ei pelkän kaupungin) alueella, hoitui kaikki matkustaminen ensimmäisestä bussista ostetulla päivälipulla á 5 €. Kaikki aikataulut pitivät ja matkanteko oli helppoa, vaikka se kaikkine vaihtoineen kuulostikin monimutkaiselta.

Pikkubussissa.

Alastomuus kielletty.

Afroditen kylpypaikka sijaitsee Akamasin niemimaalla, joka on tunnettu myös kansallispuistostaan. Valitettavasti emme tienneet kohteestamme tarpeeksi paljon, joten emme olleet lainkaan ymmärtäneet, että olisimme samalla käynnillä voineet vähintäänkin tutustua kylpypaikan ympärillä olevaan kasvitieteelliseen puutarhaan tai jopa käydä kiertämässä Afroditen tai Adoniksen luontopolun. Molemmat olisivat olleet 7,5 km pituiset ympyrän muotoiset kierrokset, joille olisi päässyt kylpypaikan liepeiltä. Emme kuitenkaan olleet varustautuneet oikein kävelyretkille. Tämä jäi nyt harmittamaan. Jos vielä joskus erehdyn matkustamaan Kyprokselle, niin nämä luontopolut ja Avakasin rotko täytyy vielä käydä kävelemässä.

Astelimme puutarhan porteista sisään ja lähdimme seuraamaan kylpypaikalle opastavia kylttejä. Sisäänpääsymaksua alueelle ei ollut. Muutaman minuutin kävelyn jälkeen saavuimmekin kallionkololle, jonka katosta tiputteli vettä noin 15 cm syvään altaaseen, jonka pohjalla uiskenteli ankerias. Seinämillä ja katossa leikitteli puluja. Vettä olisi ilmeisesti enemmänkin toiseen aikaan vuodesta. Ilma oli sademetsämäisen kuuma ja kostea. Kylpy olisi ollut turistillekin tarpeen, mutta altaaseen meneminen oli tavallisilta kuolevaisilta kielletty.

Kylpypaikalle oli hyvät opasteet.

Kasvitieteellisen puutarhan portti.

Suunta oikealle.

Kasvitieteellinen polku.

Kylpypaikan ohjeet.

Afroditen kylpypaikka.

Paikka oli yllättävän pieni ja onneksi myös yllättävän rauhallinen. Paikalle ei saapunut bussilasteittain turisteja. Ihmisiä tuli ja meni pienemmissä ja vähän isommissa erissä, mutta jatkoivat melko nopeasti matkaa otettuaan muutaman valokuvan. Pari hetkeä saimme jopa olla ihan yksin räpsimässä kuvia. Kylpypaikka oli kuitenkin liian hämärä ja päivänvalo liian kirkas, joten yhtään hyvää kuvaa en saanut, vaikka kolmella eri kameralla yritin.

Afroditen kylpypaikka yhdellä kameralla kuvattuna.

Afroditen kylpypaikka toisella kameralla kuvattuna.

Afroditen ja Adoniksen pelehtimispaikka.

Liekö Afrodite itse ankeriaan muodon ottaneena.

Ruuhka-aika kylpypaikalla.

Afroditesta kerrotaan lukuisia tarinoita, joista kaikista tuntuu olevan myös lukuisia versioita. Aiemman retkemme paikallisoppaan Ullan kertoma versio kuitenkin miellytti minua, joten uskotaan siihen. Sen mukaan Afroditen virallinen aviopuoliso Hefaistos oli niin ruma ja rampa mies, että Afrodite ei malttanut millään olla heittäytymättä suhteisiin muiden komeampien miesten kanssa. Rangaistukseksi Ares-jumalan kanssa pelehtimisestä Afrodite lähetettiin takaisin synnyinsaarelleen Kyprokselle, missä hän viihtyi enimmäkseen kauniilla Akamasin niemimaalla. Toki toisen tarinan mukaan Hefaistos oli rakennuttanut Afroditelle häälahjaksi palatseja Akamasin niemimaalle, mutta ehkä ne jäivät erossa yhä Afroditelle. Akamasin niemimaalla Afrodite kohtasi komean Adoniksen, jonka kanssa hän sittemmin rakastuneena ilakoi kylpypaikalla. Sieluni silmin näin tämän tapahtuman, kun katselimme kylpypaikkaa. Jos olisin taiteilija, niin piirtäisin tai maalaisin kylpykohtauksen paperille.

Kylpypaikka kolmannella kameralla kuvattuna.

Koska meillä oli tunti aikaa katsella kylpypaikkaa ennen paluubussin saapumista, kävelimme hieman kylpypaikasta eteenpäin. Huomasimme olevamme melko korkealla. Näköala merelle oli hieno. Lopulta palasimme bussipysäkille odottelemaan. Bussipysäkin luona aukiolla oli jonkinlainen rihkamakauppa, mutta ei julkista wc:tä. Läheisellä ravintolalla olisi ollut vessa, mutta meillä oli liian vähän aikaa jäädä sinne kohteliaasti myös asiakkaaksi, joten jätimme käynnin väliin. Bussi palasi odotettuun aikaan ja paluumatka Poliksen kylään alkoi klo 11.30.

Portaat niemimaan reunalle.

Luontoa Akamasin niemimaalla.

Merimaisema Akamasin niemimaalla.

Unelias koira.

Pafoksen bussia odotellessa kävimme katselemassa ympärillemme Poliksessa, joka vaikutti olevan yhden kadun mittainen. Kadun varrella oli muutamia ravintoloita ja kahviloita, mutta useimmat niistä olivat suljettuja. Yritimme mennä frappeille kahvilaan, joka mainosti wifiä. Siellä oli lauma pulisevia brittejä, joista yksi tuli kysymään meiltä mitä haluaisimme. Seuraavaksi hän kertoi meille, että heidän paikkansa on suljettu, ja kehotti menemään naapuriin Kings-ravintolaan, josta kuulemma saataisiin oikein hyvät frappet. Kings ei näyttänyt meistä yhtään houkuttelevalta, joten jatkoimme matkaa Central Point Cafeen, missä vanhempi herra suorastaan vaati meitä tulemaan asiakkaiksi. Tilausta tuli ottamaan nuorehko poika, joka ei osannut sanaakaan englantia. Hän luovutti nopeasti ja palasi sisään hakemaan vähän vanhemman sedän ottamaan tilauksemme. Joimme frappet, maksoimme ja kävimme etsimässä vessaa, joka löytyi toisesta kerroksesta.

Polis.

Polis, ehkä ihan keskusaukio, kun on kirkko, taksi ja Dionysoksen patsas.

Virvokkeet.

Komeat ruukut, mutta liian suuret tuliaisiksi.

Ihan kulman takana olisi ollut myös puisto, joka olisi ehkä ollut näkemisen arvoinen. Mutta emme tienneet siitäkään etukäteen, joten emme osanneet hakeutua sinne saakka, kun kylä näytti päättyvän kahviloiden jälkeen. Paluumatkalla bussipysäkille poikkesimme yhteen kahdesta turistikrääsäkaupasta. Siellä silmiin osui suomenkielinen mytologia-kirja á 9,90 €, joka oli pakko ostaa jo senkin takia, että löytö tuntui niin omituiselta kylässä, jossa ei puhuta edes englantia. Toki olen erittäin kiinnostunut mytologian taruista muutenkin, joten olin varsin ilahtunut ostoksestani.

Turistikirja mytologiasta.

Paluumatka Poliksesta Pafokseen meni nopeasti ja vaihdot sujuvasti. Hotellilla poikkesimme tarkistamaan matkatoimiston kansiosta seuraavan päivän kotiinlähtötiedot. Lähtö koittaisi klo 18.30. Respalta kysyimme mahdollisuutta pitää hotellihuonetta kauemmin, koska lähtöaika oli niin myöhäinen. Respan neiti sanoi selvittävänsä asian ja pyysi meitä tarkistamaan/vahvistamaan asian klo 15 jälkeen uudelleen. Hetken perästä hän soittikin huoneeseemme ja kertoi jatkoajan maksavan 8 € / tunti. Totesimme ottavamme jatkoaikaa 4 tuntia eli klo 16 saakka.

Lähdimme vielä uimaan. Lippu oli yhä keltainen. Löysimme vakiouintiportaidemme edustalta mukavan tasaisen kiven, jonka päälle pystyi nousemaan seisomaan ja leikittelemään päälle hyökyvien aaltojen kanssa. Leikittelimme myös seuramiehen actionkameralla, kun kerrankin oli kirkasta vettä missä kuvailla. Pidimme pienen auringonottotauon ja kävimme vielä toisella uintikierroksella. Toinen uimavalvojistakin kävi snorklaamassa hetken ja esittelemässä saukkomaisia uintitaitojaan.

Uinnin jälkeen otimme suihkut hotellilla. Maistelimme hieman sipsejä, kirjoittelimme ylös päivän tapahtumia ja luimme jälleen kauhistuttavia uutisia, tällä kertaa puukotuksista Turussa ja kuinka Helsingin lentokentänkin uhkatasoa oli tilapäisesti nostettu. Ennen syömistä toimitimme postikortit vihdoin laatikkoon läheisen Pingviini-ravintolan toiselle puolelle. Teimme myös pienen tuliaisostoskierroksen. Sain ostettua pari magneettia ja pari saippuaa.

Aurinkokennolla toimiva liikennemerkki.

Kävimme vielä nauttimassa happy hour-mojitot Idealissa, koska siellä oli hyvä netti, jonka välityksellä sopi seurata Turun tapahtumien tiedotustilaisuutta, joka oli klo 19. Mojitot olivat happy hourin ansiosta edulliset 4 €, mutta jäimme miettimään mahtoiko juomissa olla alkoholia lainkaan, kun ne maistuivat niin miedoilta. Ravintolanvalintakierroksen jälkeen kävimme vielä marketissa, mistä ostin pari erilaista oliiviöljyä, loukoumeja töihin, hunajaa ja kyproslaista ouzoa tuliaisiksi ja sipsejä paluulennolle. Veimme ostokset vielä hotellille ennen illallista GourmeTavernassa, joka sijaitsi melkein hotellimme vieressä.

Sievä loukoumi-rasia.

Tilasimme kumpikin stifadoa (lihapata) á 16 €. Otin oheen lasillisen punaviiniä á 5 € ja vettä. Alkupaloiksi tuotiin pyytämättä ja yllättäen pienet kahvikupilliset kohtalaista vihanneskeittoa sekä leipää, jonka paahtuneet seesaminsiemenet olivat herkkua. Stifado oli aika väkevän makuinen, ehkä lorahtanut liikaa etikkaa, mutta kuitenkin ihan hyvä, liha oli mureaa ja sitä oli rutkasti. Seuralainen ei tykännyt annoksestaan lainkaan.

GourmeTaverna.

Kasviskeitot.

Stifado.

Illallisen loppupuolella näimme pienen italianvinttikoiran päivystämässä ravintolan liepeillä. Muistimme nähneemme kaverin pyörimässä samassa paikassa jo iltapäivällä, kun olimme palaamassa uimasta. Tällöin olimme vielä kuvitelleet sen olleen liikkeellä jonkinlaisen omistajan seurassa, mutta nyt alkoi tuntua, että se olikin ypöyksin. Reppanainen koira hipsi pelokkaan ja anovan näköisenä ympäriinsä katselemassa ihmisiä. Se oli selvästi satuttanut selkänsä, koska sen kävely oli niin outoa; jalat harittivat levällään ja heiluivat kävellessä sivuttain. Selkärangan vieressä oli patti.

Annoin sille pari palaa lihaa, jotka se ahmaisi nopeasti. Toisessa pöydässä joku nainen antoi sille pähkinöitä, jotka pikkuinen hurtta ahmi myös tyytyväisenä. Lahjonnasta huolimatta se oli niin arka, ettei se antanut koskea itseensä edes sen vertaa, että olisimme nähneet mitä sen kaulassa roikkuvassa kilvessä olisi lukenut. Lopulta se kipitteli kohti rantaa emmekä nähneet sitä enää. Se oli surullinen näky ja murehditutti koko illan, ettemme voineet sitä auttaa. Toivottavasti joku pystyi, eikä koiran tarvinnut kokenut aamuisen kissanpennun kohtaloa.

Syötyämme kävimme vielä rannan tuntumassa kurkistamassa näkyikö koiraa jossain, mutta ei näkynyt. Ranta oli kuitenkin hienosti valaistu liikkuvin ja väriä vaihtavin valoin, joten otimme vielä parit valokuvat ennen kuin palasimme hotellille tutkimaan uutisia ja kirjoittelemaan muistiinpanoja.

Rannan iltavalaistusta.