Pafos - 5 - Afroditen jalanjäljissä

16.8.2017

Uni päästi minut otteestaan seitsemissä. Ryhdyin kokoamaan loppuviikon bussiaikatauluja suunnitelmaksi. Herätyskello soi klo 7.30 ja vähän ennen kahdeksaa siirryimme aamupalalle. Bussi 631 Petra Tou Romiouhun lähti noin rantakadun linnanpuoleisesta päädystä bussiasemalta klo 9.10. Asemalle oli noin 850 metrin matka, minkä taitoimme kävellen.

Bussilaiturit oli piirretty maahan.

Aamu oli lämmin.

Ostimme kuljettajalta päiväliput á 5 €. Linja-auto tuli aika täyteen. Jouduimme istumaan vastakkain, kun vierekkäin ei enää mahtunut minnekään. Jäimme pois, kun bussi kääntyi pois isolta tieltä (B6) noin 17 km päässä Pafoksesta. Pysäkki oli keskellä ei mitään. Tuntui kuin olisimme astuneet bussista ulos keskelle Saharaa. Kukaan muu ei tietenkään jäänyt samalla pysäkillä pois. Hetken aikaa mieltä kalvoi vahva epäilys, että nyt taidettiin tehdä virhe. Mutta kun aikamme tutkimme karttaa ja yritimme vertailla sitä puhelimen karttaan, onnistuimme suunnistamaan mäkeä ylös kohti etsimäämme Kouklian kylää.

Bussissa.

Bussipysäkki.

Olimme tulleet tänne vierailemaan Afroditen temppelillä tai lähinnä sen raunioilla. Kylän löydyttyä suunnistaminen ei ollut enää vaikeaa, Sanctuary of Aphrodite löytyi parin mutkan takaa. Kadut olivat hiljaiset, vain yhdessä kahvilassa istui muutama paikallinen ukkeli viettämässä päivää. Sisäänpääsymaksu Afroditen alueelle maksoi 4,50 € per nuppi. Lipun myyjä kysyi mistä päin maailmaa kaukaiset vieraat olivat tulleet ja kirjasi ylös vastaamamme Suomen.

Kouklian kylää.

Sanctuary of Aphroditen sisäänkäynti.

Raunioaluetta.

Afroditen temppelin jäänteitä.

Afroditen temppelin raunioalue oli autio. Vain yksi turistipari oli ennen meitä alueella, mutta hekin katosivat näkyvistä pian. Alue ei edes ollut kovin suuri, joten kohde ei vaan ollut erityisen suosittu. Saimme tutustua raunioihin omassa rauhassa ja valokuvia ottaessa ei tarvinnut pelätä taustalle ilmestyviä räikeisiin vaatteisiin pukeutuneita rumia turisteja. Saatiin olla ihan ainoita rumiluksia omissa selfieissämme. Rauniot olivat suunnilleen ajalta 1500-3800 eaa eikä niistä ollut paljon jäljellä. Sekalaisia pylväänpätkiä ja koristekiviä, joiden alkuperäisistä paikoista ei ole tietoa, oli koottu näytille pariin riviin. Muutama isompi pylväs seisoi alueella oletettavasti alkuperäisillä paikoillaan. Näimme myös rakennusten kivijalan tapaisia asetelmia.

Pylväitä Afroditen temppelialueella.

Mosaiikkia.

Irtopalakokoelma.

Kirjava palikkavalikoima.

Alueen merenpuoleisessa päädyssä olevassa keskiaikaisessa linnassa oli näytteillä lisää alueelta löytynyttä esineistöä, mm. kaiverrettuja kiviä, astioita, patsaita. Linnasta löytyi myös wc ja juoma-automaatti, joka tulikin tarpeeseen. Oikeastaan temppelialue oli pienoinen pettymys. Pafoksen turistitoimisto (Visitpafos.org.cy) oli mainostanut kohdetta kuvalla, jossa oli paljon komeampi pylväsrivistö. Tarkemman tutkimisen jälkeen tulin siihen tulokseen, että mainoskuva esittää Turkissa sijaitsevaa Afroditen temppeliä. Laitoinkin aiheesta hiljattain sähköpostia turistitoimistolle. Olin aivan varma, että postin (ehkä) lukeva henkilö ei edes tiedä kuka ylläpitää sivuja, mutta kuva olikin jo seuraavana päivänä poistettu. Mitään vastausta en saanut, mutta nyt ei sentään kukaan muu enää matkusta turhaan Kyprokselle pettymään (ainakaan tuosta syystä).

Linnan sisäpiha.

Afrodite mainittu.

Pyhä kivi, joka symboloi Afroditeä.

Pylvään pää.

Museosali.

Pieniä pulloja.

Sarkofagi.

Näköala temppelialueelta.

Tärkeintä on puutarhanhoito.

Temppelialuetta.

Mosaiikkilattia.

Palasimme lopulta samalle bussipysäkille odottamaan seuraavaa 631:stä. Tulimme pysäkille noin 11.05. Olimme laskeneet aikataulua sen mukaan, että bussi lähtisi Pafoksesta 10.40 ja matkaan kului meillä noin 35 min ja lisänneet itsellemme hieman varmuusmarginaalia. Bussi saapuikin odotetusti klo 11.15 ja poimi meidät kiltisti kyytiin, kun näytimme hänelle lippujamme. Noin vartin kuluttua bussi kurvasi päätepysäkille Petra Tou Romioussa. Paikalla oli kahvilarakennus ja pysäköintialue. Kahvilan sivusta laskeuduttiin portaita pitkin maantien alittavalle tunnelille, joka johti meidät rannalle Afroditen synnyinkiven kohdille. Tunneli oli juuri ja juuri yhden ihmisen levyinen, mutta mahduimme sentään kulkemaan sen läpi.

Opaste.

Suunta kohti alikulkutunnelia.

Tunnelin päässä näkyi valoa.

Paikallisopas oli edellisenä päivänä kertonut yhden version Afroditen syntymästä. Alun perin merellä oli harhaillut yksinäinen aalto osaamatta päättää minne rantautuisi. Lopulta aalto oli saapunut Kyproksen rannalle Petra Tou Romioun kohdalle. Aallon osuttua rantakiviin, oli siitä muodostuneesta vaahdosta syntynyt Afrodite - kauneuden ja rakkauden jumalatar, joka päihittää kauneudessaan kaikki muut maailman naisolennot. Tämä tarina on mukava uskoa ainakin verrattuna versioon, johon liittyy väkivaltaisesti irrotettuja mereen lenteleviä verisiä kiveksiä (Uranuksen).

Petra Tou Romiou ja Afroditen kivi.

Uimalla synnyinpaikalla pystyy tavallinenkin ihminen parantamaan elämäänsä. Tavallisesta uinnista tulee nuoreksi ja kauniiksi. Ja jos naisihminen rohkenee lähteä alastomalle kuutamouinnille täydellä kuulla ja kauhoo kolme kierrosta Afroditen kiven ympäri saa neitsyytensä takaisin. Ja kukapa ei sitä tahtoisi! Vastaavalla kuutamouinnilla mies saa tavata itsensä Afroditen.

Afroditen synnyinranta.

Afroditen kivi.

Afroditen ranta ei ollut mikään paratiisin hiekkaranta vaan muodostui melko isoista kivistä. Paikalla oli myös kova aallokko, joka viskoi rantakiviä ympäriinsä kilistellen (tai kolistellen) niitä äänekkäästi. Merkkikivien toisella puolella olisi ollut vähän parempipohjainen hiekkainen ranta, mutta aallokko tuli juuri siltä suunnalta, että emme oikein uskaltaneet sieltä kastautua. Veteen olisi saattanut päästä, mutta pois sieltä ei olisi päässyt satuttamatta itseään.

Kiviranta.

Toisella puolella pohja oli huonompi, mutta vesi tyynempää. Sen verran tälläkin puolella oli aallokkoa, että valokuvaaminen vedessä oli vaikeaa. Uimakengät olivat tarpeen haastavan pohjan kanssa. Veden lämpötilaksi mittasimme 26 astetta. Turisteja oli paikalla kohtalaisesti, mutta ei kuitenkaan ruuhkaksi ja häiriöksi asti.

Viimeinen vilkaisu Afroditen synnynrannalle.

Välillä istuskelimme rannalla pyyhkeillä ja otimme aurinkoa. Paahde oli sen verran kova, että aurinkorasvailusta huolimatta emme uskaltaneet makoilla käristymässä juuri tuntia kauempaa. Tehtiin vielä toinen uintikierros ennen lähtöä. Nyt voin kuitenkin väittää olevani nuori ja kaunis, eikä sitä sovi kenenkään kiistää.

Pensaaseen oli sidottu roskia.

Kahvilan takaa löysimme kolikolla toimivat suihkut. Erän vettä sai niskaansa 50 sentillä. Kolikkopömpeleiden ja suihkujen väliset putket olivat sellainen sekamelska, että raha oli vain työnnettävä arpomalla jonkin pömpelin reiästä sisään ja sitten katsottava mistä suihkusta vetät alkoi tulla ja kipaistava sinne. Vesi oli houkutellut paikalle melkoisen määrän ampiaisia ja vähän epäilytti harrastaa kipaisemista ja peseytymistä niiden keskellä, mutta eivät ne onneksi meitä välittäneet ryhtyä pistelemään. Muutkin paikalle kertyneet uimarit rohkenivat ryhtyä suihkimaan, kun olimme ensin näyttäneet esimerkkiä.

Suihkut ja pukukopit.

Roska-Adonis tahtoi aivan välttämättä poseerata kameralle.
Söpöt pinkit jätesäkit!

Suihkujen vieressä oli muutama verhoilla suojattu pukukoppi. Kopit olivat varsin huonosti varustellut. Niissä ei ollut minkäänlaista penkkiä tai koukkuja. Vuorottelimme vaatteiden vaihdon kanssa, ettei koppiin tarvinnut ottaa mukaan kassia laskettavaksi märkään maahan. Pyyhkeen ja vaihtovaatteet pystyi jotenkuten ripustamaan suojaverhon päälle odottamaan käyttöä. Homma tuli kuitenkin lopulta hoidettua ja siirryimme vaatetettuina kahvilan terassille. Seuramies kävi ostamassa oluen ja toi minullekin jääteen. Paluubussia jouduttiin odottelemaan noin tunti.

Bussi saapui jotakuinkin odotettuun aikaan parkkipaikalle, teki U-käännöksen, päästi ihmiset pois kyydistä. Kuski kirjoitti jonkinlaisen raportin malttamattomien ihmisten raapiessa turhaan bussin ovea. Ovet avattiin vasta, kun kuski oli valmis. Pari ihmistä kuski käännytti jopa pois, koska he yrittivät sisään juomien kanssa.

Hotellilla täydennettiin taas hieman helteen huventamia nestevarastoja, maisteltiin sipsejä ja surffailtiin netissä. Sen jälkeen lähdimme tutkimaan kylän kauppojen tuliaistarjontaa. Saimme hankittua postikortit ja merkit. Itselleni ostin tolkuttoman pähkäilyn ja vertailun jälkeen pienen Afrodite-patsaan. Afroditejä oli lähes joka kaupassa monessa eri värissä ja koossa, enemmän ja vähemmän rumilla ilmeillä, joten valinta oli vaikea. Tuliaisiksi kertyi mm. pari magneettia.

Feta-sipsi - nam!

Tasku-Afrodite ja muutama synnyinrannan kivi.

Poikkesimme shoppailukierroksen jälkeen Ideal-baariin, missä oli sopivasti happy hour klo 16-19. Pakkohan meidän oli saaren kuuluisinta drinkkiä, brandy souria, maistaa (happy hour hinta 4 €, normaali 5 €). Brandy sour on Kyproksella kehitetty drinkki egyptiläiselle kuninkaalliselle. Koska egyptiläisten ei sovi viinaksia käyttää, pyöräytteli kekseliäs baarimikko napsusuiselle asiakkaalleen jääteeltä näyttävän juoman. Eikä se yhtään hullumpi juoma ollut, mukavan raikas, vähän kirpeä ja sopivan makea.

Brandy Sour.

Poikkesimme vielä hotellille ennen ilta-ateriaa. Jätimme huoneeseen ylimääräiset kantamukset ja seuralainen vaihtoi vielä paitaakin. Olimme nettiarvostelujen perusteella päättäneet mennä syömään rantakadun toisessa päässä sijaitsevaan Solemio-ravintolaan, jonka pitsoja oli kovasti kehuttu. Pitihän ensimmäisen illan pitsa-skandaali saada korjattua. Valitsin pizza de la casan, joka ainakin oli oikein hyvä. Täytteinä oli (mozzarella, tomaattikastike,) kinkku, sieni, pepperoni, vihreä paprika ja sipuli. Täytevalikoima muistutti aika paljon kreetalaisista ravintoloista saatavaa suosikkiani, special-nimistä yhdistelmää, jota saa sekä pitsoina että toasteina. Seuralainen taisi ottaa Mescolare Carnen, joka piti sisällään kanaa, naudanlihaa, kinkkua, pekonia, pepperonia ja sipuli. Hyvä oli kuulemma sekin kokonaisuus.

Solemio-ravintola.

Pizza de la casa.

Hotellilla oli käytävä vielä suihkussa. Sen jälkeen keskityimme valmistautumaan seuraavan päivän reissuun, kirjoittelemaan postikortteihin terveisiä ja vihkoon muistiinpanoja päivän seikkailuista.