Pafos - 2 - Arkeologiaa

13.8.2017

Heräilin puoli kahdeksissa. Sänky ja tyyny olivat olleet aika hyvät. Olka/hartiaseutua särki hieman ja iskiaskin kiusasi, mutta koko yön oli silti nukuttanut sikeästi. Kahdeksan maissa kyselin kotiväeltä edellisyön myrskystä. Oli kuulemma mennyt pahin mekastus nopeasti ohi aiheuttamatta tuhoja. Yhdeksän maissa lähdimme testaamaan aamiaista. Sali, jossa ruuat olivat tarjolla, oli tukahduttavan kuuma ja kostea. Ruuat olivat valmiiksi jo melko vastenmielisen näköisiä, eikä kuumuus ja kosteus yhtään parantanut tilannetta. Juustot ja leikkeleet olivat hikoilleet ja nahistuneet, pekoni oli raakaa. Munia en voi syödä, joten ei haitannut, että nekin näyttivät kauheilta. Onneksi syömään pääsi myös ulkona oleviin pöytiin, vaikka lämmin oli tietysti ulkonakin.

Aamiaisen tapainen.

Otin viipaleen leipää paahtimen kautta, siivun tuoreemman näköistä juustoa, paistettua perunoita, mansikkajugurtin branflakeseilla ja hillolla, joka oli kyllä enemmän marmeladia kuin hilloa. Automaatista saatavat omena- ja appelsiinimehut olivat molemmat juomakelvottoman pahat. Seuraavaksi päiväksi oli pakko ostaa lisää sitruunajuomaa tuotavaksi aamiaiselle. Pöytien ympärillä pyöri lukuisa määrä tarjoilijoita ja kissoja, joten ylimääräiset lautaset katosivat pöydistä rivakasti. Hyvä, että edes yksi osa palvelusta pelasi.

Kisse.

Palasimme aamiaisen jälkeen huoneeseen valmistautumaan päivään. Älä häiritse-kyltin ripustaminen ovenkahvaan toi siivoojan paikalle välittömästi koputtelemaan ovea. Hän ei edes puhunut englantia, mutta saimme sovittua, että hän siivoaisi huoneemme vasta seuraavana päivänä. Roskapussit vaihdettiin uusiin heti, vaikka rubbish-sana olikin lähes mahdoton ymmärtää. Ehkä se johtui kuitenkin enemmän siitä, että olisin odottanut trash tai edes garbage sanaa ennemmin kuin rubbish.

Rantakatu.

Lähdimme kävelemään rantakatua pitkin kohti Pafoksen keskiaikaista linnaa ja sen naapurustoon sijoittuvaa arkeologista aluetta. Poikkesimme ensin linnaan. Sisäänpääsymaksu oli 2,50 €. Siellä oli olevinaan jonkinlainen taide-installaatio näytteillä, mutta useimmista oli valot sammuksissa, videot eivät toimineet ym. Linna oli varsin pieni, mutta sen katolta oli kiva näköala lähiympäristöön.

Pafoksen linna.

Linnan alakerta.

Taidetta?

Linnan katolla.

Pafos.

Maisemaa.

Pääsylippuja.

Vähän matkan päässä linnasta oli arkeologisen alueen sisäänkäynti. Arkeologinen alue piti sisällään seudun mainostetuimman nähtävyyden Pafoksen mosaiikit 100-300-luvuilta. Sisäänpääsy alueelle maksoi 4,50 €. Nähtävyyksien hinnat tuntuivat toistaiseksi melko edullisilta. Arkeologinen alue oli valtava, maasto äärimmäisen kuivaa ja kitukasvuista. Olimme saaneet lipunmyyjältä alueen kartan, jonka mukaan kiertelimme katsastamassa mosaiikit. Ne oli nimetty taloiksi esittämänsä kuva-aiheen mukaisesti: House of Aion, Villa of Theseus, House of Orpheus, House of Dionysos... Parhaimpien ympärille oli rakennettu taloja suojaksi.

Arkeologisen alueen sisäänkäynti.

Mosaiikkia.

Lähikuva mosaiikista.

House of Aion.

House of Aion sisältä.

Villiä maata arkeologisella alueella.

Kuin peiliin katsoisi?

Mosaiikit olivat suuria ja upeita. Niitä oli lähes joka puolella raunioiden joukossa. Osa näytti siltä, että ne olisivat kärsineet routavaurioista. Pakkanen tosin oli viimeinen asia mitä olisi osannut paikalle kuvitella, kun helle oli niin raju, että otsa hikoili kuin Don Rosan piirtämä ankka (kuin suihkulähde, jos joku ei ole sattunut huomaamaan ankkojen rajua perspiraatiota). Jouduimme muutamaan otteeseen istumaan varjoon lepäämään. Alueelle oli onneksi rakennettu katoksia ihan tätä tarkoitusta varten. Myös raunioiden joukosta löytyneet pylväät olivat kauniita ja kuvauksellisia. Valitettavasti vaan ihmisiä pyöri alueella niin tasaisena virtana, että heidän takiaan hyviä kuvia oli mahdotonta saada.

Raunioita.

Kattamaton mosaiikkikäytävä.

Pylväät ovat komeita.

Pylväs.

House of Dionysos oli suurin talo, jossa oli lukuisia mosaiikkeja. Niiden päällä tepasteli ja torkkui muuan historiaa arvostava kissa. Dionysoksen talon liepeiltä löytyi pieni talo, jonka sisällä oli muutama juoma-automaatti. Olimme hörppineet jo mukanamme tuomamme vedet, mutta olimme silti kuolemassa janoon ja ostimme pari puolen litran pulloa lisää (á 0,50 €). Juoma-automaatit olivat myös hyvin suosittu nähtävyys, voisi jopa sanoa elämys.

House of Dionysos.

Vuohi ja 3D-palikat.

Kisse nautti unista mosaiikkien päällä.

Riikinkukko.

Helle oli niin uuvuttava, että emme jaksaneet kiertää koko aluetta. Kiersimme vielä juomien virkistämänä katsomassa majakkaa, Odeonia ja Asklepieionia (Asklepiokselle omistettu pyhäkkö ja hoitokoti). Paavalin pylvästä emme löytäneet, vaikka sen sanottiin sijaitsevan arkeologisella alueella. Arkeologisen alueen kartta oli sillä tavalla epälooginen, että se esitteli historiallisesesta näkökulmasta arkeolgisen alueen kaikki nähtävyydet sen sijaan, että se olisi esitellyt vain maksullisella aidatulla alueella olevat nähtävyydet. Olimme niin uuvuksissa, että emme sitten jaksaneet lähteä etsimään alueen aivan toiselle laidalle merkittyä pylvästä.

Majakka.

Mulla kauas menolippu on..

Odeon.

Pafoksen arkeologisen alueen kartta - alueen läpi kulkevan tien olisi pitänyt olla vihje,
että katkoviiva ei kuvaa alueen aitaa.

Kaipasimme kovasti jo lisää virvoitusta ja asetuimme läheisen King's Cafen terassille. Tilasin kokeeksi cappuccino freddon ja jääteen. Cappuccino freddoa en voi suositella, oli aivan liian väkevä ja makea. Jääteen olin tilannut sitruunana, mutta toivat kuitenkin persikan. Olen luultavasti maailman huonoin lemon-sanan lausuja, koska lähes puolet tilaamistani lemoneista tuodaan peachina... En kuitenkaan jaksa valittaa, koska kyllä peachkin on ihan hyvä.

Juomia.

Näkymä King's Cafen terassilta.

Paluumatkalla poikkesimme muutamaan kauppaan. Seuramies osti vyön ja uimakengät. Hän ei tietenkään jaksanut sovittaa kenkiä ja päätyi silmämääräisesti olemaan luottamatta normaaliin kengännumeroonsa ja sai sitten riesakseen numeroa liian suuret kengät. Vyökin osoittautui paria kuukautta myöhemmin nopeasti hajoavaksi laaduksi.

Hotellille päästyämme lepäsimme hetken. Sitten lähdimme pulahtamaan mereen samasta paikasta kuin edellisenäkin päivänä. Uinnin jälkeen huomasimme, että meillä on jo kiire lähteä etsimään opasta hotellitapaamiselle. Olimme jo missanneet ainoa tapaamisen, joka oppaalla olisi ollut lähellä olevassa hotellissa, joten jouduimme kiiruhtamaan rantabulevardia noin 2,5 kilometrin päässä olevalle hotellille (Avanti Village).

Matka oli pitkä, kuumuus edelleen ylivoimainen, joten olimme vähän myöhässä. Vähän hävetti tulla paikalle taas hikisuihkulähteenä. Paikalla ei ollut kuitenkaan muita matkailijoita, joten saimme rauhassa kysellä oppaalta kaikki mahdolliset ja mahdottomat asiamme. Ostimme lipun tiistaiselle Päivä Troodos-vuoristossa-retkelle á 55 €. Akamasin niemimaan jeeppisafarille (á 48 €) osallistuminen jäi vielä auki, koska sinne ei ollut vielä ketään muita lähtijöitä. Ei meitäkään se jeeppi-puoli niin kiinnostanut, mutta sillä retkellä olisi päässyt helposti näkemään Akamasin kaunista luontoa rotkossa patikoiden sekä Afroditen kylpypaikan. Kalliimpi (á 70 €) hintainen Blue lagoon-risteilyretki olisi ollut valikoimissa, ja oppaan mukaan silläkin pääsisi ainakin kylpypaikalle. Jäimme vielä miettimään asiaa ja opas jäi vielä varmistamaan sisältyikö patikointi ja/tai kylpypaikka retkeen vai ei. Muut kysymyksemme liittyivät mm. Nicosiassa ja Afroditen synnyinrannalla käymiseen. Oli kyllä aivan huippuopas, ystävällinen, tiesi kaiken ja jaksoi ihan nähdä vaivaa auttaakseen meitä seikkailemaan myös ominpäin saarella. Tiistain retkellä saisimme kuulla oppaan selvityksen tulokset. Vaikka tässä hotellissa oli edes jonkinlainen ilmastointi aulassa, olivat taskut täyttyneet otsantaputtelusta kastuneilla nenäliinoilla keskustelun aikana.

Oppaan antamia aikatauluja.

Paluumatkalla pysähdyimme autotien kulmauksessa olleeseen pieneen baariin mojitolle á 3,50 € ja oluelle. Edullisesta hinnastaan huolimatta tämä oli parhaimpia mojitoja, joita olen juonut. Maisema ei ollut häävi, mutta vasemmanpuoleista liikennettä ja omaperäisiä u-käännös- ja pysäköintiratkaisuja oli mielenkiintoista tarkkailla. Unohdin lähtiessä viuhkan tuolille, mutta huomasin asian onneksi jo 100 metrin päässä. Harmitti silti, että piti palata takaisin, koska olimme jo melko uupuneita päivän kävelymääristä. Hotellille takaisinkin oli vielä ihan riittävästi tarpomista. Palasimme myös kissojen kansoittamaa rantatietä, mutta nyt rauhallisempaa tahtia. Valokuvien ottamista varten oli nyt myös aikaa pysähtyä.  Täällä päässä kylää sijaitsivat isot resort-typpiset hotellit ja isommat hiekkapohjaiset rannat.

Mojito.

Rantaviivaa.

Kissat ryhtyivät haukottelemaan välittömästi kameran nähtyään.

 

Hotellilla oli päästävä välittömästi suihkuun ja saatava myös hiukset pestyä päivän holtittoman hikoilun jälkeen. Ennen illalliselle lähtöä otettiin taas aperitiivit Zivaniasta. Päätimme syödä Captain's View-nimisessä ravintolassa, jota sisäänheittäjä oli meille edellisenä iltana yrittänyt suositella. Olimme aamulla, ravintoloiden ollessa suljettuna, kiertäneet lueskelemassa rantaravintoloiden menuja. Olimme päätyneet siihen tulokseen, että Captain's View olisi vähiten huono vaihtoehto. Yläkerrasta löytyi meille vielä tilaa parvekkeen reunalta, missä kävi pienoinen oloa helpottava tuulenvire.

Captain's View

Captain'sin näkemys kleftikosta.

Näköala ravintolan yläkerrasta.

Useimmat tarjoilijat tuntuivat olevan pelkkiä juomatarjoilijoita. Moni kävi kyselemässä ja varmistelemassa, että meillä oli tarpeeksi juomia, mutta ruokatarjoilijaa saatiin odottaa melko kauan. Henkilökunta oli taaskin aika nuivaa sisäänheittäjää lukuun ottamatta, mutta ei sentään niin kauheaa kuin edellisillan italialaisessa ravintolassa. Tai ehkä olimme vain jo laskeneet odotuksemme sopivammalle tasolle? Ruoka oli kuitenkin jo ihan hyvää. Tilasin kleftikon ja seuralainen stifadon. Kleftiko oli valitettavasti luussa kiinni oleva lihakimpale, mutta olin onneksi aavistanutkin näin, koska menussa luki pelkästään lamb eikä stew. Jos en olisi ennakoinut luuta, olisin ollut aavistuksen masentunut. Olimme kaiken kaikkiaan tyytyväisellä mielellä sekä päivän kokemuksista että ruuasta palatessamme hotellille. Poikkesimme matkalla vielä markettiin ostamaan sitruunajuomaa aamiaiselle.