Pafos - 1 - Lähtö

12.8.2017

Herätyskello taitaa olla yleisin sana, jolla aloitan postauksen. Tällä kertaa se soi 01.40. En ollut nukkunut yön aikana silmäystäkään, joten oli helppo nousta heti ylös. Puhelin näytti herätystä asetaessa, että ehtisin nukkumaan 3 h ja 5 min, joten vähiin olisi uni jäänyt kuitenkin, jos olisin sattunut siihen vajoamaan.

Meikkasin aavistuksen pirteämmän ulkomuodon toiveessa, rullautin dödön kainaloon, puin etukäteen valitut ja järjestykseen asetellut vaatteet päälleni, keräsin eväät ja kortisonivoiteen jääkaapista, suljin parvekkeen oven, petasin, kuittasin matkakumppanin tarkistussoiton ja lähdin matkaan. Juuri kun olin avaamassa ovea, kuulin rappukäytävästä ääniä. Kurkistelin ovisilmästä, että joku juippi siellä kuljeskeli ensin yläkertaan ja vähän myöhemmin takaisin alas ja ulos, mutta kaverin takki oli kadonnut matkan varrella. Mielikuvitus ei toiminut niin hyvin, että olisin keksinyt mitään syytä sille, että joku kävisi tuomassa siihen aikaan yöstä takin kotiin ja lähtisi sitten taas liesuun.

Lopulta rappukäytävä hiljeni ja pääsin lähtemään. Ajelin autolla P4A:han, jossa oli laskurin mukaan 60 paikkaa vapaana. Sain helposti hyvän läpiajopaikan. Lentokentän bussi oli kahden tunnin tauollaan, joten lähdin kävellen kohti lentokenttää murehtien kestäisivätkö laukun pyörät tällaista koettelemusta. Ilma oli mittarin mukaan vain 14 astetta, mutta ilma tuntui kuitenkin kuumalta ja kostealta. 

Baggage droppiin oli huikean pitkät jonot, mutta self-service baggage droppiin ei pyrkinyt juuri kukaan. Seuramieskin ilmestyi paikalle n. 10-15 min myöhemmin. Kumpikin joutui tulostamaan erikseen matkalaukkutarrat. Aivan tarpeeton hidastus, kun check-in oli tehty jo aiemmin, mutta jostain syystä yhdellä varauksella olevia tarroja ei pystynyt tulostamaan yhdellä passilla. Automaatti ei tietenkään suostunut lukemaan meikäläisen passia, joten piti kaivaa erikseen esiin vielä lennon tiedot, joilla lopulta saatiin minullekin tägi laukkuun.

Turvatarkastus oli nopea ja ongelmaton. Vain muutama kahvila oli auki. Seuralainen hörppi kahvin. Minä valitsin sinkkiveden, josta säästin enimmät lennolle. Passintarkastusautomaatit olivat kiinni. Jouduimme asioimaan oikeiden ihmisten kanssa. Vain kaksi miestä hoiti hommaa, mutta mitään jonoja ei silti päässyt syntymään. Pian olikin jo aika siirtyä WC:n kautta boardingiin. Olimme ennakko-ostaneet paikat 7E ja F, koska halusimme kerrankin istua jossain muualla kuin koneen viimeisellä vessan vieressä. F-paikan lukuvalo oli rikki, mutta emme ryhtyneet vaatimaan siitä hyvityksiä.

Aamuyön eväät.

Lennon piti lähteä 4.40, mutta koska kaikki olivat varsin ripeällä tuulella tänä aamuyönä, lähdimmekin vartin etuajassa n. 4.25. Tarjoilu alkoi melko nopeasti munakkaiden jaolla sitä tilanneille, mitä seurasi juomatarjoilu. Me emme munista välittäneet, vaan otimme aamiaiseksi shamppanjat 2 x Joseph Perrier á 12 €. Juoma oli taskulämmin ja mehuisa, pettymys siis makunsa puolesta, mutta loma ei tunnu lomalta ilman lähtöshamppiksia. Juomien ohella maistelimme matkaseuran mukanaan tuomia Pringlesejä.

Lentokoneessa on tunnelmaa.

Viiden maissa oli aika popsia tyroksiini. Vähän myöhemmin kävimme tekemieni aamupalaleipien kimppuun (täytettyjä rieskoja). Lento oli vähäkuulutuksinen ja sujui rauhallisissa merkeissä. Sain torkuttua pienissä erissä ainakin reilun tunnin. Lopulta nousi aurinkokin. Ennen laskeutumista tarjottiin vielä kierros vettä. Otimme lasilliset. Vessassakin jouduttiin käymään, vaikka se on aina yhtä inhaa.

Aurinko alkaa nousta.

Näytti siltä, että laskeutuisimme suoraan mereen, mutta viime hetkellä koneen alle ilmestyi maata - Kypros. Ulos koneesta päästiin nopeasti. Bussi kuskasi meidät terminaaliin. Matkalaukut ilmestyivät hihnalle ensimmäisten joukossa. Seuramies kuitenkin voitti laukkukisan neljän laukun mitalla. Ulos kuljimme väärästä Non-Euro-Citizens-ovesta, koska kaikki muutkin. Onko typerämpää syytä tehdä väärin kuin se, että kaikki muutkin? Seinämän takana reitit yhtyivät, joten käytännön merkitystä valinnalla ei ollut. Asiasta ei kannattanut ruveta vääntämään kättä, mutta näin jälkikäteen koen oikeudekseni esittää yhä muutamia katkerankitkeriä näkemyksiä asiasta.

Matkalaukut.

Löysimme oppaan, joka ohjasi meidät bussi 2:lle. Ostimme ennen bussiutumista lentokentän kioskista jo ensimmäiset pullot vettä. Hotellimme Dionysos oli jo toinen hotellipysähdys noin 30 min ajomatkan päätteeksi. Yleensä olemme onnistuneet valitsemaan viimeisen tai toisiksi viimeisen hotellin. Huoneet eivät olleet vielä valmiita, mutta ne luvattiin järjestää yhteen mennessä. Kaivoin matkalaukusta uimakamat reppuun. Seuralainen vaihtoi WC:ssä jalkaan shortsit. Hotellin julkiset tilat olivat täysin ilmastoimattomat. Nihkeämpää ja kuumempaa paikkaa on vaikea kuvitella, jos ei ihan saunoihin lähde tilaa vertaamaan.

Hotel Dionysos

Kävelimme vajaat 200 metriä rantaan. Lähin ranta oli kunnan ylläpitämä kiviranta, josta pääsi uimaan portaita pitkin. Katsastimme hinnaston. Lepolasset maksoivat 2,50 € ja aurinkovarjo saman verran. Kahden lepolassen ja yhden varjon setti tulisi siis olemaan 7,50 €. Kävelimme katselemassa pari muutakin lähintä uimarantaa vasemmalla päin. Nämä olivat enemmän hiekkaranta-tyyppisiä ja aallonmurtajien suojissa. Palasimme takaisin "omalle" rannallemme ja kävelimme rantaa vaihteeksi toiseen suuntaan.

Rantaviivaa.

Välimeri - tätä on ollut ikävä.

Oikealla päin mentäessä alkoi ravintola-kahvila-krääsäkauppa-bulevardi, joka päättyi vanhaan linnakkeeseen. Asetuimme lopulta Ideal-nimiseen rantabaariin juomaan frappet ja vähän vettä yhteishintaan 8,50 €. Ideal tarjosi meille hyvän langattoman netin, jonka avulla saatiin julkaistua maailmalle ensimmäiset 'täällä ollaan'-kuvat ja muutenkin kulutettua vähän aikaa hotellihuoneita odotellessa.

Frappella Idealissa.

Lopulta palasimme hotellille. Huoneet eivät olleet vielä valmiita, eikä kellokaan ollut vielä yksi. Kävin vaihtamassa vessassa bikinit päälle. En usko, että mikään tekemäni asia on koskaan ollut yhtä vaikea ja raskas kuin vaatteidenvaihto siinä kuumassa, kosteassa ja ahtaassa kopissa! Siirryimme allasalueelle ja valikoimme pensaiden varjossa olevat lepolasset itsellemme. Poikkesin suihkun kautta uimaan seuramiehen jäädessä vahtimaan tavaroita. Allasvesi oli niin kuumaa, että se ei vilvoittanut oloa tippaakaan. Tämä jäikin ainoaksi uinniksi altaassa.

Dionysoksen uima-allas.

Vähän ennen yhtä saatiin lopulta huone #120. Maisema oli onneton, mutta huone oli moderni, raikas, ilmastoitu ja hyvän näköisellä suihkulla. Vuoteiden päältä löytyi pari muhkeaa kylpytakkia. Vessan seinät ja ovi olivat lasia, osin huurrettua, mutta enimmäkseen läpinäkyvää. Ovikaan ei ollut tiivis eikä lukittavissa. Millainen ihminen suunnittelee näin järjettömän vessan? Kuka haluaa katsella ihmistä pöntöllä tai tulla nähdyksi pöntöllä? Hajut on myös pystyttävä lukitsemaan tiiviin oven avulla vessan sisään!

Näkymä parvekkeelta.

Hotellihuone.

Kylpyhuone.

Jääkaapin avain, turvakaapin avain ja television kaukosäädin oli annettu meille respasta kuittausta vastaan. Lisäksi olimme saaneet kumpikin oman wifi-koodin viikoksi. Koodikuitissa luki hintakin (olisiko ollut 12,25 €?), mutta respa kertoi, ettei hintaa tulla meiltä veloittamaan vaan netti kuului huoneen hintaan. Hengailimme hetken huoneessa vilvoittelemassa, purkamassa matkatavaroita, syömässä eväät loppuun ja kirjoittelemassa hieman aamun kokemuksia muistiin. Lopulta ryhdistäydyimme ja lähdimme etsimään markettia, jonka olimme nähneet bussista tullessa.

Papantoniou oli alueen suurin market ja löytyi parin korttelin päästä melko helposti, vaikka reitti piti sisällään monta mutkaa ja vilkkaan tien ylityksiä. Kiersimme kaupan alakerran läpi kartoittaen valikoimaa. Ostoskoriin päätyi sipsejä (mm. Lay's vinegar), juustonaksuja, Fingers white-keksejä, limuja, vettä, Keo- ja Alfa-oluet (ei minulle), Rekorderlig passion-siideri (minulle) ja 20 ml kyproslaista aperitiivia Zivaniaa. Palasimme hotellille. Ilma oli saarella tukahduttavan kuuma ja kostea, joten juomien kimppuun oli käytävä heti. Sitruunajuoma (20 % sitruunaa) tuli hulautettua hetkessä. Seuramies hörppi Keon.

Keo.

Vaihdoimme päälle uimakamat, pakkasimme vähän tarvikkeita kassiin ja tepastelimme rantaan. Emme vielä pulahtaneet mereen ensimmäisistä portaista, koska lahdelman toisella sivulla oli paremmin paikkoja mihin jättää tavarat uinnin ajaksi. Portaiden alkuun oli kuljettava märkää ja liukasta kalliota pitkin pari metriä, mutta onneksi kaiteista sai tukea. Veden mittasimme 29-asteiseksi. Oli kuin kylpyyn olisi astellut, mutta sentään vähän vilvoittavampaa kuin pulahdus uima-altaaseen. Mutta ainahan uiminen meressä on ihanaa. Pohjassa oli jonkin verran isoja kiviä, mutta portaat johtivat sen verran syvälle, että uimaan pääsi melko helposti ja vaarattomasti. Viereisellä uimavalvojien kopilla liehui keltainen lippu. Aallokko toikin mukanaan jonkin verran lehtiä ja kasvinkappaleita, mutta ei riesaksi asti.

Uimapaikka.

Rantautumispaikka.

Hengailimme välillä vähän rannalla. Auringonottamisesta ei ihan voi puhua, koska ohut pilviharso peitti taivasta ja täydellä terällä paistamista ei oikein tapahtunut. Pulahdimme vielä toistamiseen uimasilleen. Sen jälkeen testasimme rannan suihkut ja palasimme hotellille. Seuralainen halusi vaihtaa uimahousut shortseiksi, mikä onnistui rannan pukukopissa. Itse en jaksa tämäntyyppisillä pulahduksilla vaihtaa vaatteita, vaan kiskon vain rannalla käymiseen varatun mekon uikkarin päälle.

Hotellilla otettiin vähän paremmat suihkut. Ihoa oli hoidettava hiukan voitelemalla. Sen jälkeen asetuttiin kylpytakki (tosin vain minulla, eikä minullakaan kauan, koska oli aivan liian kuuma) päällä parvekkeelle juomaan Fanta lemonia, maistelemaan vähän sipsejä, lähettämään kotiväelle tekstiviestillä yleisen perillepääsystatuksen veden lämpötilan kera. Omiakin muistiinpanoja kirjoiteltiin lisää. Korkkasimme Zivanian ja otimme pienet naukut ennen illalliselle lähtöä. Olipa siinä tuju juoma! Polte tuntui kurkusta vatsanpohjaan saakka.

Zivania.

Lähdimme kuljeskelemaan rantakadulle ja etsimään ravintolaa. Kävelimme melkein kadun toiseen päähän, mutta palasimme kuitenkin Idealin viereiseen ravintolaan Risto La Piazzaan. Saimme tutkia kadunvarren menua rauhassa ilman henkilökunnan häiriköintiä, mikä oli plussaa. Mutta siihen plussat loppuivatkin. Henkilökunta oli nuivaa, pitsa oli kuivaa. Onneksi se oli myös pieni ja suolaton, joten se ei ehkä ollut ihan niin epäterveellinen kuin iso ja rasvaa tihkuva versio. Jos nimittäin aikoo syödä epäterveellisesti ja liikaa, niin sen on parasta olla hyvää! Sitä luulisi, että pizza con pollo e funghi sisältäisi paistettua kanaa, kuten kaikkialla muualla maailmassa, mutta täällä se näytti olevan ennemmin keitettyä. Saaren turistit ovat kuulemma enimmäkseen brittejä (jonkinlainen prosenttimäärä kertyy myös venäläisistä). Brittien "makuun" tuunatulta tuntui ainakin tämän ravintolan sapuska...

Risto La Piazza.

Paha pitsa.

Kotimatkalla pyörähdimme vielä markettiin. Sain ostettua perusmallisen adapterin. Lontoossa selvisin vielä lainaamalla seuramiehen adapteria, mutta ladattavien laitteidemme määrä oli moninkertaistunut muutamassa vuodessa, joten oma laturi oli ihan paikallaan, kun ei sellainen maksanutkaan kuin pari euroa. Hotellilla viestittelin vielä kotipuoleen, missä pelättiin tuloillaan olevaa Kiira-myrskyä. Väsymys oli valtaisa parin vuorokauden valvomisen jälkeen, joten uni tuli heti, kun pää alkoi lähestyä tyynyä. Sänkyyn oli tietysti viritetty pelkkä lakana, kaapissa olisi ollut filttejä ja lisätyynyjä, mutta filtit olivat niin etovan näköiset, että lakana oli laitettava riittämään. Tyynyt olivat sentään siistejä, joten ylimääräisen halityynyn sain.