Kreeta 2 Tervetuloa

26.7.2015

Ensimmäinen yö kohteessa oli ristiriitaisella tavalla katkonainen, mutta sikeä. Herättyä tuli siis monta kertaa, mutta heräämisten välillä taju oli tani-pimeässä (lapsena erehdyin laulun sanoista luulemaan, että tani-pimeä on vähän niin kuin pilkkopimeä). Yleensähän katkonaiset yöt ovat muutenkin levottomia. Sopiva lämpökin säilyi aamuun saakka.

Herätysliike iski kahdeksan maissa. Päätin lähteä aamu-uinnille mereen. En tuntenut oloani kotoisaksi kulkiessani toisen hotellin pihan läpi, joten etsiskelin samalla uutta reittiä rantaan. Sellainen löytyikin pienen kirkon ohi kurvaten ja urheilukentän poikki talsien. Urheilukenttä oli aidattu ja puolimatkassa alkoi iskeä epätoivo, jos toiselta puolelta ei pääsisikään enää ulos häkistä. Oli sielläkin sitten oviaukko.

Rantauduin eilen löydettyyn rannan kohtaan sen toisen hotellin edustalle. Pohja tosiaan oli liukas kuin synti, mutta selvisin uimasilleen ja takaisin kaatuilematta ja satuttamatta itseäni. Veden mittasin 28-asteiseksi. Lievää aaltoilua oli havaittavissa, kun oli tarkka.

Palatessani äiti jo paahteli leipiä pannulla aamupalaksi, jonka nautimme parvekkeella. Kuumuus oli aivan käsittämätön jo näin aikaisin aamulla.

Aamu ei pala auringossa, koska on varjo.

Verkkaisten aamupuuhasteluiden jälkeen tepastelimme kylän keskusaukiolle odottamaan bussia, joka veisi meidät tervetulotilaisuuteen 10.10. Tepastelun alkumatkasta huomasin lähteneeni kertakäyttötohvelit jalassa liikenteeseen. Äkkiä huoneeseen takaisin vaihtamaan oikeat kengät. Bussi jätti meidät puolen kilometrin päähän kohdetavernasta ja lähti noutamaan lisää väkeä toisesta suunnasta. Ostimme lähimmästä marketista limut, koska näimme, että meillä olisi melkoinen mäki kiivettävänä ennen kuin olisimme tarvernassa saakka perillä. Myyjä puhui suureksi yllätykseksi suomea. Ei siis sillä tavalla kuin kreikkalaiset tarjoilijat ja kauppiaat puhuvat suomea, vaan tämä taisi ihan olla suomalainen nainen. Limuksi valikoitui appelsiinilimu samalta merkiltä kuin edellispäivän illallisen limu.

Hieman olimme närkästyneitä meille yllättäen tyrkätystä mäkikävelystä. Ei välttämättä jokainen turisti ole niin hyvässä kunnossa, että voi sellaisia matkoja kulkea ylämäkeen noin vain. Esittelytilaisuuskin oli aika floppi sisällöllisesti. Kun on Kreetan esittelyn kuullut kahdesti aikaisemmin, niin huomasi, että tästä puuttui melkoisesti mielenkiintoista asiaa saaresta. Tilalle oli otettu epämielenkiintoista markkinointipuhetta vesipuistoista ja pyöräilysafareista. Meitä kiinnostavia retkiä (Knossos, Spinalonga) ei taas edes mainittu, vaikka netissä niidenkin oli väitetty kuuluvan ohjelmaan. Toinen opasneidoista oli hajamielinen ja sekoili puheissaan koko ajan. Toinen oli onneksi skarppi ja hyvä puhuja. Tästä jälkimmäisestä tuli jotenkin Peppi Pitkätossu mieleen. Oli sellainen pirteä luonne ja oikeanlainen hymy.

Kun sitten loputtoman pitkän odottelun jälkeen viimeisenä pääsimme retkilipunostovuoroon, niin saimme kysyttyä Knossoksestakin. Knossos oli tarjolla vain skandinaavisena retkenä maanantaisin. Ilmankos sitä ei sitten suomalaisille markkinoitu, kun pitäisi ymmärtää tanssia (TANS[kaa] + [ruot]SIA). Me toki ruotsia ymmärrämme, joten ostimme liput. Näinkö juntteja ovat suomalaiset, että niin harva haluaisi nähdä kulttuuria, että ei kannata järjestää retkeä lainkaan!?

Minun matkani päätarkoitus oli päästä taas vaeltamaan Samarian rotkoon. Kevät oli ollut henkisesti raskas YT:ssä jaettujen potkujen ja heti perään osuneen autokolarin (pun intended: tapahtumat olivat peräkkäin ja kyseessä oli myös peräänajo) takia. Olin onneksi Kreetan matkaan mennessä saanut jo uuden pestin samasta firmasta ja autokin oli upgradettu uudempaan ja väkevämpään kulkupeliin, mutta silti oli aivan uskomaton hinku päästä tyhjentämään pää Samarian taivaallisiin maisemiin. Fyysinen uupumuskin tuntui tarpeelliselta elämykseltä.

Sattumalta juuri meidän lomaviikolla Samarian retkestäkin oli tarjolla vain skandinaavinen retki. Normaalisti suomalainenkin retki olisi tarjolla, ja se oli yksi tärkeimmistä syistä, miksi matkatoimistoksi valikoitui Tjäreborg, mutta kun ei niin ei. Tjäre mainosti nettisivuillaan retken olevan suomeksi vedetty, kun taas useimmat muut tunnustivat jo etukäteen, että retki on vähintään englanniksi. No, onneksi tosiaan ruotsi ymmärtyy päässäni ja olin samalla retkellä jo kolmatta kertaa, joten uskoin selviäväni ja ostin itselleni lipun. Äidille se retki oli liian rankka, joten vuorille pääsisin eksymään itsekseni.

Keskiviikoksi tarjottiin Elafonissin rantaretkeä superhintaan, jota en muista, mutta melko edulliselta se tuntui. Sinnekin siis ostimme liput.

Bussi palasi sentään tavernalle saakka hakemaan meitä pois, joten ei tarvinnut kävellä enää kuin pieni pätkä pysäkiltä hotellille. Pienen siestan jälkeen suuntasimme rannalle ottamaan aurinkoa ja uimaan. Tällä kertaa menimme suoraan venesataman toiselle puolelle, missä ranta oli pohjaltaan helpompi. Vesi oli 29-asteista.

Puistonpoikanen Plataniaksen huipulla.

Hautausmaa.

Hautausmaa.

Uinnin jälkeen äiti jäi kokkailemaan meille vähän illallista. Minä lähdin suorittamaan päivän liikuntaa, joka tällä kertaa oli kävelyä. Kävelin keskusaukion ohi ja käännyin seuraavasta kadunkulmasta ylämäkeen, joka muuten on todella jyrkkä. Sääliksi kävi niitä turisteja, joiden hotelli oli mäen puolimatkassa. Näyttivät täysin uupuneilta ja läkähtyneiltä, vaikka olivat tulossa rannalta virkistäytymästä. Kiipesin niin korkealle kuin mäkeä riitti ja löysin lopulta jonkinlaisen sotamuseon ja sen viereltä hautausmaan. Maisemat olivat mahtavat korkealta kylän yläpuolelta.

Kiipeämistä riitti.

Tie.

Platanias.

Kun palasin hotellille, siellä oli juuri valmistumaisillaan valkosipuliperunoita ja tonnikalaa. Illallisen nautimme ulko-oven viereisellä terassilla katsellen taas altaan ja "vuoren" maisemia.

Illalliskattaus.

Illalla lähdimme vielä pienelle ostoskierrokselle. Tuli hankittua huivi Samariaa varten (bussin ilmastointi on joskus hyytävä) ja pieni keraaminen öljykannu. Päivä tuntui leppoisuudestaan huolimatta hiukan haaskatulta, kun tervetulotilaisuus vei niin suuren osa keskeltä päivää. Kyllä sellaiset tilaisuudet ovat parhaimmillaan tulopäivän iltana, niin seuraavana päivänä voi jo tehdä kunnolla omia suunnitelmia.