Kreeta 1 Sielu palaa kotiin

25.7.2015

Kello 4.00 kipittelin kotikatuni kääntöpaikalle matkalaukkua kiskoen. Samoihin aikoihin sinne kurvasi myös noutaja eli äitini. Ajelimme Lomaparkkiin, mistä äiti oli ennakkovarannut viikon pysäköinnin autolle. Portilla ilmoittautumisen jälkeen edessämme avautuivat laajat hiekkakentät, mihin autoja oli pysäköity teoreettisiin, joskin melko villeihin, riveihin. Palasimme portille, mistä punainen bussi kuljetti meidät kohtuullisessa ajassa lentokentälle.

Olimme tehneet check-inin jo internetissä, mutta pelkkää bag droppia ei kuitenkaan ollut tarjolla. Sen verran ennakointi hyödytti meitä kuitenkin, että meidät pyydettiin jonosta ensimmäisenä tiskille. Toki olimme saapuessamme muutenkin jo toisena, että ei siinä montaa minuuttia voitettu, mutta hyvältä se pienikin voitto tuntui.

Turvatarkastuksessa ei kohdattu vaikeuksia, vaikka unohdin ottaa päästä pois silmälasit ja ranteesta pois aktiivisuusrannekkeen. Hälytin vaikeni kuin muuri. Eväitäkään ei kukaan tahtonut ottaa pois, vaikka Oivariini olikin jo matkan aikana luultavasti sulanut melko nestemäiseksi rieskarullien kierteiden syleilyssä. Saattoi se olla Ingmariiniakin.

Suuntasimme kahvioon hankkimaan vettä, Pepsiä ja äidille aamiaiseksi munkkirinkilän. Pepsikin oli äidille. Juomissa oli jonkinlainen kaksi yhden hinnalla-tarjous, joten hinta tuntui normaalia ryöstöhintaa kohtuullisemmalta. Kaupoissakin ehdimme kierrellä. Ostimme kumpikin kaunistusta huulille. Karkkipussi yritti karata vahingossa maksutta mukaan ostoskärryn nurkassa, mutta passitin äidin takaisin maksuhommiin, kun huomattiin erhe. Sellaista jatkuvaa vahtimista ja huolenpitoa se on, kun menee hankkimaan itselleen äitejä.

Boarding-aika oli 6.25 ja lennon oli tarkoitus nousta 7.05. Lentokoneeseen jonottaessakin olimme sattumalta jonossa toisena, mutta meidät otettiin silti ensimmäisenä sisään. Äidin boarding passissa oli jotain vikaa. Itse selvisin siitäkin ongelmitta. Kun 3 ihmistä oli hetken aikaa tutkinut järjestelmiä, revittiin lipusta lopulta koodi-kohta pois ja päästettiin jatkamaan matkaa koneen syvyyksiin. Se siis, joka ei ole viivakoodi, mutta ei ihan neliön mallinen QR-koodikaan. Onkohan sillä jotain omaa nimeä?

Paikkamme olivat hätäuloskäyntirivillä 25, paikat A ja B. Ensin olimme ilahtuneet ylimääräisestä jalkatilasta, mutta melko pian lento alkoi tuntua katastrofilta, koska paikalla ei ollut lainkaan ikkunoita ja pelkkiä koneen sisuksia oli melko tuskallista katsella.

Lennolla nautimme perinteiset shamppikset, joiden ohella sipsejä ja pähkinöitä. Aika kului ilmassa onneksi melko nopeasti ja pian olimmekin jo perillä läkähdyttävässä kuumuudessa. Minun matkalaukkuni voitti hihnalleilmestymiskilpailun eikä äidinkään pakaasi ollut kadonnut matkalla.

Shamppis kruunaa lentomatkan.

Vesi ja shamppis tuntuivat valuvan kropasta läpi ennätystahtia ja wc:ssä oli käytävä lennon aikana jo kolme kertaa ja lentokentälläkin hetimmiten vielä kerran. Ilmankos matka sujui niin nopeasti, kun en ilmeisesti ollut kovinkaan montaa hetkeä paikallani pitkästymässä vaan koko ajan tulossa tai menossa.

Lentokentällä vastassa oli nippu oppaita, jotka ohjasivat meidät etsimään lentokentän päädystä bussia numero 241. Kuskikin vielä varmisteli, että hotellimme Archipelagos (Platanias) oli hänen kohdelistallaan. Hotelli ei ollut mikään suuri, mutta kivan näköinen kompleksi kodikkaalla pihalla se oli. Huonekin (A9) oli yllättävän hieno ja sijaitsi eräänlaisen kaksikerroksisen "tornin" huipulla. Oli mahtava tunne seistä hotellihuoneen edessä katselemassa maisemia kreetalaisessa kuumuudessa - tuntui kuin sielu olisi pitkästä aikaa palannut kotiin.

Honey, I'm home <3

Huoneeseen kuului iso oma parveke, jossa oli kaksi lepolassea, pöytä, tuolit ja aurinkovarjo. Ilmastointi maksoi peräti 8 € per päivä, mutta pakkohan sellainen oli ottaa, että sai jonkinlaiset yöunet varmistettua. Turvaboksi maksoi 10 € koko viikolta. Ainoa puute oli, että wc:n ovi ei suostunut pysymään millään ilveksellä kiinni, mutta emme antaneet sen haitata tunnelmaa. Ehkä toinenkin miinuspiste on annettava siitä, että turvaboksi oli sijoitettu melkein lattianrajaan kirjoituspöydän alle ja arvotavaroiden käsittely monta kertaa päivässä oli melko uuvuttavaa.

Linnanneitojen torni.

Huonetta.

Keittonurkkaus.

Pikkuterassi.

Melko pian teki mieli päästä aurinkoon ja uimasilleen. Allas oli pieni, korkeintaan 15 metrinen, jos ihan sitäkään. Vesi altaassa oli 28-asteista, joten ei juurikaan riiponut meneminen. Aurinkoa otettiin jonkin aikaa altaan reunan lepolasseilla. Altaassa makoili jotain skandinaaveja ilmapatjoilla häiritsemässä kuntouintia, mutta minkäs teet, kun ei ole privaattiin lukaaliin varaa. Altaan päädyssä pörräsi ampiaisia, mutta niistä oli vähemmän haittaa kuin skandinaaveista. Piti tietysti niitäkin vähän pitää silmällä, koska olivat ihan siinä meidän huoneen portaiden juurella.

Altaassa.

Ihanaa Välimertakin oli pakko päästä pian katsomaan rannalta käsin. Kuljimme rannalle naapurihotellin läpi, vaikka emme tienneetkään oliko se ihan sallittua. Kukaan ei tullut valittamaan ja myöhemmin selvisi, että siitä se kulku oli ihan suunniteltukin myös meidän hotellin asukkaille. Lähin kohta rannasta osui pienen venesataman kohdalle. Ranta näytti pohjaltaan vähän kyseenalaiselta - ikäänkuin pohjassa olisi ollut jonkinlaista sileähköä betonivalua, joka näytti liukkaaltakin. Hetimmiten venesataman viereltä itään päin löytyi parempipohjainen meren kohta. Uimaan ei vielä mereen menty, koska tarkoitus oli jatkaa matkaa markettiin ruoka- ja juomaostoksille.

Kuumuus oli aivan uskomaton. Vaikka Kreetalla on aiemminkin ollut aina kuumaa, niin tällä matkalla lämpöä oli vielä pykälän verran enemmän. Ruokien lisäksi sorruttiin ostamaan myös jäätelöt, eikä jäätelö ole varmastikaan ikinä maistunut niin hyvältä kuin silloin. Ruokapuolelta ostoskassiin päätyi tonnikalaa, perunaa, valkosipulia, voita, öljyä, kermaa, mehua ja leipää.

Ostosten jälkeen oli aika viettää vähän siestaa ja postata "päivän kuva" Twitteriin. Olin siis keväällä aloittanut 100 days of movement-haasteen, jonka merkeissä postasin satana peräkkäisenä päivänä väh. 30 min kestäneestä liikuntasuoritteesta kuvan Twitteriin. Päivän liikunta oli puoli tuntia uintia altaassa. Melkein meinasi homma käydä pyörryttäväksi, kun altaan pituus tai oikeammin sanottuna lyhyys hieman turhautti.

Illemmalla, sään oltua viilentymättä juuri lainkaan, lähdimme katselemaan kylän kauppoja ja ravintoloita. Ensimmäisenä iltana laiskotti sen verran, että päädyimme syömään ravintolassa, vaikka huoneessakin olisi voinut kokata. Uhriksemme koitui ravintola Platanos, missä söin lamb shankin ja join kreikkalaista sitruunalimunadia (ihanaa!). Lammas on suurta herkkuani, mutta kaikki mikä on kiinni luussa on aina pieni harmistuksen aihe. Maku oli kuitenkin hyvä ja ohessa kohtalaista perunamuussia, kastiketta, persiljaa, riisejä ja ehkä linssejä (linssit eivät kuulu normaaliin ruokavaliooni, joten ihan varma en ole lautasen sisällöstä) yhteishintaan 34,50 €. Ravintolahinnat, jos mitkä olivat muutamassa vuodessa nousseet selvästi.

Lamb shank.

Platanos Plataniaksessa.

Talo tarjosi aterian lopuksi perinteiset kreetalaiseen tapaan rakia ja vesimelonia. Jälkiruuaksi nautimme hotellihuoneen etuoven terassilla puoliksi pullollisen Smirnoff Icea. Etuoven puoleisella pienehköllä terassillakin oli pöytä ja kaksi tuolia sekä parempi maisema kuin varsinaiselta parvekkeelta. Etuovelta näki kauniisti valaistulle uima-altaalle sekä kylän "vuorelle".

By night.

Sen verran lämmintä oli, että peitoksi riitti yöllä pelkkä lakana, vaikka ilmastointikin oli käytössä. Taivaallista olla taas Kreetalla!