Sisilia #1 Kylään kylään

Olenpa huomannut olevani harvinaisen huono matkabloggaaja. Taas on kulunut jo lähes vuosi matkasta, kun ryhdyn väsäilemään kasaan postauksia. Toisaalta se on sitä, että eihän tätä kukaan lue, ja toisaalta taas tiedän jääväni hiomaan ja pyörittelemään tekstejä ja kuvia noin neljäksi tunniksi per teksti. Koska kenelläkään on ylimääräiset neljä tuntia vapaata aikaa?

Ei ainakaan minulla, joka olen liian huono sitoutumaan edes elokuvan katsomiseen kertaistumalta. Siis tietysti se onnistuu teatterissa, mutta kotona pitää melkein vartin välein puuhata jotain muuta. Mutta eipä tämä kirjoituskaan valmistu koskaan, jos sitä ei edes aloita. Teen sitä vaikka vartin erissä, jos liika sitoutuminen alkaa hirvittää.

Vuosi sitten kesälomareissumme suuntautui siis Sisiliaan Italiaan. Tutkailimme äkkilähtöjä, ja muut kohteet tuntuivat tylsiltä verrattuna tähän. Lisäksi valintaa tuki hiukan se, että pääsisin ensimmäistä kertaa Italiaan. Lähdetään.

Kohti Giardini-Naxosta 14.7.2013

Pitkästä aikaa lensimme Finnairilla. Check in oli tehty netissä jo ennen lentopäivää. Lento oli klo 6.00. Tax freet ja kahvila olivat auki. Ihmettelen minkälaista elämää lentokentällä työskentelevät ihmiset oikein elävät, kun pitää tulla töihin jo niin aikaisin, että saa kaiken valmiiksi jo ennen kuutta. Pitääkö heidän mennä nukkumaan jo iltapäiväteen jälkeen?

Meille oli arpoutunut epäonnen rivi eli 13. Suurin epäonni oli siinä, että meidän paikoille oli istunut jokin perhe. On aina niin kiusallista häätää ihmisiä pois omalta paikaltaan. Meillä oli paikat E ja F, heillä A-D. Häädimme heidät kuitenkin.

Lennolla tarjottiin aamiaista, joka sisälsi omeletin, sämpylän, jogurtin ja appelsiinimehun. Juomatarjoilu oli vasta aamiaisen jälkeen. Kirpaisi kyllä, kun mielestäni lento ja loma pitää saada korkata käyntiin shamppiksella, mutta nyt pakottivat avaamaan loman kuivalla sämpylällä ja happamalla mehulla. Laittaisin tämänkin rivin 13 piikkiin, mutta saman joutuivat kyllä kärsimään muillakin riveillä istuvat matkailijat.

Jälkkäri aamiaisen jälkeen.

Shamppiksen oheen ostimme naposteltavaa - kahta eri makua sipsejä. Boxer-sipsit oli hauskasti pakattu laatikoihin, josta meidän oli helppo napsia ja jakaa molemmat sipsit vähäisin rapinoin. Kiinnitimme huomiota myös siihen, että Finnairin lentoemot olivat vähän vanhempia naisia. Muutamat aiemmat reissut oli lennetty Thomas Cookilla ja siellä henkilökunta oli enimmäkseen nuoria missejä. Miespuoliset tyypit olivat tietysti vähän vähemmän missejä.

Saapuminen Sisilian saarelle oli 15-20 min myöhässä, koska Catanian lentokentällä oli ruuhkaa. Saimme nauttia ylimääräisestä maisemakierroksesta ja jännitimme miltä mahtaa tulivuorisaari näyttää maasta käsin. Matkalaukut pyörivät Pisasta saapuneiden kanssa samassa linjassa. Keskityimme bongaamaan Finnair-tarroja Easy Jet-tarrojen joukosta. Omat laukut saatiin ensimmäisten Finnair-laukkujen joukossa. Laukkujen kanssa meillä on ollut merkillistä tuuria, kun ne ovat aina saapuneet perille ja tarjollekin ensimmäisten joukossa.

Bussi kurvaili Catanian kaupungin läpi, koska normaalit väylät moottoriteille ovat sunnuntaisin ruuhkautuneet paikallisista, jotka matkustavat kaupungin ulkopuolelle uimarannoille viettämään vapaapäivää. Kaupungista ei oikein ehtinyt saada kuvaa vielä tällä ajelulla, joten suunnittelimme palaavamme viikon aikana tutkimaan paikkaa tarkemmin. Meille ei järjestetty lainkaan tervetulotilaisuutta. Tuumailtavaksemme jäi vain bussimatkalla puhuttu informaatio.

Droppipaikka, jossa meidät viskattiin ulos bussista, oli oppaan mukaan myös retkien lähtöpaikka. Pysäkiltä oli reilu 100 m valitsemaamme pensionaattiin. Hiukan käy sääliksi Otusta, joka joutuu budjettimatkailemaan minun surkean budjettini takia, mutta onneksi asuminen on kuitenkin toissijaista ja kiinnostava kohde ensisijainen juttu. Pensionaatin pihalla vilisti useita liskoja. Liekö sisi-mallisia, koska olimme Sisiliassa? Vain italiaa puhuva mies sieppasi passit ja antoi tilalle huoneen avaimet. Samassa nipussa oli avaimet porttiin, oveen ja turvalokeroon. Saimme huoneen 102, joka sijaitsi toisessa kerroksessa. Ukko kävi hetken päästä tarkistamassa, että kaikki on ok. Onneksi oli, koska mitenkä me italiaa taitamattomat olisimme osanneet mistään valittaakaan. Ilmastointi ja turvalokero kuuluivat hintaan. Ei vaadittu pantteja tai lisämaksuja.

Huone 102.

Hetki ihmeteltiin saamaamme huonetta. Sitten lähdimme etsimään markettia, että saisimme ostettua vettä. Oli muuten todella pahaa pullovettä, mutta hanavettäkään ei uskallettu ryhtyä latkimaan, vaikka kai sitäkin olisi voinut juoda. Huoneessa ei ollut jääkaappia eikä laseja, joten elintarvikkeita ei voinut ihan kauheasti hamstrata. Meillä oli kapea ja pitkulainen parveke, naapurilla tanssilavan kokoinen ja muotoinen parveke. Hieman kateus vihersi meitä, mutta paahtava aurinko muutti värin vähitellen ruskeaksi. Minkäänlaista näkösuojaa parvekkeiden välillä ei ollut.

Markettikierroksella tarkastelimme minkälainen ranta meillä olisi käytettävissä. Suurin osa rannasta oli maksullisia palstoja. Maksullisten palstojen väliin oli mahdutettu pieniä kaistaleita julkiseen käyttöön.

Kaupan jälkeen menimme parvekkeelle hieman kotiutumaan ja lukemaan opaskirjoja. Kuuma ilma pisti jalkojen ihon kutisemaan hillittömästi ja suihku oli testattava heti marketin jälkeen. Lueskelun jälkeen menimme uimaan lähimmälle ilmaisrannalle, jossa oli auringonpalvojien lisäksi rutkasti roskaa ja veneitä sekä hiekalla että kellumassa vedessä. Roskia oli onneksi lähinnä rannalla ja ei niinkään vedessä. Poijuja kauemmas emme viitsineet uida, kun ei niistä veneistä koskaan tiedä mitä ne keksivät.

Oma vesimittari oli tietysti mukana ja mittasimme meren lämpötilaksi karvan alle 27. Opas oli uhkaillut 21-22-asteisella vedellä, joka toki olisi sekin kelvannut minulle, mutta nyt oli myös Otukselle juuri ja juuri siedettävää vettä. Meduusoja ei näkynyt, vaikka niitäkin kuulemma ryöpsähtää rantaan parvina aina silloin tällöin. Söpö ja leikkisä koiranpentu oli tuotu kaivamaan hiekkaa ja sitä vietiin välillä myös uimaan. Rannalla oli myös isompi border collie, joka ei vedestä innostunut, vaikka omistajat yrittivät sitä kovasti pakottaa uimasilleen.

Vastaraavitut kohdat ihossa kirvelivät hiukan suolavedestä, mutta yleensä merivesi on tehnyt minun iholleni vain hyvää. Kuivattelimme auringossa ja säästelimme pyyhkeitä suihkua varten. Paikallisia, tai ainakin italialaisia, oli todella paljon kaikkialla. Välillä tuntui kuin olisimme ainoat turistit. Autoja ja kaksipyöräisiä oli paljon. Liikenteen sekaan oli vain röyhkeästi pyrähdettävä, jos halusi ylittää kadun. Toisaalta liikenne oli niin hidastakin, että emme kokeneet sitä erityisen vaaralliseksi.

Kisse.

Uinnin jälkeen otimme suihkut ja jatkoimme hiukan lukemista. Sen jälkeen lähdimme etsimään alueen parempaa markettia. Matkalla näimme rähjäisimmän kissan ikinä. Se piilotteli auton alla varjossa. Marketti oli lukinnut ovensa jo klo 14, koska oli sunnuntai. Pettymys laimeni nopeasti, kun istahdimme marketin lähelle drinksuille Bar Oasiin. GT oli niin vahva, että pidimme sitä edullisena, vaikka hinta oli 6 €. Ei reissu muutenkaan mennyt ihan hukkaan, koska löysimme paikallisen bussiaseman ja Etna-tekstein varustettuja sinisiä busseja, joita meidän oli tarkoitus myöhemmin viikolla bongailla omia tutkimusmatkojamme varten.

Göteborgs Tidning

Kävelimme taas ensimmäiselle marketille, koska meillä oli tarpeita. Palasimme pensionaattiin alkudrinkeille. Naapurit olivat yhä parvekkeella, olivat kömpineet esiin joskus suihkujen aikana. Meikäläiselle ei marketista löytynyt muuta sopivaa kuin Campari orange. Se olisi muuten melko hyvä juoma, jos sen saisi vielä joku päivä kylmennettynä, mutta kyllä sen lämpimänäkin olisi hörppinyt pois mieluummin kuin kaatanut kenkään.

Meillä ei ollut korkinavaajaa ja Otus sitten yritti reiluna poikana avata meikäläisen pulloa muilla konsteilla. Häädin hänet ja pullon pois leijumasta sänkyni päältä, koska pelkäsin juoman päätyvän sinne. Ei päätynyt sitten juoma sänkyyn, mutta tietenkin sitä piti läikyttää valkoisiin balleriinoihin. Pahimmat jäljet lähtivät kyllä pois, kun pääsin äkkiä huuhtelemaan kengän.

Ensimmäisen päivän ruokien kanssa halusimme päästä helpolla. Nautimme siis pitsat. Pizza alla Naxos sisälsi oli tomaattia, mozzarellaa, sipulia, sieniä ja punaista paprikaa. Kyytipojaksi ostin 0,5 l rose-viinin á 3,5 €. Kahden hengen ateriointi maksoi yhteensä 20 €. Camparikasteen saaneet ballerinat hiersivät ja tekivät paluumatkasta tukalan. Illalla oli vielä 26 astetta ulkona.

Pizza alla Naxos

Kumma kyllä Sisilia/Italia oli taas aivan aivan erilainen maa kuin mikään aiempi kokemani. Kaupungit, arkkitehtuuri ja tavat olivat omanlaisensa, vaikka luulisi kaikkien välimeren turistikohteiden olevan samasta muotista tehtyjä.

La Sirenetta (1962)