Vantaan L***i

Kuluneella viikolla putkahti taas postilaatikosta Vantaan Lauri, vantaalaisten kirkkoon kuuluvien lehti. Paitsi että eihän se ole kirkkoon kuuluvien lehti, kun se jaetaan väkisin jokaiseen kotiin. Olen saanut sen käsityksen, että Helsingissä seurakunnan lehti jaellaan vain niille, jotka ovat jäsenmaksunsa maksaneet. Miksi sitten Vantaalla ei saa olla rauhassa uskonnolta?

Kysyin tätä Vantaan Laurilta joskus vuosia sitten. Sääli, että tarkka vastaus on hukassa, mutta jotain sellaista siinä sanottiin, että 'Sori vaan, mutta lehdessähän on ihan kiinnostavia artikkeleita myös sellaiselle, joka on ei-uskonnollinen henkilö.', ja ehdotettiin, että voisin liimata oveeni lapun, jossa lukee "Ei Vantaan Lauria, kiitos", mutta sekin on toki sitten lehtien jakajasta kiinni, josko hän viitsii poimia juuri minun valmiiksi niputetusta mainospinkastani pois kyseisen lehden. Luultavasti ei viitsi. Mahdollisesti tyyppi jakaisi jopa tahallaan pari kappaletta minulle naapurin jäädessä ilman. Enkä halua turhaan suututtaa naapureita esittämällä uskonnonvastaista henkilöä, koska en sellainen ole. Päinvastoin. Haluaisin, että mahdollisimman moni kansalainen kuuluisi kirkkoon ja eläisi kilttiä elämää.

Voisin vielä hyväksyäkin lehden pakkojakelun, mutta lehden nimi riepoo vietävästi. Ja tästäkään syystä en halua liimata lehden nimeä oveni koristeeksi... Miksi siihen on pitänyt valita nimi Lauri mukaan? Onhan täällä toki Pyhän Laurin kirkko ja varmaankin Lauri on jonkin sortin merkittävä henkilö, mutta minulle Lauri merkitsee vain ja ainoastaan koulukiusaajaa. Näinpä tai kuulinpa Lauri-nimen missä tahansa, tunnen kuinka vatsani vääntyy mutkille, yököttää ja puistattaa. Onko tämä tosiaan se reaktio, jonka kirkko haluaa ihmisessä herättää? Eikö pakana pitäisi pelastaa eikä saattaa voimaan pahoin?

Eikö lehti voisi edes olla toisella nimellä kuin Vantaan Lauri? Jos siinä on oltava henkilön nimi, niin voisiko se olla jokin niin merkillinen, että nimi olisi todennäköisemmin kiusatun kuin kiusaajan? Tai sellainen nimi, joka ei ole kellään enää nykyään käytössä? Saisi se silti raamatullinen tai uskonnollinen olla. Vantaan Efraim? Entä jos se olisi vain Vantaan seurakuntasanomat tai Vantaan hengelliset uutiset? Vantaan kirkkojuorut? Valitut saarnapalat? Suoraan roskiinhan se silti minun kodissani joutaisi, mutta ei tarvitsisi niin kovasti pelätä, että lehti on eteisen lattialla nimi-sivu ylöspäin. Eikä tarvitsisi miettiä miten päin sen paperikoriin tiputtaa, koska nyt se nimi ei vaan saa jäädä näkyviin!