Ehdoton

Vastikään pidetyt missikisat toivat mieleeni lapsuuden. Tietysti niinkin, että halusin lapsena ryhtyä missiksi, mutta vielä enemmän siltä kannalta, että lapsena maailmankuvani oli aika ehdoton. Ajattelin muun muassa, että jokaisella maalla on oltava vuosittain valittava missi. Se on kansainvälinen laki, jota ei yhdenkään maan sovi rikkoa.

Kaupunki, jossa asun, on maan pääkaupunki (vaikka ei tietenkään ollut), koska eihän kukaan itseään kunnoittava ihminen kerta kaikkiaan voi asua muussa kuin PÄÄkaupungissa.

Markka on tietenkin ainoa oikea valuutta. Suomen markka oli ensimmäinen markka. Saksa on matkinut Suomea ottaessaan omaksi valuutakseen myös markka-nimisen rahan.

Kaikista sääntöjen rikkomiset ovat rikoksia. Esimerkiksi punaisia päin käveleminen on rikos. Osa rikoksista on sakotettavia, mutta suurimmasta osasta joutuu vankilaan. On ollut suuri pettymys huomata, että melkein mistään ei joudu nykyään vankilaan.

Ihminen, joka ei osaa yhdyssanoja, ei saa töitä mistään ikinä. Eikä töitä saa sellainenkaan, joka ei osaa kaikkea kaikesta. Lapsena uskoin vakaasti, että jokaisen on lopulta opittava kaikki asiat, voidakseen työllistyä. Vähän kuten lukemisen kanssa on. Kaikki eivät osaa lukea loistavasti ensimmäisellä luokalla, mutta lukemaan on lopulta opittava. Mikä järkytys onkaan, että ihmiset eivät lopulta opikaan esimerkiksi yhdyssanoja tai muita kielioppisääntöjä, mutta joku pöljä heidät kuitenkin palkkaa. Minähän en palkkaisi edes kaupan kassalle ihmistä, jolta ei kieli taivu moitteettomasti. Onneksi en ole kauppias. En tiedä miksi ajattelin asiasta niin ehdottomasti, koska ei kukaan ole koskaan sellaista väittänyt. Minulle on vain sanottu, että pääsee helpommin parempiin töihin, jos osaa asioita. Kaikenlaisia tulkintoja sitä lapsen mieli sitten tekeekin.

Ihmisillä on myös ties minkälaisia taikinakulhoja. Jopa sellaisia heppoisia, joissa ei ole kunnon kiinnipitokohtaa, pyöristettyjä reunoja tai muita muotoja eikä edes kumirinkuloitua pohjaa, jotta kippo pysyisi hyvin vatkatessa paikallaan pyödän pinnassa. Meillä oli aina hienot ruotsalaiset taikinakulhot, ja kun on suomessa kiertänyt ihmisten kodeissa, niin on törmännyt tähän järkyttävään totuuteen siitä, että heppoiset ja ennen kaikkea väärät taikinakulhot ovat kovassa huudossa tässä maassa. Minun maailmassani vain kumirinkulapohjainen kippo on kunnollinen.

Isällä oli peltipurkissa sellaisia hiukan jauhopintaisia minttukarkkeja. Kun olin pieni, niitä tarjottiin minulle aina joskus. Mielestäni niin harvion kuin kerran vuodessa. Sitten lopulta sain koko purkin itselleni, mutta sitkeästi laskin, että niitä ei saa ottaa kuin kerran vuodessa. Purkissa oli vielä vähintään puolet pastilleista jäljellä. Aina, kun tarjosin sellaisen jollekin kaverille, pidin kirjaa siitä montako vuotta pitää kulua ennen kuin saan itse ottaa purkista seuraavan kerran pastillin. Nyt en ole moneen vuoteen tarjonnut niitä kenellekään enkä ottanut itse. Luulen, että aikaa on kulunut jo sen verran, että olen jopa muutaman pastillin jäljessä.

Lisäksi täytyy toivoa, etten ihan heti joudu dementiatesteihin tai lyö päätäni tms. Jos kysyttäisiin kuka on presidentti tai pääministeri, niin vastaukset olisivat Mauno Koivisto ja Esko Aho. Esko Ahon jälkeen ei ole jäänyt enää mitään uutta päähän. Varhaiselle tasolle on henkinen kehitykseni pysähtynyt, oi voi...