Suunnitelmaa

Onnistunut laihduttaminen vaatii jonkinlaisen suunnitelman. Kun kiusaus yllättää, pitää päätös olla tehtynä valmiiksi jo aikaa sitten. Jos asioita alkaa pähkäilemään ensimmäistä kertaa vasta, kiusauksen iskiessä, on liian helppo päättää väärin. Väkersin siis kasaan pientä suunnitelmaa omaa projektiani varten.

Pyrin tekemään paljon pieniä muutoksia, koska radikaalien muutosten tekeminen suoraan, ei ole toiminut ennekään kovin pitkäaikaisesti. Lysyssä istumisen sijaan pyrin jännittämään vatsalihakset. Tietenkin saan muistutella itseäni siitä jatkuvasti, mutta sen pitäisi fysioterapeutin mukaan tuoda apua myös hartiajumeihin. Vatsan jännitys korjaa lysy-asennon, joka on pahasta, mutta lisäksi on kuulemma vaikeaa tai lähes mahdotonta jännittää vatsan lisäksi myös hartioiden lihaksia yhtä tiukasti kuin normaalisti ajattelemattaan jännittää. Myös entinen personal trainerini vakuutti, että vatsalihakset jännitettynä kuluu jatkuvasti hieman enemmän kaloreita kuin muuten kuluisi. Vatsaahan voi sitten jännittää aina istuessaan töissä, autossa, tehdessään keppijumppaa, kävellessään jne.

Ylimääräiset herkut on karsittava pois ruokavaliosta kokonaan. Pitää yrittää muistaa, että jokainen syöty kalori on tarkoitettu kulutettavaksi ennemmin tai myöhemmin. Myöhemmin on takuulla vaikeampaa. Eikä ole yhtään pahitteeksi saada jokaisen syödyn kalorin mukana myös jotain ravintoaineita. Pannassa ovat siis erityisesti pitsat, sipsit, leivonnaiset, herkkujuustot ja alkoholijuomat. Voisin tietysti luetella läjäpäin erilaisia herkkuja, joita ei sovi syödä, mutta kun suklaa ei ole vetänyt puoleensa piiiiitkiin aikoihin, karkeista en ole pitänyt koskaan, jäätelö ei sytytä jne... Työpaikan kahviautomaatin juomia en laita pannaan, mutta pyrin niiden kulutusta silti vähentämään.

Päivittäiset muistutukset tehdyistä päätöksistä ja tavoitteesta ovat oleellisia. Tähän mennessä en ole löytänyt mitään niin hyvää motivaattoria kuin Suurimman pudottajan. Onneksi se tulee jokaisena arkipäivänä! Pirullista, ettei se tule viikonloppuisin eikä ympäri vuoden! Jokaista jaksoa katsellessa kasvaa sisäinen pakko lähteä ohjelman jälkeen edes jonkinlaiselle lenkille. Reilun viikon ajan olen pyöräillyt erinomaisen ahkerasti. Lenkit ovat vielä aika pieniä, 10-16 km, mutta viime kesänä tapoin pyöräilyintoni ajamalla liian aikaisin 30 km lenkin turhan mäkisessä maastossa. Ohjelman alkaessa kaivan esiin kepin, jonka kanssa jumppailen ohjelman kestäessä. Käsipainot ovat hollilla, joten niitäkin heiluttelen. Mainoskatkot ovat hyvä tilaisuus tehdä sellaisia harjoituksia, joissa joutuu katsomaan poispäin telkkarista tai peräti kipaisemaan parvekkeelle punnertamaan kaidetta vasten. Tavalliset punnerrukset, jopa naisten versio, ovat ihan liian raskaita minulle.

Ehdin käydä jo kertaalleen kävelylenkillä ruokatauon aikana töissä. Olin etukäteen kaavaillut pedometerin avulla sopivaa lenkkiä, ja sattumoisin lähistöltä löytyy todella ihana puisto. Pieni isokoskelon (ainakin jonkun koskelon) poikanen uiskenteli veessä kyseisen puiston uumenissa. Viehättävä vesiputouskin sinne oli rakennettu. Tänään tarkoitukseni oli tehdä lenkki uudestaan kameran kanssa, mutta hukuin töihin enkä ehtinyt pitää kuin yhden tauon vähän ennen kotiinlähtöä. Suunnitelmaani kuuluu kuitenkin ruokis-kävelyn tekeminen jokaisena päivänä, jolloin se vain on mahdollista (ei liian kiire, ei sadetta, ei pakkasta).

Oikeasti vaikein muutos tässä vaiheessa tuntuu olevan normaalin rajoissa olevan ruuan sopiva annostelu. Herkuttelun päättymisen jälkeen olen sortunut syömään kaksinkertaisia iltapaloja ja kolminkertaisia aamupaloja jne. Iltapalan syömisen jälkeen ajattelen, että sepä oli hyvää, taidanpa ottaa saman annoksen toistamiseen. Aamupala taas oli yhtenä päivänä niin herkullinen, että oli pakko tehdä se tosiaan kolmesti. Seuraavana aamuna maltoin tyytyä kaksinkertaiseen aamupalaan. Herkullisenhan näistä paloista tekee juusto, jota innostuessani lätkin läjäpäin pienten leipäparkojen päälle ja sulatan mikrossa. Mm mmm... Juustoleivistäni en luovu, koska ilman niitä elämä ei olisi elämisen arvoista. Enkä vaihda juustoa mihinkään karmivaan kevytversioon. Mutta jos sitä ahmimisen määrää saisi vähän vähennettyä, niin menisi hyvin.

Lehdet (no, ainakin Iltalehti) ovat jo alkaneet pohtia kesäkiloja - miten niiltä vältytään ja miten niistä päästään eroon. Kesällä on muka vaikeaa olla lihomatta, kun terassit ja kesäherkut houkuttelevat, eikä liikuntaakaan ei jakseta harrastaa, kun kerraan ollaan lomalla. Tästä asiasta on pakko olla täydellisesti eri mieltä. Kesä on ainoa aika vuodesta, kun jaksaa harrastaa liikuntaa. Vain lomalla on tarpeeksi aikaa ja energiaa, että jaksaa ajatella syömisiään ja valmistaa kunnollisia ja terveellisiä ruokia. Talven synkkyyden keskellä ja työn uuvuttamana ei jaksa tehdä työpäivän jälkeen enää yhtään mitään. Viikonloputkin menevät paikallaan makaamiseen ja työviikosta toipumiseen seinää tuijotellen. Yhtään enempää kuin pakollisen työsuoritteen, en pystyisi itsestäni talvella repimään irti. Kesä, jos mikä, on paras aika pitää itsestään huolta!