Yksi kaikkien aikojen suosikkikappaleistani on Mariah Careyn Fantasy. Ennen tämän kappaleen julkaisua en ollut koskaan kuullutkaan koko naisesta, mutta tämän jälkeen olin välittömästi myyty. Pelkkä laulu ja ääni tekivät vaikutuksen radiosta kuultuna, mutta ennen kaikkea musiikkivideo on vaikuttanut siihen kuka ja minkälainen tyypi haluaisin olla (ja yrittänyt olla). Luultavasti myös ihastukseni jeeppi-maasto-mallisiin autoihin on saanut alkunsa tästä videosta. Ja mieltymykseni farkkusortseihin ja pöyheään kiharaan hiuspehkoon. Kukapa ei haluaisi olla "maailman kaunein" neitonen rullaluistelemassa ja huristelemassa jeepillä sorjat sääret farkkushortseilla kehystettynä ja tukka hulmuten? Mariah nimittäin on ehkä kaikkien aikojen kaunein nainen koko maailmassa.
Tiedä vaikka samainen video olisi alitajuisesti vaikuttanut myös siihen, että vuoristorata on suosikkilaitteeni Linnanmäellä. En ollut asiaa edes ajatellut ennen kuin nyt katselin sen pitkästä aikaa läpi oikein ajatuksen kanssa. Saattaa silti olla, että vuoristoradan suosio sai kuitenkin alkunsa söpöistä jarrumiehistä eikä tästä videosta...
Olen mielestäni aina halunnut nukkua huoneessa, jossa ikkunaverhot (ja/tai sälekaihtimet) ovat auki. Ajattelin, että tämä on jokin oma päähänpistoni, mutta pari vuotta sitten luin uudestaan lapsuudessa lukemiani Salaisuus-sarjan kirjoja. Larry-niminen hahmo kirjassa nro 1 (heti ensimmäisellä sivulla) tahtoo nukkua sälekaihtimet nostettuna ylös, jotta aurinko voisi hänet aamulla herättää. Larry oli piirrettyjen kansikuvien perusteella komea poika, ja muutenkin reipas, ja näistä syistä suosikkini. Olin jopa nimennyt rakkaimman leikkikoirani Larryksi. Nämä asiat muistan hyvin, mutta jonnekin unholaan oli painunut se totuus, että minun nukkumistapani on luultavasti lainattu Larrylta. Larry-koira toimii edelleenkin maskottinani, ja otan sen aina mukaan matkalle, kun menen johonkin uuteen maahan ensimmäistä kertaa. Pitääkin muistaa ottaa se syksyllä mukaan Madeiralle.
Kaikkien aikojen suurin suosikkini ja esikuvani on Neiti Etsivä. En sentään koskaan ole halunnut Neiti Etsivän pientä sinistä urheiluautoa, mutta taidokas autonkäsittelytaito on lainattu sieltä. En pidä itseäni kovin erinomaisena missään suorituslajissa, mutta autoilu on sellainen asia, jossa olen aina halunnut loistaa, ja jota olen jaksanut harjoitella alkuvaikeuksista huolimatta. Ilman Neiti Etsivän luomaa mielikuvaa loistavasta naiskuskista olisin saattanut luovuttaa harjoittelun jo ensimetreillä, kuten useimmissa muissa lajeissa teen, kun homma ei suju luonnonlahjakkaasti. Tämä täydellinen nuori nainen on muutenkin villinnyt omaa taipumustani täydellisyyden tavoitteluun. Jos Neiti Etsivä pystyy siihen, niin minunkin on yritettävä. Vaikeissa paikoissa pitää aina kysyä itseltään "Mitä Neiti Etsivä tässä tilanteessa tekisi?", niin johan lähtee homma rullaamaan. |
| Larry kirjan takakannesta & Larry Karnakin temppelillä |
Sandra Bullockiin ihastuin katsoessani elokuvaa The Net - verkko kiristyy. Toki tietotekniikka oli kovasti yksinkertaistettua ja vääristeltyäkin, mutta Sandran roolihahmo ja tarina olivat noin muuten tunteisiini vetoavia. Sandrahan on sitten maailman toisiksi kaunein nainen. Kun niihin aikoihin tein ensimmäiset omat kotisivuni, lisäsin sinne elokuvan innoittamana oikeaan alareunaan pii-symbolin (π), joka toimi linkkinä "salaiseen" osioon. Ihan kuin elokuvista! Se tuntui kauhean hienolta siihen aikaan.
Harrastuksia kysyttäessä mainitsen muiden joukossa usein valokuvauksen. En ole erityisen hyvä kuvaaja, mutta kuvaan paljon ja nautin siitä kovasti. Minulla on aina haku päällä täydellisestä taustakuvasta, kun olen kameran kanssa liikkeellä. Isäni on nuorena ollut innokas kuvaaja ja jopa omistanut kuvien kehittämiseen tarvittavat välineet. On silti hieman epävarmaa onko kuvausinto periytynyt harrastus vai olenko innostunut siitä oikeasti nähdessäni The New Lassie TV-sarjan Meganin (Wendy Cox) harrastavan valokuvaamista. Jälleen kerran Megan on maailman söpöin tyttö, eli juuri sellainen jonka valitsisin roolimallikseni. Taidan olla vähän pinnallinen, kun arvostan kauneutta ja söpöyttä niin paljon.
Sitten voi tietysti pohtia tuliko muna ennen kanaa. Olenko innostunut tietyistä asioista sen takia, että nämä edellä mainitut roolimallit ovat kyseisiä asioita harrastaneet? Vai olenko valinnut juuri heidät roolimalleikseni, koska heillä on ollut minua kiinnostavia harrastuksia ja olen tuntenut alustavaa samaistumista? Ehkä yksi sama ominaisuus on johtanut siihen, että olen halunnut lainata samoilta hahmoilta muitakin ominaisuuksia. Jospa kuitenkin se itse asia on minun persoonassani sisäsyntyistä ja vain yhdistävä tekijä. Voin vain toivoa, että minussa on jotain omaa ja ainutlaatuista, etten olisi vain ihailemieni tyyppien matkija.
Vielä on ratkaisematta, mitä löytyy sen taustalta, että inhoan lasitettuja parvekkeita. Kyse ei ole vain siitä, että parvekelasit olisivat vain lisäriesa ikkunanpesussa. Eikä kyse ole siitäkään, että parvekelasit pahimmillaan luovat saunanomaisen tukalan kasvihuonetunnelman. Jostain syystä olen sitä mieltä, että parvekkeen kuuluu olla ulkotila, jossa vietetään aikaa sään salliessa. On ihan naurettavaa mennä istumaan lasikoppiin ja kuvitella olevansa ulkona!
Parvekelasien kaltainen pähkinä löytyy myös automaailmasta. Olen erityisen viehtynyt valkoisiin autoihin. Kaikki, joiden kanssa olen aiheesta keskustellut, väittävät että valkoinen on huonoin väri, koska siinä näkyy lika heti, kun pesun jälkeen ajaa sata metriä. Samat ihmiset ovat väittäneet, että kyllä minä sitten ymmärtäisin, kun lopulta hankkisin valkoisen auton ja menettäisin hermoni sen jatkuvaan likaisuuteen. Olen pian ajellut kaksi vuotta valkoisella autolla (<3) enkä päivääkään ole kärsinyt siitä, että se olisi likainen. Mielestäni valkoinen auto on kaunein mahdollinen vaikka se tulisi suoraan mutaradalta! Mutta mistä on tarttunut näin vahva hinku valkoisiin autoihin, että annan niille anteeksi likaisuuden ja usein jopa väärämerkkisyyden? Muutkin valkoiset autot kuin Volvot, Bemarit, Audit ja Lexut (suosikkimerkkini top 4) ovat mielestäni ihania.
Vielä voi siis olla yllättäviä paljastuksia tiedossa, kun nämä kaksi mysteeriä ehkä jonain päivänä ratkeavat vanhoja valokuvia selaillessa, lapsuuden kirjoja lukiessa tai suosikkielokuvia katsellessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.