Liian kiltit poliisit

Olen huristellut autolla Suomen maanteillä yli 10 vuotta. Vasta tänä vuonna olen saanut ensimmäiset sakkoni. Mökkitien varrella kamerapömpeli narautti minut ajelemasta 73 km tunnissa 60 alueella. Sattumoisin kyllä tiedän alueen nopeusrajoituksen hyvin, kun reitti on tuttu, mutta vahinkoja sattuu. Joskus ei vain raskisi jarruttaa tahallaan vauhteja pois, vaan antaa auton hidastua itsekseen sallittuun nopeuteen. Toisinaan taas voi vahingossa mäen jälkeen höllätä kaasua turhan myöhään, kun mäki loivenee tai maasto tasoittuu. Vahinkohan se oli, eikä liikenteessä vahinkoja saa päästää tapahtumaan, joten ragaistus on ihan aiheellinen.

En ollut lainkaan huomannut mitään välähdyksiä, kuten ihmiset ovat tarinoineet omien kokemustensa perusteella, joten kotiin tuli täysin yllättäen tunnustuslappu täytettäväksi. Ruksi sinne ja tänne, muutama rivi selityksiä ja allekirjoitus. Palautuskuoreen ei tarvinnut edes postimerkkiä. Vapaasti sai rastittaa haluaako hoitaa asian naamatusten oman vai jonkun muun kunnan viranomaisten kanssa. Mitä ihmettä? Miksi rikollista kohdellaan näin hyvin? Missä ankara ja tuomitseva äänensävy? Kilttinä tyttönä ajattelin, että pääsen helpommalla, kun vain tunnustan, joten täytin lappusen ja toimitin sen heti postiin.

Viikon sisään kotiin tuli tilisiirtolappu ja valitusmenettelyohjeet ja vielä uusi tunnustuslappu siltä varalta, että nyt haluaisinkin vielä kiistää tekoni. Ei kutsua minnekään käsittelemään asiaa naamatusten. Mikä pettymys! Eikä sakon summakaan päätä huimannut: 85 €. Tälläkö pitäisi saada ihmiset kuriin?

Pianhan se selvisi miten ihmiset saadaan kuriin. Reilun kuukauden kuluttua töpeksin taas ja kuinka ollakaan oli kamera taas paikalla keräämässä toristusaineistoa. Tällä kertaa ajoin 80 km tunnissa 70 alueella. Voisin vaikka vannoa, ettei siellä mitään nopeusrajoituksen vaihtumisesta kertovaa liikennemerkkiä ollut, mutta niin vaan tällä kertaa välähti salama niin, että olin sokaistua kirkkaassa päivänvalossa. Suututti koko loppumatkan, kun olin mielestäni ollut niin tarkka ja varovainen. Lappu tuli taas kotiin viikon kuluttua. Siihen mennessä olin leppynyt. Täyttelin taas lomakkeen ja toimitin sen pikaisesti postilaatikkoon. 70 € lasku tuli tällä kertaa. Ei vieläkään kutsua keskustelemaan. Mutta seuraavastahan se on peli poikki ja kortti hyllyllä. Eikös kolmas kerta 12 kuukauden ajanjakson sisään ole se kielletty kerta?

Mikään ei olisi kauheampi rangaistus kuin joutua jättämään auto kotiin ja matkustamaan julkisilla töihin! Siinä jos missä on toimiva pelote, vaikka sakkosummat sinänsä olivat pienempiä kuin oletin. Luulin nimittäin saavani sakkoja vähintään 400 € ja korkeintaan 1000 €. Täytyyhän sellaisen sakon jossain tuntua, joten kyllä se saisi lähennellä yhtä kuukausipalkkaa. Kameroista pidän entistä vähemmän, mutta aion takuulla ajaa kiltisti alinopeutta ja pysähtyä ennen kuin liikennevalot ehtivät edes keltaisiksi - heh heh.

Poliisi on kuitenkin ystävä. Tuleehan sakkoon sentään yli kuukauden maksuaikakin, vaikka kyse on rikollisen rankaisemisesta. Tässähän on tullut sponsoroitua poliisia sen verran jo, että voisin pyytää heitä pitämään nimeäni kantavia logoja autoissaan tai vähintään antamaan meikäläiselle jonkinlaiset "tuen poliisia"-tarrat liimattavaksi autoon. ABCkin voisi ehkä tarjota myös näin innokkaalle virkavallan apulaiselle ruuat puoleen hintaan! Poliisien tanssiaisiinkin voisi olla kiva saada kutsu, vaikka en tanssimista harrastakaan. Mutta kaikki ne ihanat univormuasuiset miehet - mmmmm!