Rodos #3 Lindos

22.7.2025

Herätyskello soi 7.30. Aamiaiseksi napostelin muutamia Oreo-keksejä. Seuramiehellä oli edellisenä iltana ostettu kolmioleipä, jonka hän kertoi olevan siedettävän makuinen. 8.30 maissa lähdimme matkaan. Kadun ajokaistan tukkeena seisoi nosturi, jolla hoideltiin hotellin ikkunanpesua. Jouduimme vielä palaamaan kadulta vielä hakemaan seuralaisen silmä/aurinkolasit mukaan varuiksi. Ehdimme silti hyvissä ajoin bussiasemalle ostamaan liput á 5,50 € kopista.

Myyjä opasti meitä etsimään bussin #19, joka yllättäen oli bussin kiinteä numero, eikä sellainen valotaululla lukeva "linjan" numero, mihin olimme kotimaassa tottuneet. Seuramies ehti käydä ostamassa pullon vettä vielä bussia odotellessa. Mahduimme hyvin istumaan klo 9.00 bussiin, joka ei tullut läheskään täyteen. Väkeä tuli vasta myöhemmiltä pysäkeiltä enemmän, mm. lauma mekkaloivia italialaisia, jotka onneksi asetuttuaan torkahtivat ja sen myötä vaikenivat.

Eräs vanhempi rouva tuli puolimatkassa joksikin aikaa kyytiin, ja meinasi horjahtaa selälleen, mutta valppaat ihmiset nappasivat häntä käsivarsista puolin ja toisin, ja pelastivat tilanteen. Rouvan kohdalla ollut nuoripari nousi seisomaan ja päästi mummon istumaan. Pariskunnan naisosapuoli oli jopa niin ketterä, että luki kirjaa seistessään.

Bussi tuli täyteen.

Matka kesti noin puolitoista tuntia, joten saavuimme perille noin 10.30. Vähän olimme aikataulusta myöhässä, koska liikennejumin vuoksi jouduimme odottelemaan jonkin aikaa kylän kapealla raitilla. Bussiasemalta oli noin puolen kilometrin mittainen alamäki Lindos-kylän laidalle. Meitä hirvitti jo etukäteen tietoisuus siitä, että paluumatkalla se pitäisi jaksaa nousta ylöspäin.

Lindoksen kadut olivat kapeita, sokkeloisia ja turistikauppojen ja kippoloiden täyttämiä. Kylän toisella laidalla oli myös vastassa nousua, mikäli mieli päästä Akropoliille, ja mehän mielimme. Oppaan mukaan sinne johti 300 porrasta, mutta porrasosuuksien välilläkin oli jatkuva ylämäki. Nousu alkoi jo kylän kujilta. Helle oli kova ja hiki virtasi.

Ennen Akropolista hakeuduimme pienen sivukujan maisemabaariin juomaan frappet ilman sokeria á 4 €, joten pyöristimme loppusummaksi 9 €, joka maksettiin lähtiessä kassalle. Virkistävien kahvien jälkeen matka jatkui. Oikaisin erään vaatekaupan mekon peittämään mallinuken tissin kunnolla. Se tuntui herättävän hilpeyttä eräässä ohikulkijassa ja sen myötä myös kanssakulkijassa.

Vanilla ei paljastanut maisemiaan kadulle saakka.

Vanillasta näki Akropoliille.

Frappeista imeytyy lisää virtaa turistiin.

Akropolis löytyi seuraamalla enemmän ja vähemmän helposti löytyviä kilpiä. Kiipeäminen oli kova urakka. Vain satunnaisin paikoin oli vähän varjoa. Onneksi olimme ostaneet viimeisestä sivistyksen mutkasta vesipullot mukaan minimarketista.

Akropolis-kylttejä seuraamalla löysi perille nähtävyyteen.

Lindos oli melko pieni kylä...

...vaikka ei mahtunutkaan yhteen kuvaan.

Sisäänpääsy Akropoliin alueelle maksoi á 20 €, joka toivottiin hoidettavan korttimaksuna. Näin mekin sitten hoidimme osuutemme. Jostain syystä lippukopille jonottaessa huomion herätti kieltokylteissä ollut erillinen kohta, joka kielsi alueella tapahtuvan urinoinnin. Sellaista en muista missään muussa kohteessa koskaan nähneeni, mutta ilmeisesti asia on ollut ongelma täällä - järkyttävää.

Erilaisia temppeleitä ja rakennelmia oli useammassa kerroksessa kukkulan päällä. Pylväät ja maisemat olivat todella upeat. Meri hehkui sinisenä. Kuumuus oli aivan uskomaton ja tuulta soikean nollan verran. Monien muiden tavoin hakeuduimme pitämään taukoa parissa varjopaikassa.

Akropolis oli jylhien kallioiden ja muurien turvaama.

Väkeä virtasi tasaiseen tahtiin Akropoliille.

Jonkin verran kiipeilykuntoa tarvittiin perille pääsemiseksi.

Lindoksen Athenen temppeli.

Meri hehkui upeissa sävyissä.

Veneily on Kreikassa suosittua.

Perhonen tuli poseeraamaan.

Temppeli näytti raunioista päätellen pieneltä.

Kaikki pylväät ja portaat muodostivat kuitenkin
aikanaan valtavan kokonaisuuden.

Stoa sijaitsi alemmalla tasanteella.

Akropoliin jälkeen vesipullot oli juotu tyhjäksi, joten kaipasimme lisää juotavaa. Poikkesimme pieneen viinibaariin Aprol spritzeille á 10 €. Tippeineen maksoimme niistä 22 €. Baarin seinillä ollut "taide" oli pilke silmämunassa [sic] tehty. Juomat olivat maukkaat ja paikka sopivan rauhaisa.

Kattia kanssa - ei vaan: katille kanssa.

Veikeät taulut koristivat baarin seiniä.

Pyhää juomaa.

Kiertelimme juomien jälkeen katselemassa muutamia kauppoja, mutta emme löytäneet ostettavaa - ei edes Lindos-sormustinta matkamuistoksi. Yksi malli löytyi, mutta siinä oli niin ruma kuva, että sitä en huolinut.

Kapeilla kaduilla on kreikkalaista tunnelmaa.

Kisse torkkui koipiset niputettuna.

Toiset kisset köllivät ketarat levällään.

Ennen paluumatkalle lähtemistä ostimme vielä pienen lounaan aukiolla, mistä mäki takaisin bussiasemalle alkoi. Istuimme pöytään #17 ja tilasimme spanakopita eli pinaattipiirasta (minä) ja classic-leivän (seuramies), joka oli patonki kalkkunalla, juustolla, salaatilla sekä majoneesilla. Patonki oli loppu, joten tarjoilijaukkeli kävi kysymässä, sopisiko tehdä leipä paniniin sen sijaan, ja sehän toki sopi seuralaiselleni. Juomaksi otimme Fuze lemon-jääteet 0,5 l, kun ei parempaakaan merkkiä ollut tarjolla. Hinnaksi tuli tippeineen 20 €. Pinaattipiiras oli ehkä 4,5 €, leipä 5 €, ja jääteet 2 x 4 € - yhteensä 17,50 €, mihin päälle pyöristys 20 €. Kaikki oli yllättävän maukasta. Kävimme vielä varmuuden vuoksi vessassa alapihan laidalla olleessa käymälässä, koska edessä oli jälleen pitkä bussimatka. Seuramies oli piipahtanut moisessa laitoksessa jo viinibaarissa, mutta itse hikoilin täyttä häkää kaiken, mitä join.

Lounasravintolasta näki merelle.

Spanakopita oli ihanan rasvainen ja pinaattinen.

Patongin täytteet sijoitettiin paniniin.

Puolen kilometrin ylämäki meni yllättävän hyvin. Hiki virtasi, mutta kunto ei kärsinyt yhtään. Aika kului korkeintaan 15 minuuttia. Ostimme liput tien toisen puolen lippukopista. Hinta oli sama kuin tullessa. Tällä kertaa meidät neuvottiin bussiin #17, joka löytyikin helposti. Kyytiin pääsimme vasta pienen odottelun jälkeen. Väkeä nousi alkumatkasta kyytiin vain vähän, mutta loppumatkasta bussi alkoi taas täyttyä reippaammin. Tässä linjurissa toimi ilmastointi paremmin kuin aamun kulkupelissä. Saavuimme takaisin kotipysäkille noin viisi minuuttia etuajassa aikataulusta.

Ehdimme ostaa paluuliput ennen jonon muodostumista.

Ei tiikeriä vaan minipantteria tankissa.

Bussi lähti taas melko tyhjänä liikkeelle.

Olimme jättäneet Vihtorin aamulla hotellihuoneen pöydälle halailemaan tyhjää ouzo-pulloa siivoojan huvittamiseksi. Porsas oli siivottu nätisti sängylle, kun palasimme. Roskien lisäksi siivoojat olivat vieneet kaikki sipsikippommekin (kertakäyttökeittolautasia) roskiin, vaikka niitä oli 3 kpl päällekkäin ja 2 kpl oli vielä puhtaita ja käyttämättömiä. Vähän turhan tehokkaita ovat työssään tämän hotellin siivoojat. Aurinkorasvasimme itsemme (uudelleen) ja lähdimme uimaan mereen noin puoleksi tunniksi. Palattuamme sieltä otimme suihkut sisältäen hiusten pesemisen, mikä on aina työläs ja harmillinen puuha.

Palkitsimme itsemme päivän retkeilystä nauttimalla pullollisen CAIR:ia parvekkeella. Hotellin puolesta oli kerrankin kelvolliset viinilasit tarjolla. Naapurihuoneeseen muutti juomataukomme aikana innokkaasti yskivä porukka, joten vetäydyimme hetkeksi sisään. Viimeiset lasilliset pystyimme taas nauttimaan ulkosalla, kun yskijät olivat kyllästyneet tutkimaan parvekettaan.

Skumppa palkinnoksi rohkeille retkeilijöille.

Helmiä sioille.

Pukeuduimme seuraavaksi ravintolaa varten. Etsimme parin korttelin päästä Greek Stories-nimisen ravintolan. Paikka oli täynnä, joten jouduimme odottamaan ravintolan ulkopuolella muutaman minuutin. Sisäänheittäjä piti meistä hyvää huolta odottelun aikana ja kävi vähän väliä kertomassa tilanteen etenemisestä. Lopulta meille vapautui pöytä ja pääsimme aterioimaan.

Illallispaikkaan piti jonottaa hetki.

Tilasin pork gyros platen á 14,50 € ja seuramies lihapullat. Juomaksi valitsin juomaksi rosé-lasillisen 280 ml ja seuralainen puolen litran Alfa-oluen. Ruoka oli hyvää ja tunnelma mukava. Annoin jaloissa kiertävälle kissalle lihapalan, jota se tuntui ensin pelästyvän. Lopulta nälkä voitti ja kisse pisteli lihat poskeensa. Aterian hinnaksi kertyi 44,80 €, jonka pyöristimme 50 €.

Rosé maistuu aina.

Gyros-annos sopi iloiselle lautaselle.

Lihaisia pullia.

Taisin jäädä kiinni ravintolasalin kuvaamisesta selfiekameralla...

Illallisen jälkeen palasimme vesikaupan kautta hotellille, eli ostimme marketista lisää juomavesiä. Ilma oli yhä kuuma, joten suihkut oli otettava jälleen kerran. Iltapuhteena tutuksi tullut kirjoittelu oli taas päivän viimeinen ohjelmanumero.