Rodos #2 Vanha kaupunki

21.7.2025

Nukutti yllättävän hyvin, vaikka oli ensimmäinen yö uudessa paikassa. Sänky tuntui sen reunalle istahtaessa liian pehmeältä, mutta nukkuminen oli kuin täydellisellä pilvellä köllimistä juuri sopivasti kannateltuna. Heräilin seitsemissä ottamaan lääkkeen, ja makoilin pienessä horroksessa vielä kolmisen varttia. Seuramiehen lopulta havahduttua, tutkimme jonkin aikaa retkivaihtoehtoja internetistä. Bussiretki Lindokseen oli loppuunmyyty eivätkä vaihtoehdot matkustaa veneellä tai Apollonian kautta kiinnostaneet meitä. Päädyimme ostamaan matkatoimiston sovelluksen kautta retken Perhoslaaksoon á 27 €.

Aamiaisella kävimme naapurikorttelin kuppilassa, johon emme eilen päässeet. Tänään meidät toivotettiin tervetulleeksi. Tilasin cappuccinon, tuoretta appelsiinimehua ja suklaacroissantin á 3,50 € + á 5 € + á 3,50 €. Seuralainen valikoi itselleen täytetyn patongin ja americano-kahvin á 5 € + á 2,5 €. Hintaa aamiaiselle kertyi yhteensä 19,50 €, jätimme 22 €. Täällä kaksi ihmistä sai syötyä aamiaista halvemmalla kuin yksi ihminen meidän hotellimme aamiaisella. Lisäksi kaikki oli niin hyvää, että tämä on mahdollisesti paras syömäni aamiainen ikinä. Croissantissa oli reilusti suklaata ja muutenkin se oli muhkean kokoinen ja ilmava.

Aamiaispaikkamme naapurihotellilla.

Maailman paras aamiainen ei kovin kummoisia komponentteja vaadi.

Seuramiehen täytetty leipä.

Jatkoimme aamiaiselta suoraan pienelle aamukävelylle vanhan kaupungin suuntaan Postiin ostamaan 7 postimerkkiä yht. 14 €. Valokuvaus postisalissa valitettavasti kiellettiin, vaikka kyseessä oli ylväs historiallinen rakennus. Seuraavaksi kävimme etsimässä ns. Nea Agoran takaa bussiasemat. Kahdella eri firmalla oli lippukopit saman kadun varrella.

Posti sijaitsi komeassa kivitalossa.

Postin tuulikaapin kuvaamista ei ehtinyt kukaan kieltää.

KTEL vei Lindosiin, joten teemme sillä omatoimiretken luultavasti huomenna. Kävimme katsomassa myös satamaa. Kolossin sijaan sataman sisääntuloa vartioi nyt pari peuraa tolppien päällä. Sataman penkillä päivysti afrikatar, joka yritti saada seuramiehen houkuteltua kirjaimellisesti narutettavaksi, kertoilemalla seireenintarinoita Suomen vierailuistaan, mutta seuralainen ymmärsi ajoissa paeta naisen otteesta.

Etsimme valmiiksi Lindoksen bussin lähtöpisteen.

Agios Nikolaoksen linnoitus on nököttänyt paikallaan 1400-luvulta saakka.

Muinaisen kolossin kinttujen arvaillun sijainnin
kohdalla oli nyt peurapariskunta tolppien nokassa.

Sympaattinen nurkkaus Meltemi-ravintolan kulmalla.

Ranta näytti houkuttelevalta.

Kävelyn jälkeen palasimme hotellille aurinkorasvaamaan itsemme. Poikkesimme vielä ensin hotellin lähimarkettiin ostamaan pullo CAIR:ia varastoon. Jääkaapista löytyi yksi kappale brut:ia valmiiksi kylmänä. Siivoojat olivat jo käyneet laittamassa huoneen kuntoon. Vihtori oli aseteltu nätisti sängylle. Suomalaiset vesipullomme siivooja oli sen sijaan röyhkeästi vienyt mennessään, vaikka ne eivät olleet roskiksessa. Omani oli yöpöydällä ja siinä oli vielä vettäkin. Talon tarjoamat tohvelit oli heitetty nippuun rahin päälle, joten nyt emme enää tiedä kummat olivat kumman, eikä hygieniatuotteita voi tällä tavalla käyttää! Yhden päivän jälkeen tossuista ei vielä pystynyt erottamaan edes minkä kokoinen jalka niissä oli ollut.

Vihtori oli nukahtanut pystyyn.

Menimme rasvauksen jälkeen uimaan mereen. Otimme hiukan rahaa ja puhelimen eli kameran mukaan aquapacissa. Löysimme rantaviivalle johtavan lautapolun. Sen vierestä löytyi pyörätuolipotilaiden uitin, eli veteen laskemisessa auttava istuinlaite. Aika nerokasta, että tällaisia on keksitty ja raskittu hankkia. Puolisen tuntia lilluttelimme jälleen uimassa. Uinnin jälkeen tepastelimme epäröimättä rantabaariin frappeille á 3 €. Kokeilimme miltä frappet maistuisivat pelkällä maidolla ilman sokeria. Sokerilla maustettu on ehkä hiukan parempi, mutta saisivat laittaa reilusti vähemmän sokeria kuin yleensä on tapana. Olimme suomalaisten ympäröimiä, joten piti vähän varoa sanojaan ja volyymiä. Maksoimme tippeineen 8 €. Meillä ei ollut sopivaa tasarahaa, joten jouduimme antamaan tarjoilijalle 10 € ja ilmoittamaan, että maksaisimme 8 €, mikä yllättäen toimi onnistuneesti.

Välimeri sinersi yhä upeasti.

Ranta koostui pikkukivistä.

Kuumalle hiekalle jengi itsensä kantaa.

Hotellit reunustivat rantaa tiiviisti.

Rantabaareissa on leppoisaa hengailla.

Palasimme uinnin ja kahvien jälkeen hotellille ottamaan suihkut. Suihkujen, välikirjoittelujen ja pienen jäähdyttelyn jälkeen lähdimme etsimään vähän parempaa marketia naapurustosta, mutta päädyimme yllättäen lounaalle syömään toastin (minä) ja hodarin (seuralainen) ja juomaan Fanta lemonit. Hintoja tuotteilla oli 3,50 € + 5,30 € + 2x3 € eli yhteensä 14,80 €, jonka pyöristimme 17 €.

Lasijantteri näytti kiireiseltä.

Perikreikkalaisen näköinen kohta hotellialueen ravintolakadulla.

Lounasta nautittiin Le Bistrossa.

Lounaaksi kinkku-toastia.

Seuramies syöpötteli kuuman koiran.

Yhdestä kulmamarketista saimme ostettua tylyiltä myyjiltä postikortit, ouzoa, keksiä ja sipsejä huomiseksi aamupalaksi/evääksi yhteishintaan 10,90. Näin niuhoilta ihmisiltä ei tekisi mieli ostaa mitään, mutta valitettavasti heidän kaupassaan oli muita kattavampi valikoima asioita tarjolla. Palasimme hotellille kirjoittelemaan mm. osoitteet postikortteihin. Sisällön ajattelin raapustella vasta pari päivää myöhemmin, kun on jotain enemmän kerrottavaa. Asetuimme parvekkeelle hörppimään ouzoa, kunnes tuli niin kuuma, että oli pakko siirtyä sisään nauttimaan ilmastoinnista.

Kirjoittelutauon jälkeen lähdimme talsimaan jälleen kohti vanhaa kaupunkia, kunnes huomasin unohtaneeni puhelimeni kiinni laturiin. Palasimme hakemaan sen, ja kuuma taival alkoi alusta. Etsimme kauempana olevan jylhien tornien välistä johtavan reitin vanhaan kaupunkiin. Olimme valinneet internetin tietojen perusteella illallisravintolaksi Ta Kardasia-nimisen paikan. Kävimme etsimässä sen, mutta paikka vaikutti täysin kuolleelta. Päätimme mennä ensin drinkeille.

Jurassic park-auton läsnäolo kaupungintalolla herätti epäilyksiä
siitä, mihin voimmekaan saarella retkeillessä törmätä.

Vanhan kaupungin muuri oli vallitseva elementti satamassakin.

Sataman porttia reunustivat jylhät tornit.

Kisse suoritti kissemäisen venyttelyn.

Vanha kaupunki veti laumoittain turisteja puoleensa.

Hippokrateen aukiota reunustivat monenlaiset historialliset rakennukset.

Hippokrateen aukio ja sen lähikujat tuntuivat olevan täynnä ihmisiä ja erilaisia huijarikaupustelijoita ja -ravintoloita (ravintola, joka kantaa eteen olutta tilatessa kalliin ämpärillisen eikä perustuoppia). Päädyimme pieneen aukion laidalla sijainneeseen Balcony-nimiseen 2. kerroksen parvekekippolaan, jossa joimme aperol spritzit á 12 €. Hinta tuntui suurelta, mutta juomatkin olivat suuret. Mukaan tuli hermeettisesti suljettu paketti pähkinöitä.

Balcony-baariin kiivettiin jäätelökioskin viereisistä portaista.

Parvekkeelle olisi mahtunut muutama seurue lisää.

Kuva ei tee oikeutta sille miten kookas (ja maukas) aperol spritz oli.

Hygieeniset pähkinät ilahduttivat.

Aukion ihmisvilinää oli mukava seurailla parvekkeelta. Laskutus toteutui oikein 24 €, maksoimme 26 €. Menimme jälleen katsomaan valitsemaamme ravintolaa, jossa ei edelleenkään ollut ketään, paitsi yhdessä pöydässä istui veltosti ynseän näköinen nainen tupakilla tehden antaen ravintolasta melko epämieluisan kuvan. Päätimme etsiä jonkin toisen paikan, jossa olisi virkeämpi tunnelma. Päädyimme läheisellä sivukujalla sijainneeseen Mateo-ravintolaan, koska siellä oli mukavan rauhallinen tunnelma ja kelvollinen menu.

Vilinää oli mukava seurata terassibaarin suojista 2. kerroksesta.

Hippokrateen aukio.

Mateo-ravintola oli vallannut pätkän sivukujasta.

Tilasimme kumpikin kleftikot, joiden oheen seuramiehelle olut ja minulle Fanta lemon. Kleftiko oli paikallisittain edullinen á 21,50 € hinnallaan. Yhteensä aterialle kertyi hintaa n. 54,60 €, jonka pyöristimme 60 €. Kotimatkalla seuralainen poikkesi vielä jututtamaan suomalaista "vävypoikaa" eli viinakauppiasta, joka oli meille eilen ohi kulkiessamme huudellut ja jakanut mainoslipun. Mies puhui samantapaisella hieman robottimaisella kirjakielityylillä kuin TV:stä tuttu autistimies. Ostoksia emme tehneet, vaikka seuramiestä kovasti olisi houkuttanut jotain hankkia.

Kleftiko tarjoiltiin kivassa annoskipossa.

Kävimme kiertelemässä vanhan kaupungin katuja sillä silmällä, että löytäisimme jonkin sopivan piilon jättää seuramiehen kaverille viestin odottamaan häneen muutaman viikon kuluttua tapahtuvaa Rodoksen matkaansa. Hipaisin erään muurin päällä nukkuvaa kissaa hännän kärjestä. Häntä säpsähti pieneen liikkeeseen, mutta itse kisse jatkoi uniaan. Etsimme myös markettia, josta saisimme seuralaiselle hankittua aamiaiseksi kolmioleivän, ja lopulta löysimme sellaisenkin vanhan kaupungin ulkopuolelta.

Illan hämärryttyä turistit villiintyivät ostoksille.