Korfu 6 Ostosilta

18.7.2024

"Preludi": Vaikka otsikko voi niinkin vihjailla, emme ostaneet tänään siltaa.

Heräilin seitsemissä. Aamu-uinnilla kävin tavanomaiseen aikaan. Uin lähimpien poijujen ympäri kertaalleen. Aamiainenkin suoritettiin tuttuun aikaan. Viereisessä pöydässä istui tupakkia vetävä yskivä pariskunta, josta tuumimme, että he ovat varmaan vain n. 32-vuotiaita, mutta elinikäisen tupakoinnin takia näyttävät tuplasti siltä ja vähän päällekin. Palasimme aamiaisen jälkeen huoneeseen vain hakemaan kirjoitusvälineet ja asetuimme sen jälkeen hotellin allasbaariin kirjoittelemaan edellispäivän tapahtumat muistiin, ja juomaan taas yhdet frappet.

Aamukirjoittelun ja -kahvittelun jälkeen arvelimme siivoojien jälleen käyneet hoitamassa hommansa ja palasimme huoneeseen tekemään aurinkorasvauksen. Sitten menimme uimaan melkein tunniksi. Testasimme toista kohtaa rannasta, mutta samalta se tuntui. Rannalla ei onneksi ole ollut tungokseksi asti kaupustelijoita. Parit sellaiset on kuitenkin viikon mittaan osunut silmiin. Yksi kaupitteli donitseja ja toinen T-paitoja. Kävimme uimasta palatessamme testaamassa hotellin toisen uima-altaan, joka sijaitsi aulan kohdalla. Sen nurkassa oli jonkin sortin suihkulähde, joka tarjosi alkeellisen vesihieronnan, kun sen alle meni seisoskelemaan.

Hierontavoimainen vesisuihku.

Olin ottanut rannalta muutaman sievän kiven, jotka laitoin uimisen ajaksi talteen pyyherullan sisään. Kun palasimme uimasta, olivat kivet mystisesti kadonneet, vaikka yritin avata pyyhekäärön varovasti enkä kuullut minkään putoilevan maahan.

Uinnin jälkeen lähdimme rantareittiä kautta ostoksille Joy-markettiin. Ostin hiuksiin sipaistavaa öljyä lisähoitoaineeksi. Paikallinen vesi jättää hiukset niin karkeiksi, ettei pelkkä hoitoaine riitä niitä pehmentämään. Käytän kyllä kotonakin öljyä, mutta yleensä en jaksa raahata sitä matkoille mukaan. Marketista kävelimme Red Penguinille ottamaan lounas-toastit, mojitot ja vettä. Kuumuus oli aivan järjetön. Palasimme hotellille valmistautumaan iltakeikalle Kerkyraan. Pääsimme matkaan viiden bussilla. Ilmeisesti myöhästyimme 16.40 vuorosta parilla minuutilla. Uusi linnoitus oli jälleen kiinni. Tällä kertaa se oli kyllä ollut auki, mutta sulki porttinsa jo klo 15.30. Se nyt sitten vaan jää meiltä näkemättä.

Toast on suosikkilounaani Kreikassa.

Perille päästyämme etsimme ensimmäiseksi marketin, koska seuramies tarvitsi vettä janoonsa. Kaupan arkkitehtuuri oli outo. Se oli täynnä ahtaita ja mutkikkaita käytäviä, ja ulostulo antoi kuumalle mitättömän näköiselle takakujalle. Kiertelimme sattumanvaraisesti vanhan kaupungin kujia. Saimme vihdoin tehtyä ensimmäiset tuliaisostokset: jojo, helistin ja lasinen karttapallo (minikoko). Sellainen lasinen karttapallo minulta jo kotoa löytyykin, mutta vähän suuremmassa koossa. Tarvitseehan se kaverin. Viuhka olisi pitänyt saada, kun vanha hajoilee, mutta en huomannut etsiä sellaista aktiivisesti.

Bussi tuli taas vähitellen täyteen.

Vanhan kaupungin katuja oli kiva kuljeskella.

Pieniä kivoja kauppoja oli läjäpäin.

Goljat ilmensi sisäistä Tuhkimoaan.

Etsiydyimme drinkeille pienen aukion laidalla olleeseen viihtyisään kippolaan. Otin kokeeksi Gin Fizz-nimisen juoman, johon tuli giniä, limeä, soodaa, ruokosokeria. Hyvää oli. Kavaljeeri otti tylsästi lager-version Corfu beeristä. Juomat maksoivat 13 € (minun) ja 7 € (seuramies), joten maksettiin 22 €. Kirjoitin siinä istuskellessamme samalla postikortit, jotka olin ostanut jo aiemmin Joysta. Postimerkit piti noutaa erilliseltä tiskiltä. Ne maksoivat á 2,30 € ja maksuksi kelpasi vain käteinen. Seuralaiseni oli kirjoittanut kortit valmiiksi jo lounaalla.

Gin Fizz ja pussillinen tuliaisia.

Drinkkibaari sijaitsi Mitropolis-aukion laidalla.

Korteista oli vaikeaa saada hyvät. Töpeksin koko ajan jonkin aspektin kanssa. Yhden postimerkin liimasin poskelleen, kun ne olivat niin isoja, että oli vaikea arvioida niiden istuvuutta reunan ja tekstin väliin. Toisessa kortissa merkki peitti alleen osan ykkösrivin tekstistä (nimistä). Yhden allekirjoitin väärällä lempinimellä. Matkakumppanin allekirjoittaessa yhtä korttia, kastui sen yläreuna olutlasin kondensaatiovedestä, jota oli valunut pöydälle. Seuramies testasi baarin vessan, mutta itse jätin sen väliin kuultuani, että siellä on taas kreikkalaiseen tapaan pönttö vailla istuinrengasta.

Drinkkien jälkeen poikkesimme vanhaan satamaan katsomaan löytäisimmekö kuolleen tervapääskyn auton alta. Vanhan sataman aukiolla oli pari kotikutoista "räppäriä" kuvaamassa videota musiikin pauhatessa. Kameraa kannateltiin polven korkeudella ja laulajaa esittänyt mies huitoi käsiään sitä kohti muka-letkeästi. Löysimme paikan, jossa olimme viimeksi bonganneet pääskyn. Lintua ei näkynyt, mutta joku oli käynyt lisäämässä vielä yhden vesipullon korkin meidän korkkien viereen. Koska kaikki korkit olivat jo kuivia ja lintu tiessään, heitimme korkit roskiin. Katselimme parhaamme mukaan lähimpien autojen väliin ja alle. Toivottavasti tipu on vironnut ja saanut apua lentoonlähtöön eikä vain räpistellyt muualle kuolemaan.

Jatkoimme ostostelua. Postilaatikkoa jouduttiin jonkin verran etsiskelemään, mutta lopulta sellainen löytyi Listonin kupeesta. Ostosten lomassa päätimme syödä illallisen ennen paluuta hotellille. Listonin ravintoloiden henkilökunta suorastaan käänsi meille systemaattisesti selkänsä, joten tulkitsimme, ettemme olleet tervetulleita. Näimme pulupariskunnan yrittävän pariutumista erään ravintolan pöydällä. Pöydässä istunut mies kuitenkin hätisteli tiput jatkamaan lisääntymispuuhiaan muualle.

Jonkinlaisen etsiskelyn jälkeen löysimme pikkukujalta tunnelmallisen Tarverna-tavernan (on muuten aika huono nimi internet-hakuja ajatellen), jossa oli sopivan leppoisa sisäänheittäjä ja kleftikoa ruokalistalla. Otimme tällä kertaa Kleftikoa molemmat, hinta á 16 €. Juomaksi tilasin rosé-lasillinen á 5 €, mutta eteeni kannettiin piccolopullo. Sekin sopi minulle hyvin. Seuralainen otti hanaoluen myös á 5 €. Vettä pyysimme litran á 2 €. Kleftikossa oli valitettavasti luu mukana, mutta sen ympärillä oli sen verran reilusti lihaa, jonka sai helposti irti suurina kimpaleina, ettei se lopulta haitannut. Lisukkeena oli paistettua perunaa, paprikaa ja supersuolaista fetaa sekä jonkinlainen kastikeliemi. Maku oli aivan erinomainen, mutta fetaa jäi hiukan syömättä suolaisuuden takia. Sinnikäs ampiainen kävi yhtenään pyrkimässä lautasillemme aterioimaan. Yhteensä laskua kertyi 44 €, jonka pyöristimme 50 €:oon.

Taverna-taverna.

Rosé maistuu aina.

Kleftiko Tavernan malliin.

Ennen lähtöä kävimme vessassa, joka sijaitsi viereisen talon puolella. Se oli hämäävästi piilotettu valeseinän taakse, mutta löytyi kuitenkin. Koppia ei tyypilliseen tapaan saanut lukkoon, mutta sain olla rauhassa. Ilmankosteus oli niin raju, etten meinannut saada puettua edes alushousujani takaisin päälle, puhumattakaan varsinaisista housuista, mutta onnistuin lopulta. Hiki virtasi urakan jälkeen kuin olisin ollut suihkussa.

Bussin lähtöön oli vielä 45 minuuttia aikaa, joten jatkoimme kauppojen silmäilyä ostosmielessä. Sain hankittua vielä tarjoilulaudan, jonka hintalapussa luki 44 €. Myyjä kuitenkin ilmoitti haluavansa myydä sen 40 € ja perusteli alennusta sillä, että internet ei toimi, joten ei voi maksaa kortilla eikä saada kuittia. Köh köh. Toisesta kaupasta sain viime hetkellä ostettua sormustimen, sitten se meni kiinni yöksi. Myyjä vaikutti kauhistuneelta, kun kurvasimme sisään sulkuaikaan, mutta sitten perään helpottuneelta, kun osoittauduin nopeaksi täsmäostajaksi. Vielä viime metreillä ennen linja-autoasemaa poikkesimme vilvoittelemaan ilmastoituun miestenvaateliikkeeseen, josta löysimme kuin kohtalon johdattamana seuramiehelle mahtavan papukaija-aiheinen kauluspaidan. Sen hinta oli naurettavat 29,90 €.

Sitten olimmekin jo bussipysäkillä, mihin kertyi populaa kovaa vauhtia. Ostimme liput automaatista, minkä jälkeen odotettavaa jäi vielä 13 minuuttia. Bussi tuli ajallaan ja porukka alkoi änkeä sisään hulluna. Pääsimme tilanteen kaoottisuuteen nähden yllättävän helposti kyytiin ja saimme viimeiset vierekkäiset penkit, joskin jouduimme istumaan selät menosuuntaan. Kuljettaja repi taas lipun, vaikka olisimme jo nyt osanneet leimatakin sen. Olimmehan nähneet tapahtuman jo pari kertaa ja saaneet itsekin kokeilla sitä yhdellä aiemmalla etapilla. Bussi tuli niin täyteen, että osa jätettiin rannalle ruikuttamaan.

Puolen tunnin vuoroväli ei vaikuttanut riittävän tiheältä väkimäärään nähden.

Matka oli tavallista hitaampi ja tympi hiukan katsella edessämme istuvia vodkamehustaan muka-humaltuvia teinityttöjä jammailemassa korvanapeista jaetun musiikkinsa kanssa. Eräs vaaleanpunaiseen silkki- tai satiinimekkoon pukeutunut nuori nainen oli polttanut rintakehänsä ja jalkapöytänsä puvun värisiksi. Oli kuitenkin kiva nähdä miten iloinen ja tyytyväinen hän oli matkaillessaan äitinsä (?) kanssa eikä juopon teinilauman osana. Puolimatkassa pääsimme vaihtamaan eteenpäin osoittaviin penkkeihin. Seuramiehellä alkoi hermo kiristyä bussin tunnelmasta ja taisi nestehukkapäänsärkykin häntä vaivata.

Oli helpottavaa päästä kotikonnuille ja nousta bussista ulkoilmaan, joka tosin oli läkähdyttävä sekin. Kotikadun alkupäässä näimme vielä pari uteliasta, mutta varovaista kissepentua, joiden touhuja emokisse vahti vierestä. Mau'uimme niille hiukan. Hotellilla jaksoimme enää ottaa täysin välttämättömät suihkut ja sitten heittäydyimmekin nukkumaan.