Korfu 4 Kerkyra (Corfu Town)

16.7.2024

Aamu-uinnille ehdin taas 7.45 maissa, vesi 30-asteista. Meressä oli myös muita aamu-uimareita, mutta yksi heistä kävi ärsyttämään, kun hän vain seisoskeli paikallaan. Sillä tavalla hän varasi reviirikseen tietyn merialueen, mikä taas esti minua uimasta oman makuni mukaan. Aamiaiselle ehdimme noin 8.40. Se sujui jo rutiininomaisesti. Aamiaista seurasi aurinkorasvaus ja pukeminen kaupunkiretkeä varten. Noin kymmeneltä lähdimme ulos ja talsimaan kohti bussipysäkkiä. Ehdimme juuri ja juuri ostaa bussiliput á 1,60 € automaatista, kun bussi #7 kurvasi paikalle. Porukkaa kertyi kyytiin yllättävän paljon, mutta saimme vielä istumapaikat. Yskijöitä ja aivastelijoita oli useampia.

Bussilippuautomaatissa oli kosketusnäyttö.

Lippuvaihtoehdot oli esitelty selkeästi.

Kuski repi lipun käytön merkiksi.

Mennään bussilla.

Matka Kerkyraan, joksi kutsun kaupunkia mieluummin kuin Corfu Towniksi erotuksena saaren nimestä, kesti noin puoli tuntia. Kerkyrassa suuntasimme puolivahingossa suoraan vanhaan kaupunkiin ja vanhalle linnoitukselle (1500-luku). Matkalla näimme aukion, jonka laidalla pönötti [Sir Thomas] Maitlandin (Jooniansaarten ensimmäinen käskynhaltija 1815-1823) muistomerkki.

Kerkyran linja-autoasema.

Linja-autoasemalta kohti vanhaa kaupunkia.

Vanha linnoitus häämöttää horisontissa.

Spianada-aukiota koristi musiikkipaviljonki.

Maitlandin muistomerkki piilotteli puiden siimeksessä.

Päätimme käydä katsastamassa linnoituksen. Lippu maksoi á 6 €. Heti portin jälkeen löysimme pari pientä galleriaa, joissa oli vähän viileämpää kuin ulkona. Koska oli tosiaan jälleen kuuma ja hiostava keli, hörpimme seuraavaksi jääteet kahvilassa. Pöytiintarjoilua ei ollut, mutta siitä huolimatta juomat maksoivat maltaita, mikä on kohtuullista oikeastaan vain oluen tai sahdin kohdalla. Aivan linnoituksen huipulle ei päässyt ennen klo 15, koska siellä tehtiin jotain korjaustöitä. Olimme pettyneitä.

Linnoituksen muuri oli massiivinen.

Liput myytiin linnoituksen portilla.

Vallihauta oli kuivillaan.

Lammaskuva viehätti galleriassa viileyden lisäksi.

Venetsialaisten vaikutus näkyi linnoituksessa.

Niin lähellä, mutta niin kaukana.

Maisemia linnoitukselta.

Kerkyra linnoitukselta nähtynä.

Kiertelimme seuraavaksi vanhan kaupungin kujia Pyhän Spyridonin kirkkoa etsien. Matkalla näimme nipun muitakin matkaopaskirjan top10-listan nähtävyyksiä. Kirkkokin löytyi lopulta. Siellä oli meneillään joku tapahtuma, koska sen takatiloista kuului laulantaa, ja sinne jonotti ihmisiä kynttilöiden kanssa, naiset huivi päässä. Istuimme hetkeksi alas. Meidän edessämme istunut nainen puolestaan nousi hetkeksi rukoilemaan ja/tai itkemään. Näimme hänen pyyhkivän silmiään. Olkapäät hytkyivät itkevän näköisesti. Lopuksi nainen teki lopuksi parit ristinmerkit eteensä.

Liston hohti ylellisen valkeana kuin helmi.

Pyhän Mikaelin ja Yrjön palatsissa (1824) toimii nykyään Aasialaisen taiteen museo.

Vanhan kaupungin kujat olivat kauniita.

Pyhän Spyridonin kirkko oli 1500-luvulta.

Kirkon jälkeen ryhdyimme etsimään mukavaa kahvilaa, mutta löysimme vain ruokapaikkoja. Poikkesimme pieneen markettiin ostamaan vettä. Lopulta kohdalle osui myös Cozy-niminen kahvipaikka, jonka mies tosin yritti ajaa meidät kulman taakse tuulettimen luo, mutta me halusimme seurata katuvilinää alun perin valituilta paikoiltamme. Tilasimme frappet á 3,50 €, lisäksi kavaljeerini syöpötteli toastin ja minä kipollisen kreikkalaista jogurttia hunajalla á 4,50 €, nam!

Kahvilassa on aina mukava tarkkailla ohikulkijoita, joita ei tietenkään juuri nyt näy.

Kreikkalaista jogurttia hunajalla - NAM!

Kaupat alkoivat laittaa oviaan säppiin - ilmeisesti täällä harrastetaan siestan viettämistä. Suuntasimme "vanhaan" satamaan, jonka piti opaskirjan mukaan olla viehättävä. Se oli kuitenkin vain alue, joka oli täynnä (täysiä) roskalaatikoita ja romuautoja. Seuramies bongasi jonkin maassa räpiköivän eläimen, joka katosi auton alle varjoon. Lopulta se uuvahti auton eturenkaan viereen kuolleen näköisenä. Menimme hetken empimisen jälkeen katsomaan lähemmin mikä olento se oli. Se näytti olevan jonkin sortin pääsky.

10. jalkaväkirykmentin aukio.

Viehättävämpiäkin vanhoja satamia on tullut nähtyä.

Lintu ei reagoinut meihin mitenkään, joten kokeilin valuttaa vesipullosta hiukan vettä sen viereen. Se kohottautui hiukan paremmin jaloilleen, kun vesi hipaisi sen kynsiä, mutta ei jaksanut enempää. Revin pullosta (typerän) eurokiinnitetyn korkin irti, kaadoin siihen vettä ja työnsin sen varovasti linnun pään viereen. Se alkoi heti juoda. Annoimme sille vielä toisen korkillinen vettä siihen ennen kuin lähdimme, koska emme osanneet tehdä muutakaan, ja matkaa oli pakko jatkaa.

Uuvahtanut pääsky.

Myöhemmin tutkin netistä asiaa. Löytämäni tiedon valossa arvelen linnun olleen tervapääsky, jolla on kuulemma vaikeuksia päästä ilmaan, jos se joutuu vahingossa maahan, koska sillä on niin lyhyet jalat ja pitkät siivet. Meidän olisi siis pitänyt jäädä odottelemaan, että lintu lepää hetken, ja kokeilla sitten nostaa se lentokorkeuteen, mutta eipä tuota nyt arvattu tehdä, kun ei meillä ollut mitään suojahanskoja tai muitakaan apuvälineitä. Lisäksi selvisi, että tervapääskyä ei saa yrittää pakkojuottaa, mitä emme onneksi tehneetkään, mutta varoituksena teille muille, jotka ette vielä ole asiaan perehtyneet. Lintu saa tarvitsemansa veden normaalisti mehukkaista hyönteisistä, joita se popsii. Parempi muutenkin olla ahdistelematta villieläimiä yhtään välttämätöntä enempää.

Yritimme löytää vielä reittiä Kerkyran "uuteen" linnoitukseen, joka ei ole kovinkaan montaa vuotta uudempi kuin vanha, mutta uudempi kumminkin. Löysimme opasteita ja olimme jo ihan linnan vieressä, mutta eksyimme sittenkin heti seuraavaksi. Myöhemmin netistä selvisi, ettei uusi linnoitus olisi edes ollut auki kyseisenä päivänä, joten emme menettäneet mitään eksymisen takia. Palasimme lopulta melko voipuneina bussiasemalle. Ehdimme juuri ostaa taas liput automaatista ja hypätä auton kyytiin.

Uudemman (vain pari vuotta nuorempi kuin vanha linnoitus) linnoituksen muureja.

Kisse nautti siestasta.

Uusi linnoitus hyljeksi meitä.

Auto oli lähes yhtä paljon entisöinnin tarpeessa kuin linnoituksetkin.

Nousimme kyydistä Joy-marketilla, mihin poikkesimme tekemään vähän ostoksia. Kävelimme takaisin hotellille. Pienen aurinkorasvailun jälkeen mereydyimme (vs. rantauduimme) uimaan. Uinnin jälkeen otimme suihkut ja istuskelimme parvekkeella nauttimassa hieman juomia aperitiivin hengessä. Valikoimiin kuului mm. siideri ja ouzoa.

Meri oli tyynenä.

Illalliselle menimme Andreas-ravintolaan rannalle aivan hotellimme viereen. Saimme paikan parhaan pöydän, vaikka se oli varattu, koska varaus oli vasta 22.30 ja kello oli vasta noin kahdeksan. Matkakumppani pääsi kokeilemaan paikallisen erikoisuuden pastitsadan pennellä oluen kera. Minä tilasin stifadon ja vettä. Ruuat olivat hyvät, vaikka stifado ei kaikkien aikojen suosikkini ole noin muutenkaan. Ruuat á 14 €, Alfa-olut á 4 €, vesi á 0,7 €. Yhteensä hintaa kertyi 32,70 €, jäimme 37 €. Hotellin koira kävi taas iltauinnilla. Näimme sen tassuttelevan ravintolan ohi vakioaikaansa.

Ravintola Andreas.

Beef stifado.

Pastitsada ja penneä.

Käyskentelimme aterian jälkeen rantakatua eteenpäin. Kävimme vielä marketissa ostamassa aamiaista. Meillä olisi seuraavana päivänä niin aikainen lähtö, että emme arvelleet ehtivämme hotelliaamiaiselle. Seuramies löysi jotain leipiä, mutta itse jouduin tyytymään kekseihin, koska kaikissa leivissä oli majoneesia. Hotellilla oli käynnissä kreikkalainen ilta. Tanssijat vetivät ihan hienoa settiä. Seurasimme touhuja jonkin aikaa parvekkeelta ennen yöpuulle asettumista. Pääskyn kohtalo murehdutti pitkään.

Kreikkalainen ilta kä(y)nnissä.