Yksinnauru

Suihkuverho hipaisi sampoopulloa, joka keikahti yli laidan. Pullo seisoi korkillaan, koska aine veteli viimeisiään. Painoa sillä oli siis hyvin vähän, korkki oli kapoisa, painopiste epänormaalissa paikassa. Pullo sukelsi juuri sopivaan kohtaan käsienpesualtaan oikeaan laitaan. Pullo luisteli hurjalla vauhdilla altaan toiselle laidalle, joka muodosti komean hyppyrin. Hienon toisen asteen yhtälön sukuisen lentokäyrän päätteeksi puteli sukelsi pää edellä suoraan vessanpönttöön niin, että loiskahti. Eihän siinä voinut kuin nauraa ääneen maha hytkyen. Vaikka vähän kyllä harmittikin, ettei saanut tilannetta videolle.

Vähintään yhtä paljon naurattaa, kun on ottamassa jotain jääkaapista tai pakastimesta. Yhtäkkiä jokin tavara valahtaa hyllyltä alas niin nopeasti, ettei ehdi hahmottaa mikä sieltä edes tulee. Ja sitten siitä saakin kopin ihan vahingossa. Katastrofi estetty! Ei tarvitsekaan keräillä jääpaloja lattialta tai yrittää pestä pullollista öljyä matosta.

Samaa sukua lienee se, että sieppaa jotain valmista ruokaa puolimatkasta lattialle ja viskaa sen vauhdilla takaisin pöydälle/lautaselle. Matolle nurinpäin päätynyt pitsapelti (pitsoineen tietysti) olisi surullinen näky, mutta kylläpä on nauru herkässä, jos sen sieppaa lennosta takaisin talteen niin nopeasti, ettei edes käsiään ehdi polttaa.

Vahingonilokin naurattaa, vaikkei kohde olisikaan sitä kuulemassa. Keski-ikäinen ukko oli tahallaan ryhmittynyt väärälle kaistalle voidakseen sen kautta oikaista muiden oikealle kääntyvien edelle. Sitä tapahtuu kyseisessä risteyksessä paljon, mutta harvoin näkee noin moottori ulvoen kiihdyttäviä oikaisijoita. Oli kyllä kaikki ainekset kasassa hyvään ketjukolariin, kun ukolta hyytyi auto heti käännöksen jälkeen. Onneksi perässä tulijat olivat valppaina ja huomasivat, että nyt loppui veto kaaharilta. Sinne jäi ukkopaha tien poskeen hätävilkuttamaan Citikallaan, ja tienoon täytti kauhea palaneen käry. Kyllä oli taas pakko nauraa melkein koko loppukotimatkan ajan, kun kerrankin joku sai mitä ansaitsi ja niin otollisella tavalla.

Heräsin hiljattain aamuyöstä siihen, että näin mielestäni kovasti hassua unta ja sain hysteerisen naurukohtauksen unessa eikä se kyllä loppunut vaikka heräsin. Kelpaako hauska juoni unessa yksinnauruksi, kun unessa oli kuitenkin kyse työkaverin hassulla tavalla sanomasta lauseesta? Mielestäni riittää, että sekin lause oli joka tapauksessa omien aivojeni tuotos.

Vähitellen minua alkaa naurattaa myös se, kun toistuvasti onnistun tiputtamaan parvekkeelta jotain alakerran naapurin pihamaalle. Ensimmäisen kerran tiputin puuterirasian kopistellessani laukusta jotain sinne murentunutta roskaa. Naamioiduin ninjaksi, odotin yön pimeyttä, ja että naapuri sammuttaisi valot. Sitten hiippailin pensaiden välistä hakemaan puuteriani. Ja eikös vielä mummeli sytyttänyt valot. Eihän se pirulainen ollutkaan vielä pedissä! Olin onneksi päässyt jo pensasaidan ulkopuolelle, koska muuten olisin kyllä saanut slaagin ja juossut karkuun ilman puuteriani. Silloin se ei naurattanut, mutta kyllä nut naurattaa joka kerta, kun joudun hakemaan jotain ja muistelen ensimmäistä yritystäni käydä pihalla "häiritsemättä" asukasta. Hyvä, etten silloin saanut luudasta tai haulikosta osumia.

Tänään tiputin naapurin pihalle altakasteltavan parvekekukkalaatikon mittatikun, ja tuli mieleeni, etten ainakaan minä naura kovinkaan usein ihan ääneen ollessani yksin. En edes katsellessani tv:stä komedioita tai lukiessani hassunhauskoja sarjakuvia tai vitsejä. Hymähtää saatan, mutta muuten kyllä nauraminen jää aina niille ajoille, kun olen muiden ihmisten seurassa. Nauravatko muut ihmiset paljon ollessaan yksin vai vaatiiko tehokas huumori aina ihmisryhmän ja "joukkohysterian"?