Iho kesäkuntoon

Ihon parantuminen on saanut vähän potkua lääkeannoksen kaksinkertaistamisesta. Hämmästyttäviä parantumisia on tapahtunut melkein yhdessä yössä. Ihottumia ja kovettumia ja kuivia läikkiä on kadonnut kuin tuhka tuuleen, vaikka ovat kiusanneet jo viikkoja tai kuukausiakin. Kädet ovat pian jo siinä kunnossa, että voi käyttää sormuksia ilman, että ne hiertäisivät jotain ihottumaa pahemmaksi. Saatan jopa kehdata kätellä ihmisiä piakkoin. Jalkaterät ovat ihan hetkessä pehmentyneet vauvamaisen siloisiksi. Pilkullisesta naamasta kärsin kyllä edelleen, mutta sentään olen nykyään enää vaaleanpunapilkullinen enkä punapilkullinen. Tiedä vaikka tänä kesänä voisi kuljeskella jopa sandaaleissa tai shortseissa ja ilman säkkiä päässä.

Hämmästyksekseni myös 1,5 vuotta sitten ostamani orkidea on yhtäkkiä kasvattanut uuden kukkavanan. Nuppujakin alkaa jo olla. Tuntuu melkein symboliselta, että se suostuu kukkimaan uudestaan samaan tahtiin kuin minäkin paranen. Luulin jo, ettei se enää koskaan kukkisi uudelleen. On se niin söpö - my baby!

Elämisen sietämätön epäkeveys

Tänään on vaivannut selittämätön ahdistus. Elämisen sietämätön tuska kiusannut aamusta saakka. Mikään ei tunnu hyvältä. Tuntuu kuin en pystyisi hengittämään. Herääminen oli vaikeaa. Ei ollut mitään syytä minkä takia olisi halunnut herätä, mutta velvollisuus herätä repi kuitenkin sitkeästi pois peiton alta.

Töissä ei toimi ilmastointi, happea ei ole ja kuumuus kiusaa. Töistä ei tullut yhtään mitään. On turhauttavaa olla olemassa, kun ei ole lainkaan tarpeellinen. Paitsi olemaan se anonyymi henkilö, joka kuljettaa särkylääkettä mukana, jos sitä sattuu joku kivulloinen tarvitsemaan. Senkin homman voisi tehdä kuka tahansa muukin. Kaikki vähänkään järkevät vaatteet olivat pyykissä ja tunsin itseni valaaksi. Toiset pystyvät ahdistuessaan tai masentuessaan menettämään ruokahalunsa ja minä vain ahmin enemmän. Join töissä niin monta suklaakahvia, etten pystynyt enää laskemaan. Jossain vaiheessa iltapäivää siitä tuli ihan paha olo, mutta silti oli juotava lisää. Paha olo ei silti hukuttanut alleen turhautumista ja mitättömyyden tunnetta.

Nökötin iltapäiväruuhkassa 1,5 tuntia matkalla isukin luokse. Matka vie normaalisti puoli tuntia. Nahkatakki päällä paahteessa istuessa tuli entistä huonompi olo. Vastaantulevat autot kiisivät ohi niin, että paha olo vain paheni - vähän samaan tapaan kuin voi tulla huonovointiseksi jotakin vimmatusti pyörivää huvipuistolaitetta katsoessa. Viimeistään siinä vaiheessa tuli ikävä takaisin mökille, missä eilen vielä vietin onnellista haravointipäivää eikä haitannut vaikka olinkin pullea kuin parski työhevonen.

Isukki puheli sitten siitä, miten hienoa on seurustelu ja miten vielä hienompaa olisi asua yhdessä. Olla jonkun kanssa joka välittää ja huolehtii. Jakaa vastuuta toisen kanssa ja kantaa itse vähän vähemmän. Mistä ihmiset keksivät moista lööperiä? Suhteessa oleminen tarkoittaa vain sitä, että joutuu huolehtimaan toisesta niin paljon, ettei jaksa enää huolehtia itsestään. Vastuutakin joutuu kantamaan kahden edestä. Päivä sen kuin jatkoi alamäkeen... Eikö tässä maailmassa tosiaan ole mitään muuta mielihyvää tuottavaa kuin rasvainen ja hiilihydraattipitoinen herkkuruoka? Toivottavasti yö ja uni tuovat vähän helpotusta tähän raskaaseen oloon.

Vapun logistiikka

Olin vappuaaton aamuna jo aivan jännityksestä pahoinvoiva. Älyttömästä syystä tietenkin. Oli vain niin paljon ohjelmaa päiväksi, että valmistelujen oli sujuttava kitkattomasti.

Tiedossa oli juhlintaa kaverin luona n. klo 14-16. Sitä vierailua varten piti olla erilliset vaatteet, koska kyseisessä asunnossa on ollut kissoja. Kissaisin vaattein en selviäisi koko iltaa ilman vakavia raapimisvaurioita. Vaatteiden on oltava siedettävän siistit, koska kyseessä on kuitenkin juhla. Kuitenkaan ne eivät saa olla sellaiset mitä saattaisin haluta käyttää ennen seuraavaa pyykkipäivää. Kengät, laukut ja päällystakki ovat niitä vaikeimpia, koska niitä ei paljon pesukoneeseen laiteta, joten ne eivät saisi imeä kissaa paljonkaan itseensä. Tilaisuuteen tarvittiin myös tuomisiksi jonkin sortin kukkia. Myös hiukset oli saatava kiinni tilaisuuden ajaksi (vähemmän kissaa hiuksiin, jotka kuitenkin jossain vaiheessa kutittavat kaulaa, jota ei ole kiva raapia verille huomaamattaan), mutta auki loppuillaksi (näyttää paremmalta valokuvissa).

Seuraava läsnäoloa vaativa tilaisuus oli Havis Amandan lakitus, jonne piti siis saada vaihdettua jo vaatteet. Seuraavan vaatekerran piti olla niin siisti, että kehtaa lakituksen jälkeen mennä kylään anoppi- ja appilaan. Lisäksi ulkoilmajuhlinnassa käytettyjen vaatteiden on oltava lämpimät. Kaupungille tarvitaan myös aina mukaan sateenvarjo, kuohuviiniä, kertakäyttölasit, lakki ja perustarvikkeet kuten lompakko, puhelin, matkakortti jne. Mitään turhaa ei saisi olla mukana, koska kaiken joutuu omilla vetelillä hartioillaan kantamaan.

Erinäisiä tavaroita siis piti saada mukaan. Osa tavaroista ei saanut missään tapauksessa käydä kaveirn luona kissaantumassa, mutta osa taas oli pakollisia olla juuri siellä mukana, esim. astmalääke. Kukat oli pystyttävä hakemaan jossakin välissä. Kuohuviini piti saada kylmäksi ja pysymään kylmänä iltaan saakka, erinäisistä matkustamistunneista huolimatta. Kuohuviini oli myös tarpeen saada pakastimeen ennen kaupungille lähtemistä, jotta tavoite olisi voinut toteutua. Yöpymisvälineitä oli oltava mukana. Samoin pari kindermunan yllätyskoiraa vaihtareiksi kavereille.

Kaikki oli saatava pakattua laukkuihin ja kasseihin etukäteen mahdollisimman hyvin, jotta ne ylipäänsä saisi yksin kannettua autoon, ja että siirtymät paikasta toiseen sujuisivat helposti. Luonnollisestikin ehdin kaahata matkaan ennen kuin huomasin unohtaneeni ottaa toisen päällystakin mukaan. Siitä vasta jännityskäyrä nousi, kun alkoi pelottaa, että paljon muitakin asioita on unohtunut. Kaikki kyllä sujui lopulta ihan hyvin ja melkein ajallaankin, mutta olin pelkästä suunnittelusta jo niin uuvuksissa, että ihmettelin kuinka jaksan valvoa iltaan saakka. Taitaa olla aika tehdä matkatavarat-exceliin uusi välilehti "Vappu", jonne listaan mahdollisesti vappuna tarvittavia "matkatavaroita". Eipähän tarvitsisi ensi vuonna enää arvailla onko muistanut kaiken vai ei.

12.30 meikkaus, kissavaatteisiin pukeutuminen
13.30 tavaroiden jättämistä yöpymispaikkaan ja seuralaisen nouto
13.45 kukkakauppa
14-16 kaverin juhlat
16.15-17.05 kuohuviinin pakastus, vaatteiden vaihto
17.30 kaveripariskunnan tapaaminen keskustassa
18.00 Havis Amandan lakitus, itselakitus, kuohuviinitarjoilu, valokuvaamista (lisäkädet olisivat tarpeen)
20.00 anoppi-appila sis. kummitädin (pelottavaa!)