Lähtö retkelle oli aikainen, bussikyyti lähti läheisen hotellin edestä 5.45. Pysähdyimme Omaloksessa, josta sai ostaa eväksiä, käydä vielä viimeisen kerran sivistyneessä vessassa (jos vessa-asiat nyt koskaan voivat olla erityisen sivistyneitä). Olimme Omaloksessa ennen kahdeksaa ja vesilämpömittari kertoi ilman lämpötilaksi 16 astetta. Kyllä siinä jo vähän pääsi kananlihalle. Viritin askelmittarit nollille ja käyttökuntoon. Eräs 19 vuotta sitten rotkon vaeltanut täti esitti kaikkitietävää ja jakoi neuvoja vaellusta varten. Emme raskineet kertoa, että meillä oli hieman tuoreempaakin kokemusta.
Rotkoon lähdettiin Xyloskalosta klo 8.10. Pysähdyimme pikaiselle aamiaistauolle toisella pysähdyspaikalla ja totesimme selkien olevan jo aivan hiestä märät. Samarian kylän lähestyessä, melkein 7 km kulkeneina, otimme pienet juoksut saadaksemme otukseni mahdollisimman pian vessaan. Juoksu kannatti, koska ehdimme perille juuri ennen laumaa miehiä, jotka joutuivat jonon jatkeeksi. Vihje, jota kaikkitietävä tätikään ei muistanut/tiennyt kertoa: älä mene vessaan repun kanssa, koska reikä-lattiassa-tyyppisen tilan lattialle ei tee mieli laskea sitä, eikä reppu selässä meinannut enää olla nousemista kyykystä. Reppu siis suosiolla seuran vahdittavaksi, eikä mukaan koppiin.
Samariassa söimme vähän evästä, ruoka ei jostain syystä oikein maistunut. Kuumuus kai sen teki, että lähinnä teki mieli vain juoda. Olimme etukäteen selvitelleet mikä voisi olla kylän villivuohille, kri-kri:lle, mieluisaa evästä. Päädyimme omenaan - ja kylläpä se maistuikin! Ensin kri-kri-kaverimme ei uskaltanut edes maistaa, mutta kun kädestä pitäen syötti, niin pian se oli jo yrittämässä syliin, ja hinkumassa koko omenaa eikä palaa kerrallaan. Elukka myös nuoli innokkaasti viimeisetkin mehut sormistani. Ehdottomasti menestys! Ihan turha syöttää kuivia eväsleipiä, jos voi tarjota omenaa.
Vaelluksen taivalsimme sattumalta minuutilleen samassa ajassa kuin viime vuonna. Tämä tuli laskettua ottamiemme valokuvien aikaleimoista (miinus tauko Samarian kylässä, koska siellä pidetään aina pidempää taukoa). Ehdimme pikaisesti uimaan Libyanmeren ihanaan veteen ja syömään Tarra-ravintolaan. Hyvää moussakaa tekevät, joskin viime vuonna olin siihen aika pettynyt. Tänä vuonna on tehnyt mieli jotain kevyempää koko ajan, ja moussaka on ollut yhtäkkiä ihanaa.
Klo 16 lädimme laivalla/lautalla Agia Roumelista Sougiaan. Laiva oli jälleen täynnä uupuneita ja ryytyneitä vaeltajia. Hämmästyttää ihan miten paljon lapsia, keski-ikäisiä ja pullukoita turisteja ovat jaksaneet taivaltaa ko. reitin. Kaikki kunnia siitä heille, koska kyllä se meillekin vähän teki tiukkaa. Pääsimme kävelemään tänä vuonna 20 min myöhemmin kuin viime vuonna ja Samarian kylässä roikuttiin pidempään. Ilman tiukkaa loppukiriä olisi voinut jäädä joko uiminen tai syöminen tekemättä.
Tällaista tahtia mentiin taukopaikkojen välit:
Xyloskalo 8:10
1,7 km Neroutsiko 8:50
1 km Riza Sikias 9:16
1 km Agios Nikolaos 9:46
0,8 km Vrissi 10:12
3 km Samaria 11:06-11:41
1 km Nero tis Perdikas 11:58
Kefalovrissia (jäänyt huomaamatta kummallakin kerralla)
3,8 km Christos 13:04
0,6 km Rautaportti 13:36
1,4 km Exit 14:07
2,4 km Agia Roumeli 14:34
Askelmittarit Agia Roumelissa: Omron (minulla) 27504 / Volvon mainoslaite (otuksella) 27748.
Ihmetystä Samarian vaeltajissa herättää:
- paljaat jalat kengissä (ei sukkia)
- sandaalit
- hatuttomuus
- 1,5 l vesipullot (kun saa parin kilometrin välein täyttää vesipulloa, niin on kevyempää ja kätevämpää kantaa 0,5-0,75 l pulloa)
- aurinkorasvattomat punaiset ravut
- hihattomat paidat + reppu (repun olkaimet hiertävät ainakin minua noin pitkällä reitillä sen verran olkapäistä sekä käsivarresta, että pidän mielellään t-paitaa, jossa on pitkähköt hihat)
- käsilaukut (pitää nyt sellaisessa paikassa toinen käsi varattuna laukun kantamiseen, luulisi myös vaihtovaatteiden ja uimakamojen painavan sen verran, että reppu olisi mukavin)
- laukuttomuus (miten ihmeessä voi selvitä ilman mitään eväitä tai varusteita?)
Sitten vähän kuvia:
 |
| Xyloskalo - 1235 metrin korkeudesta lähdettiin. |
 |
| Ensimmäinen laskeutuminen Xyloskalosta. |
 |
| Jyrkin laskeutuminen tehdään ensimmäisten kilometrien aikana. |
 |
| Ylin kivi on minun lisäämäni. |
 |
| Lähdevettä on tarjolla jokaisella taukopaikalla. |
 |
| Ihania puroja risteilee rotkossa. Mitattiin veden lämpötilaksi 19 astetta. |
 |
| Osa kivistä on kulunut petollisen liukkaiksi. |
 |
| Karua, mutta kaunista. |
 |
| Kri-kri Samarian kylässä. |
 |
| Omena maistui kri-krille. |
 |
| Joen pohjalla kulkeminen oli raskasta, koska irtokivistä ei muodostu kunnon polkua oikein ajankaan kanssa. |
 |
| Pieni pala paratiisia. |
 |
| Puistonvartija korjaamassa "siltaa" luomuvasaralla. |
 |
| "Ambulanssi" ei ollut seurustelutuulella. Joku pöhkö ukko yritti väkisin taputella ja meinasi saada hampaista ranteeseensa. |
 |
| Rotkon kapein kohta - rautaportti. |
 |
| Rautaportti. |
 |
| Kapeaa on. |
 |
| Kivi osaa ottaa aikamoisia muotoja. |
 |
| Agia Roumelin uimaranta - vesi karvan alle 26 astetta. Hiekka poltti niin kovasti, että meinasi itku tulla. Kengät kannattaa olla. |
 |
| Vähän pölyä kertyi matkalla. Eipä uskoisi kalliiksi merkkitossuiksi. Tukivat paremmin nilkkaa kuin Eccon kävelytossut viime vuonna. |
 |
| Valkoiset vuoret ja Libyanmeri. |
Hienoja kuveja.
VastaaPoista