Walkman up in the ass of Me

Treenaamisesta on tullut tekniikkalaji - ihan uudella tavalla. Sen lisäksi, että pitää suorittaa harjoitukset oikeaoppisesti, on mukana kannettava jos jonkinlaista mittaria ja soitinta, että treenit sujuisivat paremmin ja mukavammin. Sykemittari, askelmittari, polkupyörän ajotietokone, mp3-soitin (auta armias, jos vielä käyttää jotain suurta mötikkää walkmania, md-soitinta tai kannettavaa cd-soitinta), aurinkolasit, polkupyörän pumppu, kypärä, avaimet ja juomapullo pitäisi vähintään olla menossa mukana. Sykemittari on noista ainoa, joka olisi helppo kantaa mukana, mutta sen virittäminen päälle on niin epämiellyttävää, ettei sitä tule tehtyä.

Aika paljon varusteita jää kuitenkin vielä listalle. Kesän kuumien treenipäivien saatossa päässäni on herännyt kysymys: kuka pöljä suunnittelee naisten urheiluvaatteet? Kuka on esimerkiksi päättänyt, ettei naisten verkkareissa tai muissakaan treenihousuissa saa olla taskuja? Kamalaa on ollut helteellä kiskaista päälle varusteliivi, että saa kaikki tavarat kuljetettua reissuun. Pyöräillessä täytyy olla siihen sopivat varusteet, ja kun Malminkartanossa muuttuu apostoliksi, tarvitaan eri välineet. Tietenkään pyöräilyvälineitä ei voi jättää kiinni pyörään, koska joku voi ne siitä nyysiä ihan kiusallaankin. Onneksi olen sentään tyytynyt jättämään kävelysauvat vielä toistaiseksi kotiin.

Myönnän kyllä, ettei se oikein näyttäisi sievältä, jos trikoisissa seksipöksyissä treenaavan neidon lonkan (tai minkään muunkaan ruumiinosan) kohdalla olisi ipodin (tai walkmanin) muotoinen epämuodostuma. Itsehän on neito silti valinnut ostaa seksipöksyt, mutta miksi löysemmistäkin verkkarimalleista pitää puuttua taskut? Että saadaan myytyä enemmän varusteliivejä? Vaikka menisi vain kuntosalille, jossa kaikki tavarat saa jättää lukittuun kaappiin, jää käteen silti se kaapin avain, jolle ei ole mitään säilytyspaikkaa.

Tiedän, tiedän, avainnauhat on keksitty. Kaikissa avainnauhoissa ja kaikissa kaapinavaimissa ei vain ole sellaisia lenkkejä, että niiden käyttö olisi helppoa. Varsinkaan avainnauha ei sovi, jos kuljettaa siinä isompaa nippua, esim. kodinavainta, autonavainta, pyörän avainta, koska tissiltä toiselle pomppiva nauha ei tunnu mukavalta, ja lisäksi se tuppaa repimään mp3-soittimen kuulokkeen johtoja irti korvista. Hankitaan siis kännykkäpussi, jossa on parit taskut, pomppimaan tisseille? Ei sittenkään kovin mukavaa.

Luulisi (minun logiikallani ajateltuna), että mitä kovempi treenaaja on, sitä enemmän on erilaisia mittareita kannettavana mukana. Ahkera treenaaja ymmärtää myös jaksamisen paranevan, jos saa juotavaa sopivin välein treenin aikana, joten vesipullokin löytyy. Sopivan nopeatempoinen musiikki parantaa suoritusta. Mitä kovemmassa kunnossa on, sitä suuremmalla todennäköisyydellä kehtaa ja haluaa käyttää tiukkoja treeniasuja, jotka eivät turhia lepata tuulessa lisävastuksena. Mihin siis urheiluvaatesuunnittelijat ovat suunnitelleet, että oheisvarusteet laitetaan? Sinne minne aurinko ei paista?