Tehot irti

Heräsin aamulla arkimeluun jo ennen seitsemää. Yritin vielä nukkua, mutta ei siitä mitään tullut. Vaihtelevat äänet veivät mielenkiintoni ja yritin kuunnella mitä kaikkea ulkona tapahtuu. Roska-auto oli liikkeellä, kuorma-auto peruutteli jossain, Hämeenlinnantie humisi, lentokoneita jyristeli yli ja ulvovia lapsia kulki ohi vanhempien raahatessa heitä jonnekin. Jostain kuului myös omituinen, toistuva suhahtava ääni, josta ei tullut mieleen kuin kuorma-auton kokoinen höyrysilitysrautta. Mikä sellaista ääntä pitää?

Lopulta olin liian hereillä, ja nousin ottamaan lääkkeeni. Puuhastelin hitaasti aamupalan kanssa, että vähintään 10 min kuluisi ennen aamiaista. Onneksi puuron keittäminen ei käy turhan nopeasti. Varsinkin, jos siitä haluaa hyvää. Olin täysissä pukeissa lähdössä asioille klo 8.30, mutta oli pakko tarkistaa ovatko suunnittelemani paikat edes auki siihen aikaan. Onneksi Rengasnet oli. Heitin kesärenkaat autoon, ja huristin sinne. Pääsin heti vaihtoon. Tarkemmin sanoen auto pääsi heti telineille ja renkaat vaihtuivat 10 minuutissa. Kurvasin tarkistamaan Varustenetin (pelkkiä net-päätteisi nimiä tänään?) tilannetta, mutta se oli vielä kiinni.

Jatkoin matkaani Myyrmanniin, jossa Posti oli onneksi jo auki. Pääsin lähettämään paketin, joka muuttui tiskillä maksikirjeeksi. Vakuutuslaitoksen konttoria ei löytynyt enää mistään, vaikka se infotaulun mukaan on edelleen olemassa. Onneksi tekstiviestitse saa kätevästi koneen äärellä majailevalta työläiseltä tiedot lähimmistä konttoreista. Kipitin siis vakuutusputkan sijaan Tarjoustaloon ostamaan orkidealannoitetta (kotiin) ja pyykkipoikia (Kreetalle).

Suuntasin seuraavaksi kotikirjastolle ja saavuin sinne pian sen aukeamisen jälkeen. Sain uusittua lainan ja maksettua sakot. Seuraavaksi kävin apteekissa hätistämässä numerolla 126 olevaa paappaa tiskille, koska paappa oli keskittynyt lukemaan jotain lappujaan, enkä halunnut numerojärjestyksen menevän sekaisin. Mikään ei ole ärsyttävämpää (varmaan monikin asia on, jos sitä alkaisi pohtimaan oikein toden teolla), kuin liian myöhään heräävä 126-tyyppi, joka tajuaakin vuoronsa koittaneen vasta 127 kilahtaessa (törähtäessä kuvaisi ääntä paremmin, mutta ei ole niin kiva sana) ruutuun. Tottahan hänet huolitaan vielä siinä vaiheessa tiskille, mutta kun seuraava asiakaspalvelija vapautuu, lyö hän ruudulle 128 tietämättä, että minun vuoroni on jäämässä välistä. Eikö näissä numerolappujärjestelmissä ole peruutusmahdollisuutta, koska luulisi tätä tapahtuvan yhtenään? Vai eikö sitä osata käyttää? Tässä kohtaa kehitys saisi kehittyä!

Apteekin vieressä oli pankkikonttori, jossa kävin viemässä kolikoita talletusautomaattiin. Oli niitä taas muutamassa kuukaudessa kertynyt noin 55 euron edestä. Koska en ikävöi Konalaa kovin usein, halusin hoitaa myös Varustenetin vierailun pois jo tänään. Matka jatkui siis takaisin sinne. Tällä kertaa putiikki oli jo auki. En oikein tiedä mitä olin hakemassa, saati onko sellaista olemassakaan, mutta päädyin kuitenkin ostamaan Aquapacin kamerapussin. Jonkinlaisen pussin halusin, koska pieni korteille tarkoitettu pussi on hiukan liian pieni joskus. Nyt on ainakin kaksi pussia, joista kamerapussi on jo ihan kivan kokoinen. Eikä sekään haittaa, että sinne saa kameran, jos vaikka innostuisi kuvailemaan vettä pinnan alapuolelta. Poimin mukaan askelmittarinkin. Tyhmä laite muuten. Siitä ehkä myöhemmin.

Seuraavaksi etsimään Tikkurilasta vakuutusfirman konttoria. Se löytyi kohtuullisen helposti, ja asiointi oli oikein sujuvaa. Ei tarvinnut odottaakaan kauan, ja nyt tuli hoidettua kotivakuutus sellaiseksi kuin halusin. Tämähän on siis ollut tehtävälistalla jo muutaman vuoden, mutta kuka sitä muka ehtisi asioita heti hoitaa? Lisäksi on tapaturmavakuutusta ja matkavakuutusta, joten Kreetan reissu on turvattu. Eiköhän joku muutaman pennosen saa, jos taitan jalkani Samarian rotkossa, jään pillastuneen pelastusaasin jalkoihin ja paikallinen mediheli törmää vuorenseinään. Ikeassa ei ollut tarkoitus käydä, mutta koska olin jo Tikkurilassa saakka, kävin hakemassa Kreetalle hylättäväksi halvimman pannun, kattilan, kuorimaraudan sekä vispilän, mitä löysin. Ikean parkkipaikalla riitti taas ihmettelemistä, kun eivät ihmiset osaa autojaan ajaa niistä kohtalaisen suurista parkkiruuduista millään ulos, ja kuinka parin lapsen pakkaaminen autoon vie 10 min... Mutta se itsepalvelukassa on sitten loistava keksintö!

Tavoitteenani oli selvitä päivän askareista puoleen päivään mennessä, mutta niin siinä vaan kävi, että olin kotosalla vasta yhden maissa. Lieventävinä asianhaaroina pidän yllättävää reissua Tikkurilaan sekä Varustenetin huonoja aukioloaikoja. Toisaalta kävi nolosti, ja unohdin teettää vara-avaimen sekä ostaa leikkuulaudan. Tämä tietää uutta reissua Myyrmanniin lähipäivinä.

Iltapäivästä sain varattua itselleni ajan Huslabin hemmotteluhoitoon - papa-kokeeseen. Aurinkoa sain juuri sopivasti, ja innostuin lähtemään vielä pyörällä Malminkartanoon. Kiersin 3 kertaa mäen päälle, ja olisin jaksanut kiertää vaikka koko yön, kun olin niin hyvässä vauhdissa. Ajattelin kuitenkin, ettei pidä liikaa repiä. Huomasin myös, että on paljon antoisampaa treenata jotakin tavoitetta varten eikä vain laihduttamista varten. Askel kulkee ihan eri tavalla, kun mielessä siintää Kreeta, joka tulee toteutumaan, eikä laihtuminen, jonka toteutuminen on epätodennäköistä.

Kaikesta huolimatta olen sitä mieltä, että vietin tehokkaan päivän. Näillä tehoilla ei kovin montaa vapaapäivää enää tarvita, että vuoden aikana kertyneet henkilökohtaiset asiat on hoidettu, ja voin palata töihin etuajassa. Jee!