Köpis 3 Cisternerne

26.10.2025

Tänään siirryttiin talviaikaan. Heräilin vahingossa aamuyöstä ja muistin tarkistella olivatko laitteet siirtyneet itse aikaan, ja olivathan ne, lukuun ottamatta vanhinta puhelinta, joka toimi pätevästi vertailukohtana. Sää ei parantunut edelleenkään yhtään. Aamun aikataulut ja rutiinit toistuivat samalla mallilla kuin edellisenä päivänä. Erona oli kuitenkin se, että verhojen väliin oli jätetty pieni aukko, jonka välistä kajasti hieman valoa helpottamaan liikuskelua.

Aamiaiselle menimme tunnollisesti klo 8. Huoneen numeroa ja juomavalintaa kysyttiin jälleen. Tällä kertaa seuramies kysyi onnistuisiko cappuccino, mihin vastattiin myöntävästi. Pyysin sellaisen. Tarjoilija kuittasi kaksi cappuccinoa, vaikka seuramies ei sellaista itselleen olisikaan halunnut. Meille osoitettiin jälleen pöytä. Sali oli ahdas, joten aivan kyljessämme istui pariskunta syöttötuoli-ikäisen lapsen kanssa, joka onneksi käyttäytyi siedettävästi. Yskät perheellä oli, mutta yrittivät hillitä itsenään jonkin verran.

Istuin pöytään odottamaan siksi aikaa, kun seuralaiseni kävi hakemassa itselleen ruokia. Ajattelin, että toisen meistä on hyvä päivystää kahvitoimitusta paikallaan. Sitten kävin itse hakemassa taas perinteiset croissantit, jyväleivän ja lisukkeet. Kahveja ei vieläkään kuulunut. Lopulta olimme jo syöneet ja kaipasimme pois yskijöiden ja kyynärpäällä tönivien ohikulkijoiden keskeltä. En tiedä miten hidasta kahveja on tehdä, mutta kyllä olisin kuvitellut puolessa tunnissa ehtivän meidänkin juomat tehdä. Taisi käydä niin, että meitä taas dissattiin, ja koko tilaus unohdettiin toimittaa eteenpäin. Sellaisesta tulee niin masentuneeksi, kun ei edes kahvia suostuta tarjoilemaan, koska on niin juukelin ruma, sivistymätön suomijuntti, jonka ei kuuluisi olla hienossa tanskalaisessa hotellissa.

Tänään ei ollut oikein kummankaan säätytön päivä.

Sääasema talon kulmassa oli kiva keksintö.

Pyöräilijä lähtökuopissaan.

Sateisen sään ja hankalasti selvitettävissä olevien bussiaikataulujen vuoksi alkoi huolettaa mahtaisimmeko ehtiä päivän nähtävyyteen millään. Päätimme tehdä check-outin hotellista tuntia aiemmin kuin olisi pakko, eli klo 10 eikä 11. Matkalaukut jätimme hotellin aulan takaa löytyvään laukkuhuoneeseen. Kävelimme Tivolin pohjoispuolelle lähelle Jensens Bøfhusetiä, ja etsimme 7A-linjan bussipysäkin. Puhelinsovelluksella ostimme lipun ja bussikin tuli yllättävän pian. Matka kesti ehkä vartin. Jäimme yhtä pysäkkiä aiemmin pois, kuin olimme suunnitelleet, koska huomasimme kartalta, että siitä on lyhyempi kävelymatka ensimmäiselle nähtävyydellemme.

Bussissa oli hiljaista.

Pienen kävelymatkan päästä löytyivät Carlsbergin norsut, joita oli rakennettu rakennuksen kannattimiksi tien molemmin puolin yhteensä 4 kappaletta. Kivieläimet olivat niin suuret, että kuvittelisin niiden olevan jokseenkin luonnollisen kokoisia. Otimme muutamia poseerauskuvia niiden vieressä. Ihmettelimme hiukan kylkeen printattua hakaristiä, mutta arvelimme kivihahmojen olevan niin vanhoja, etteivät natsit olleet vielä ehtineet pilata ko. symbolin mainetta, kun niitä oli veistelty. Toisilla norsuilla kyljet oli koristeltu nimikirjaimista muodostetulla monogrammilla.

Ny Carlsbergin Vej.

Norsuja työssä.

Kivieläimet olivat massiivisia.

Norsut olivat peruuttaneet pyrstökkäin.

Tunnelit lähentelivät pyöreyttä.

Väki pani parastaan.

Torni edusti erikoista arkkitehtuuria.

Norsujen ihasteluun kului sen verran aikaa, että kello ehti ylittää yhdentoista, jolloin varsinainen nähtävyytemme Cisternerne avautui. Kävelimme sitä ympäröivän puiston halki kohti eläintarhaa ja olimme opastaulusta huolimatta hiukan hukassa sisäänkäynnin löytämisen suhteen. Lopulta ymmärsimme, että entiseen vesisäiliöön pääsisi toisen maasta pilkistävän 'pyramidin' kautta. Sisäänpääsymaksu oli á 120 DKK. Lippuja ostaessa meiltä kysyttiin mistä maasta tulemme ja kirjattiin paperille viivat tilastointia varten. Meitä varoiteltiin myös kirmaamasta huolettomasti ympäriinsä, koska tilassa olisi pimeää ja kosteaa, eikä 'silloilta' kannattaisi tipahtaa veteen.

Syksyn ensilehti putosi.

Cisternernen sisäänkäynti vasemmalla.

Sisäänkäynti oli erikoisen muotoinen.

Laskeuduimme portaat alas pimeyteen. Ilmassa oli kellarin hajua. Lattia oli kostea. Tila oli himmeästi valaistu jännittävin lampuin. Jonkinlainen ääni-video-installaatio pyöri joka puolella 'luolastoa'. Joissakin holvikaarissa kasvoi hoikkia tippukiviä. Äänet oli tallennettu vedenalaisten tulivuorien läheisyydessä ja videoilla pyöri sekalaisia kuvauksia merenalaisesta elämästä. Tila oli yllättävän suuri. Pari muuta salia oli veden vallassa ja niissä piti liikkua ritiläsiltoja pitkin. Kiertelimme hissukseen jokaisen nurkan. Väkeä oli onneksi vähän, joten tunnelmasta pystyi nauttimaan omassa rauhassa ja tahdissa. Varsin jännittäväksi kohteeksi osoittautui tämä. Puolisen tuntia taisi mennä aikaa kohteen verkkaiseen kiertämiseen.

Vesisäiliön ensitunntelmia.

Tippukiviä roikkui monessa kohdassa.

Valoilla luotiin eksoottista tunnelmaa.

Maanalaista sokkeloa jatku pitkälle.

Video- ja ääni-installaatiot pyörivät tauotta.

Sininen laguuni.

Vesisäiliössä oli ainutlaatuinen tunnelma.

Omituiset lamput täydensivät merieilöteemaa.

Muutamia muitakin ihmisiä alkoi kertyä paikalle.

Päästyämme jälleen maan pinnalle, kävelimme eläintarhan bussipysäkille. Matkalla näimme puukiipijän viereisessä puussa, mutta se kiipi niin vauhdilla, että ehti kadota ennen kuin saimme kamerat esiin taskuista. Busseja kulki sunnuntaista huolimatta 10 minuutin välein, joten kauan ei tarvinnut odotella paluumatkaakaan. Liput ostettiin jälleen sovelluksella. Palattuamme keskustaan piipahdimme vielä katsomaan Tivolin kyljessä olevan Lego storen. Se oli vähän pienemp kuin Strøgetin ja väkeäkin oli vähän vähemmän.

Nysse tulloo.

Legoravat.

"Yhtenä päivänä olet pulu, toisena patsas."

Teimme radikaalin päätöksen etsiä seuraavaksi lounaspaikan, vaikka kello näytti vasta puolta päivää. Ajattelimme kuitenkin, että syömisen jälkeen olisi helpompi rentoutua ja nauttia loppupäivästä, kun ei tarvitsisi murehtia, ehtiikö ajoissa saada ruokaa ja lähteä lentokenttää kohti. Päädyimme pitsaan, koska se pitäisi nälkää kauan ja Strøgetiin, koska muistelimme nähneemme siellä pitsaa mainostavan ravintolan kyltin.

Löysimme paikan Nytorv-aukion laidalta - Frankies pizza. Asetuimme alakerran ikkunan ääreen baarijakkarapaikoille, koska halusimme tarkkailla ihmisvilinää. Tilasin Bianco-pitsan 115 DKK (mozzarella, potatoes, goat cheese, rosemary, garlic oil), seuralainen otti Mighty meatballin 135 DKK (tomato, mozzarella, salsiccia, parmesan, parsley). Juomaksi tilasin San Pellegrino Limonatan 35 DKK.

Frankies tarjosi hyvät pitsat.

Näkymä pitseriasta torin kulmalle.

Pitsoja jouduttiin odottamaan melko kauan, mutta ne olivat odottamisen arvoiset. Valkoista pitsaa saa liian harvoin, mikä tietysti tekee siitä vieläkin houkuttelevamman herkun. Emme saaneet tarjoilijasta selvää pitäisikö meidän maksaa paikallamme vai tiskille. Tilaus oli otettu pöydässä, mutta koska halusimme jatkaa matkaa, menimme tiskille hoitamaan homman maaliin.

Valkoinen pizza.

Namia mahan täydeltä.

Salsiccia-pitsa.

Istahdimme vielä aukiolla olleen baarin, Taarnet på Nytorv, pöytään nauttimaan kaipaamamme glüchweinit, kun sitä tuntui täältä sentään saavan. Tällä kertaa minä pääsin kokeilemaan penkinlämmitintä, kun taas seuramiehen laitteesta vaikutti olevan akku loppu. Filttejä onneksi oli tarjolla täälläkin. Juomat tilattiin ja maksettiin torniin, mutta tuotiin hetken kuluttua pöytään. Oikein gutaa teki sellaiset hörppiä. Muistin vielä seuraavaa istujaa ajatellen sammuttaa lämmittimen, ettei se jäisi tuhlaamaan akkua loppuun yksinään.

Torikippola.

Torikojusta sai jo glüchweinia.

Kävelimme edelleen Strøgetiä takaisin hotellille päin. Piipahdimme Radhuspladsenille päästyämme vielä Netto-myymälään ostamaan kotiinviemisiksi mm. juustoa (38 % Havarti) ja salmiakkia (seuramies syö tällaista myrkkyä). Suuntasimme hotellille ja pyysimme päästä hakemaan tavaramme. Paketoin juustot lentolaukkuun vielä ennen lopullista poistumistamme.

Hotellin aula.

Aulan wc oli ylellisen tilava.

Kävelimme jälleen juna-asemalle. Tällä kertaa emme menneet päärakennukselle saakka, vaan yritimme arpoa eteläpäässä oikeaa laituria lentokenttäjunalle. 7 osoittautui sellaiseksi. Yritimme ostaa lippua tiettyyn junaan, mutta huomasimme kuitenkin laiturilla olevan lentokentälle menevän junan, joka ei sopinut mihinkään aikatauluun. Hyppäsimme sen kyytiin ja viimeistelimme nopeasti lippuostoksen. Selvisimme kentälle saakka ilman tarkastuksia.

Kävimme tulostamassa paperiset boarding passit automaatista. Check-out junamatkalle meinasi unohtua tehdä eikä tahtonut onnistua lentokenttärakennuksesta, koska puhelin ei onnistunut tekemään paikannusta. Piipahdimme lyhyesti vielä pihalle, jolloin saimme matkan (ja laskutuksen päätettyä). Paketoin takkini taas laukkuun, kun harmittaa niin paljon katsella kuinka ihmiset lentokoneessa änkevät takkejaan ja laukkujaan ja muita irtonyssyköitä hattuhyllylle, että en halua itse olla yksi noista kassialmoista, vaan kompakti ja nopea matkustaja.

Suuntasimme toisessa kerroksessa sijainneeseen turvatarkastukseen. Tällä kertaa lentolaukkuni ajautui erikoissyynäyspuolelle. Turvatarkastusmies tiedusteli numerolukon koodia, jonka ilokseni pystyin sujuvasti kertomaan. Hän tunnusteli pikaisesti laukun sisältöä ulkoreunoilta läpi, ja päästi sitten jatkamaan matkaa. Liekö juusto näyttänyt omituiselta läpivalaisussa?

Lentokenttä näytti lajinsa tyypilliseltä edustajalta.

Kentällä kävimme ensimmäiseksi tarkistamassa mistä päin lähtöporttimme A23 löytyisi. Sen jälkeen kulutimme aikaa maleksimalla ympäriinsä kaupoissa ja kauppojen ulkopuolella. Boardauksen lähestyessä kävimme jälleen vessassa. Tällä kertaa lentokone tuli täyteen, mutta koneen tyyppi oli pienempi, ja käytävän kummallakin puolella oli vain kaksi paikkaa, joten jälleen ketään ei tullut aivan kylkiviekkuun. Tarjoilun alettua tilasimme lopetusskumpat ja mustikkakeiton. Mustikkasoppa tuntui paremmalta kyytipojalta lääkkeelle, joka piti ottaa lennon aikana. Skumpasta join vain puolet, kun perillä kerran odotti autoilua. Seuramies hörppi tyytyväisenä loput juomastani. Saavuimme perille jokseenkin aikataulussa.

Nurkkaportti tuntui tutulta.

Koneemme oli jo odottelemassa.

Lentokoneessa.

Ja aurinko laskee.

Päätösskumppa ja mustikkamehua.

Kävimme vielä nopeasti hakemassa hiukan iltapalaleipää Alepasta ennen kuin lähdimme etsimään autoa parkkitalosta. Kaara löytyi helposti ja kunnossa paikaltaan. Ajelin pimeässä ja sateisessa säässä heittämään seuramiehen kotiinsa, kun ei kello ollut vielä kovinkaan paljon. Sitten ajelin lopulta omaan kotiini ihmettelemään jälleen tylsää arkea.

Köpis 2 Kävelykierros

25.10.2005

Aamu valkeni harmaana ja sateisena. Puista ja kadulla kulkevista ihmisistä pystyi päättelemään, että tuulenpuuskat olivat tänäänkin melko reippaita. Heräsin seitsemältä, ettei tulisi kiire laittautua aamiaiskuntoon. Nukkuminen oli sujunut yllättävän hyvin ollakseen ensimmäinen yö uudessa paikassa. Sänky oli aavistuksen kapean tuntuinen, joten muutaman kerran yön aikana olin havahtunut miettimään olenko liian reunalla. Kovahko sänky sen sijaan on yleensä sopinut paremmin kuin pehmeä, joten se ei tosiaan haitannut täälläkään. Olin kerran joutunut loppuyöstä nousemaan vessaan, mikä oli hiukan pelottavaa puuhaa, koska huone oli täydellisen pilkko, kun olimme laittaneet verhot turhan tiiviisti kiinni.

Aamiaiselle menimme melko täsmällisesti luvattuun aikaan. Meiltä kysyttiin huoneen numero ja juomavalinnat, mutta emme ymmärtäneet, että olisimme voineet tässä kohtaa tilata erikoiskahvejakin. Kun seuramies vastasi pelkästään kahvin, ja tarjoilija viittasi, että tuolla on suodatinkahvia, niin jotenkin enempiä ajattelematta tyydyimme siihen. Meille osoitettiin pari vaihtoehtoista pöytää valittavaksi paikaksemme.

Aamiaisannos näytti vähän laihalta.

Croissanteja oli vinot pinot, joten niiden loppumisesta ei tarvinnut olla täällä huolissaan. Tarjolla oli myös tuoretta jyväleipää, jota otin viipaleen, ja totesin sen myös erittäin hyväksi. Leipäveitsi saisi kyllä olla terävämpi. Juustovalikoima saa myös kehuja, melko hyvää brietäkin löytyi. Leikkeleet puolestaan olivat hiukan etovat. Perinteisiä pekoneita, nakkeja tai lihapullia ei ollut lainkaan. Muna-tuotteet oli paisteltu pieniin suljettuihin lasipurkkeihin. Ei sillä, että niihin koskisin, mutta erikoinen tarjoilutapa kiinnitti huomioni. Mehuja oli useampaa sorttia, valitsin sitruunan, koska pidän siitä, mutta sitä on tarjolla liian harvoin. Tervehenkisyyden nimissä otin myös muutaman viipaleen kurkkua ja paprikaa. Ruokien päällä ei taas ollut minkäänlaisia kansia tai kupuja, vaikka olisi syytä olla - sen verran huonotapaisia tuntuvat yskivät ja pärskivät ihmiset ruokien äärellä olevan.

Leipiä ja petosvoita.

Tanskalaiset tykkäävät annoskipoista ja purnukoista.

Juusto- ja leikkeleosasto.

Lähdimme melko aikaisin liikkeelle, koska ohjelmassa oli paljon nähtävää. Kävelimme ensin hotellin eteläkulmalta kohti Christiansborgin linnaa. Emme olleet menossa katsomaan linnaa, vaan sitä kiertävään kanavaan upotettua patsasta: Agnete og Havmanden. Tuulinen ilma väreilytti veden pintaa niin paljon, että emme olleet millään nähdä mitään pinnan alla. Sen pohjoispuolelta pystyi juuri ja juuri erottamaan yhden hahmon vedessä, vaikka niitä tiettävästi on jopa 7. Tämä olisi varmasti parempi nähtävyys tyynenä ja aurinkoisena kesäpäivänä.

Thorvaldsens Museum sijaitsi Christiansborgin linnan
(ei mahtunut kuvaan) vieressä.

Varoituskilvet kertoivat pinnan alla vaanivista veistoksista.

Kanava patsaiden kohdalla.

Merenuroot erottuivat juuri ja juuri harmaan väreilyn joukosta.

Jatkoimme kävelyä seuraavaksi läheiselle Laksegadenille, jonka numerossa 15 muinoin sijanneessa talossa on käynyt itse Vanha Vihtahousu riehumassa. Silloinen talo on ilmeisesti purettu pois, koska siinä kohtaa, missä arvelimme 15 sijaitsevan, oli vain moderni kivitalo. Melkoinen floppi oli tämäkin nähtävyys. Minkäänlaista pahuuden henkeä ei muutenkaan tienoilla tuntunut.

Jossain näillä main on paholainen käynyt mellastamassa.

Otimme sitten suunnan kohti Christianshavnia. Halusimme piipahtaa Knippelsbrolla, jossa joskus muutama vuosi sitten oli vielä sillan vahtitolpassa pieni kahvila (Kulturtaarnet). Se oli kuitenkin jouduttu sulkemaan kesäkuussa 2024 kaupungin kanssa ilmenneiden selvästikin ratkaisemattomien erimielisyyksien takia. Harmi. Tiesimme kyllä jo aiemmin, että kahvilaa ei enää olisi, mutta silti tuntui, että vähän flopin puolelle meni tämäkin hiukan.

Kivaa olisi ollut kahvitella tässä Knippelsbron tornissa.

Kuljimme vähitellen Christhanshavnin puolella kanavaa kohti Nyhavnia. On hauska nähdä vähän erilaisia asuinalueita kuin mitä meillä on kotipuolessa. Kaikkialla oli melko hiljaista. Muutamia lenkkeilijöitä oli liikkeellä meidän lisäksi. Nyhavnin kohdalla olisi ollut sillan tällä puolen nähtävyytenä Kosmisk rum, josta selvisi vasta paikalle päästyämme, että se avaisi ovensa (kuvaannollisesti) vasta klo 11. Iglun ovi oli kyllä kirjaimellisesti auki, mutta taide-elämys, jonka rakennelman piti tarjota, ei siellä nyt pyörisi. Jälleen floppi.

Sievällä naapurustolla oli oma pieni koristelähde.

Kauas on pitkä matka.

Vanhoja taloja oli jätetty uudempien sekaan.

Vaikka olen mustan värin ystävä, olivat nämä talot melko rumia.

Kosmisk rum oli helppo tunnistaa.

Koska meitä oli jäänyt harmittamaan aamiaisella liian myöhään ymmärtämämme erikoiskahviasia, päätimme nauttia cappuccinot Nyhavnissa. Siellä oli sentään jo useimmilla ravintoloilla terassit auki, ja melkoinen ihmisvilinä. Uutena juttuna näimme useammalla olevan filttien lisäksi sähköiset (usb-ladattavat) istuinlämmittimet, joissa oli jopa lämpenevä selkänojaosa. Vakiopaikkamme, Klods Hans, oli vielä kiinni, joten asetuimme pitkän harkinnan jälkeen Bistro23-nimiseen kippolaan. Saimme juomat, jotka virkistivät ja lämmittivät, joskin kahvin maku oli aika laimea maitovaahdon alla, joka sekin oli melko ohut. Seuramies pääsi kokeilemaan penkinlämmitintä. Minun istuimellani ei sellaista ollut, joten otin selkänojalta filtin polvilleni. Ihmisvilinää oli hauska tarkkailla. Kahvit taisivat maksaa noin 16 €.

Nyhavniin on aina mukava tulla.

Pulut etsivät itsepalveluna birdie num num:eja.

Joulupukilta oli poro karussa.

Bistro23:lla oli muutamia penkinlämmittimiä.

Cappuccinosta sai virtaa päivän kävelyihin.

Nyhavnin kahvilapuoli.

Jatkoimme kävelyä kohti Pienen merenneidon patsasta, joka ei silti ollut päivän kohteemme. Matkalla näimme Amalienborgin linnan ohimennen. Pienen merenneidon luona kävi tavanomainen kuhina.

Köynnöksen peittämä seinä oli upea.

Reitti vei Amalienborgin linnan ohi.

Komea vartija komeassa asussaan.

Lukoista tuli mieleen ATK-firman mainos.

Kastelletin nurmi hehkui vihreänä.

Pieni merenneito keräsi yhä yleisöä.

Jatkoimme neidon ohi vielä jonkin matkaa, kunnes saavuimme jonkinlaisen satama-altaan sivustalle istutetun geneettisesti manipuloidun merenneidon luokse. Tästä saisi mukavan hassuttelevan somepostauksen. Kyllä aito merenneito kuitenkin puhuttelee kauneudessaan enemmän ainakin minunlaistani taidetraditionalistia, vaikka tämäkin oli ihan hauska nähdä. Merenneidon kohdalla oli myös aukion kokoinen veistosinstallaatio, joka kuvasi geneettisesti manipuloitua Paratiisia. Hahmoilla oli tutut nimet, mutta ulkomuoto jotain muuta kuin olisi odottanut. Romahtaneen muurin harjalla poseerasi itse Madonna.

Pakhuskaj johti toiselle merenneidolle.

Geenimanipuloitu pieni merenneito istui kollegansa tavoin kivellä.

Geenimanipuloitu pieni merenneito oli vähän
vinksallaan, vonksallaan tai molemmat.

Esittelykilpi kertoi teoksen olevan Bjørn Nørgaardin vuodelta 2000
 ja listasi hahmot: Den gravide mand, Kristus, Eva, Madonna,
Den tredelte kapital, Adam ja Maria Magdalena.

Geenimanipuloitu Paratiisi: Den gravide mand, Kristus, Madonna, Eva,
Den tredelte kapital, Maria Magdalena ja Adam.

Tämän päivän ensimmäisen onnistumisen jälkeen saatoimme vaihtaa suuntaa ja palata takaisinpäin jokseenkin samaa reittiä kuin olimme tulleet. Pysähdyimme ostamaan seuralaiselle pølsen (eli nakkisämpylän) vaunusta, ettei hänellä pääsisi nälkäkiukku yllättämään. Muutenkin paikalliset nakit tuntuivat olevan hänen makuunsa, joten ei Köpiksessä voi käydä ostamatta ainakin yhtä nakkia.

Pieni merenneito nähtiin jälleen paluumatkalla.

Pølsevognista ostettu nakkisämpylä maistui seuramiehelle lounaaksi.

Amalienborgissa oli käynnissä vahdinvaihto, joka näytti tukkivan kulureitin. Hetken aikaa kuuntelimme pillipiiparien vinguttelua, mitään emme kuitenkaan ihmisten selkien takaa nähneet. Lopulta huomasimme, että porukasta pääsee sittenkin ohi, kun vaan kiertää tarpeeksi.

Vahdinvaihto siellä näyttäisi olevan menossa.

Nyhavnissa pysähdyimme tällä kertaa nauttimaan juomat Klods Hansiin, joka oli vihdoin avannut ovensa. Listalta löytyi glüchwein, mutta tarjoilijatar romutti haaveemme kertomalla, että sitä saisi vasta viiden päivän kuluttua. Otimme sen sijaan Belgialaiset kahvit, joita oli maustettu Cointreaulla ja Baileysillä, noin 22 € yhteishintaan. Hyviä olivat nämäkin juomat ja mukavan lämmittäviä. Erityisen mukava hetki oli, kun ohitsemme vaelsi valtava lauma oransseihin takkeihin puettuja kaikenrotuisia hauvoja omistajineen. Jäi epäselväksi miksi heillä sellaiset kokoontumisajot siellä oli, mutta ilahdutti silti nähdä ne.

Klods Hansista on tullut vakiopaikkamme.

Belgialaiset kahvit olivat cappuccinoja 'väkevämmät'.

Hauvelit rundilla.

Päivän söpöin ohikulkija.

Seuraava kohteemme oli Strøgetillä sijaitseva Lego store. Sinne oli jopa pieni jono kaupan ulkopuolella, ettei liikkuminen sisätiloissa menisi mahdottomaksi. Onneksi ei montaa minuuttia tarvinnut odottaa. Kaikkea hienoa oli tarjolla, mutta "aikuisten" komeammat legosetit olivat valtavan kokoisia ja melko kalliitakin. Muutamia settejä oli rakennettu valmiiksi näytteeksi tavoiteltavasta lopputuloksesta. Mitään ostettavaa emme itsellemme löytäneet, mutta kiva oli silti myymälässä vierailla ja nähdä mitä puuhaa olivat keksineet ihmisille tarjota. Jos tällaisessa kaupassa saisi asioida täysin hiljaiseen aikaan (mahtaako sellaista ollakaan?), niin voisin hyvinkin jaksaa jäädä askartelemaan itse suunniteltua hahmoa ym.

Titanicissa olisi riittänyt koottavaa vähäksi aikaa, á 5299,95 DKK.

Joku oli joutunut oikeasti töihin, kun Notre Dame oli koottu näytille, á 1799,95 DKK.

Pätkä Nyhavnia oli koottu legoista.

Klods Hans oli päässyt mukaan.

Nyt tuli kierrettyä liike läpi kuin liukuhihnalla muun väen mukana. Tuli mieleen Towerin kruununjalokivien katselutapa. Kurvasimme vielä pienelle uusintakierrokselle, kun olimme ensimmäiseltä valmistuneet ja katsastimme toiseen kertaan mielenkiintoisimmat paketit. Olisin hiukan halunnut ostaa itselleni jouluksi sellaisen sveitsläisen alppimaja-setin, mutta näin livenä pahvilaatikon nähtyäni totesin sen olevan pykälää liian lapsellinen verrattuna siihen mitä olin haaveillut ennakkoon.

C-3PO ja R2D2 tuntuivat erityisen sopivilta lego-kohteilta.

Legoja myytiin myös kuin irtomakeisia.

Alppimaja osoittautui vähän muistikuvia lapsellisemmaksi, á 949,95 DKK.

Jalat alkoivat olla runsaan kävelyn jäljiltä aika väsyneet, joten suuntasimme sitten takaisin hotellille. Poikkesimme vielä loppumatkasta hakemaan hieman virvokkeita läheisestä 7/11-myymälästä, jotka sitten hotellilla lepäillessämme nautimme. Aamun sateet olivat onneksi väistyneet, ja pysyimme koko päivän kuivana, vaikka pilvistä olikin. Keitimme myös teet, kun kerran siihen löytyi huoneesta välineet. Valitettavasti lajikkeina oli tarjolla vain yrtti tai earl grey, ei lainkaan maustamatonta mustaa teetä. Earl grey oli silti pienempi paha, joten sillä mentiin.

Gini aateloitti teehetken brittiläishenkiseksi.

Suklaakeksejä meni myös teen kaverina.

Tänään olimme suunnitelleet menevämme illalliselle toiseen pihviravintolaan, minne meillä ei ollut pöytävarausta. Sitä emme kuitenkaan halunneet tehdä ennen kuin olisimme jälleen nauttineet lasilliset viiniä hotellin tarjoamana. Valitsimme jälkeen valkoista, ja asetuimme nauttimaan sitä aamiaissalin nurkkapöytään. Tapahtuma tuntui olevan suosittu, eikä tietysti yllättäen. Kylmä marmoripöytä oli vasta (tai mistä minä tiedän, vaikka se olisi pyyhitty viimeksi aamulla..?) käyty pyyhkimässä märällä rätillä eikä se kuivunut koko sinä aikana, minkä sen ääressä istuimme. Vähintään puoli tuntia siihen kului, kun alkuun lähettelimme hieman kuvaterveisiä kotiväelle, emmekä vain käyneet loppasuina juomiemme kimppuun.

Erillisveloittamattomat viinit ilahduttivat.

Hereford Village sijaitsee Strøgetin alkupäässä, mikäli sen lasketaan alkavan siltä suunnalta kuin me saavuimme. Saimme jälleen pöydän helposti, alakerrasta, vaikka varausta ei ollutkaan. Ehkä se auttoi, että emme olleet kovin myöhään liikenteessä. Tilasin itse ainakin saman annoksen kuin ennenkin: pienempi sisäfileepihveistä, lisukkeeksi ranskalaisia, pippurikastiketta ja valkosipulivoita. Täällä koko setti oli hinnoiteltu yhteen pihvin koon mukaan, vaikka lisukkeet saikin valita listalta vapaasti. Juomaksi otin omenasiiderin, seuralainen tuttuun tapaansa oluen.

Hereford Villagesta saa hyviä pihvejä.

Pihviannoksen lisukkeet oli eroteltu kippoihin.

Ruoka oli kerrassaan erinomaista jälleen kerran, vaikka saimmekin odotella sitä melkoisen tovin. Onneksi meillä ei ollut kiire. Pienestä odottelusta tulee vain juhlavampi tunnelmakin, kun ei olla pikaruoan äärellä. Myös täällä päätimme vielä pitkittää hiukan iltaa ottamalla jälkiruoaksi irish coffeet. Nekin olivat hyvät, joskin Jensens bøfhusetille täytyy antaa pieni ekstra-krediitti siitä, että he olivat ripotelleet kermavaahdon päälle reippaasti jotain rapeaa sokeri-kaneli-kaakao-typpistä seosta. Täälläkin sellaista oli, mutta vähän niukalti.

Saisipa tämän herkkuannoksen vähän helpommin kuin matkustamalla toiseen maahan.

Irish coffee korvaa jälkiruuan.

Päätimme tehdä vielä pienen iltalenkin aterian päälle, joten piipahdimme varmuuden vuoksi käymään paikan vessassa ennen lähtöä. Maksun suoritimme vähemmän juhlavasti tiskille. Hintaa aterialle kertyi 856 DKK. Koska tämä oli samalla eräänlainen kiitos seuramiehelle hänen avustaan mummon asunnon raivauksessa, hoidin maksupuolen. Tippiäkin annoin keskimmäisen vaihtoehdon verran, kun maksupääte sellaista kysyi. Kaikin puolinhan me olimme tyytyväisiä ateriointielämykseemme.

Jatkoimme eteenpäin Strøgetiä, kunnes jossain vaiheessa pyristelimme kohti etelää. Halusimme käydä tarkistamassa miltä veteen upotettu patsashommeli näyttäisi yövalaistuksessa. Hieman aavemainen se oli, mutta ehkä hivenen parempi kuin päivällä, koska valojen avulla vedestä erottui jopa kaksi hahmoa.

Merenuros näytti aavemaiselta yövalaistuksessa.

Hotellilla meillä jäi vielä reilu tunti aikaa ennen yömyssytarjoilun alkamista. Tänään päätimme jaksaa valvoa niin pitkään, että saisimme myssyistä vielä pientä lisävastinetta rahoillemme. Aulan baaritiskillä oli rivissä kymmenisen alkoholipulloa, joista saimme valita myrkkymme. Päädyimme Cointreauhun, vaikka sen lausuminen oikeaoppisesti olikin haastavaa. Pääsimme lopulta tarjoilijan kanssa sopuun siitä, että näin sen täytyy ransklaistankalaisittain olla.

Yømyssy tarjoiltiin sievässä lasissa.

Saimme pienet siivut juomaa söpöihin liköörilaseihin. Asetuimme naukkailemaan niitä jälleen samaan sopukkaan kuin ensimmäisen päivän viinimme. Muistimme vielä lopuksi käydä ilmoittautumassa aamiaiselle jälleen klo 8.00 vuoroon. Lista vaikutti olevan melko tyhjä siihen aikaan. Lopulta pääsimme takaisin huoneeseemme ottamaan suihkut ja heittäytymään unille. Naapurihuoneessa mekkaloitiin hiukan, mutta vaivuin silti nopeasti uneen ja vähän myöhemmin havahtuessani oli jo ihan hiljaista.