Köpis 1 Meno

24.10.2025

Viikonlopun viihdykkeeksi teimme synttärihenkisen matkan Kööpenhaminaan, syksyn lapsia kun olemme molemmat. Lopettelin työt puoliltapäivin. Lähdin lentokenttää kohti yhden maissa tai vähän jälkeen. Puoli kahden maissa ajelin sisään P5-halliin. Etukäteen ostettu pysäköinti viikonlopuksi maksoi melkein yhtä paljon kuin kokonaiseksi viikoksi, 79 € (vrt. viikko Rodoksella 83 €). Jouduin melko kauan etsiskelemään paikkaa ennen kuin löysin sellaisen lentokenttää lähimmältä nurkalta. Kerros oli P4. Ehdin perille n. 20 min ennen seuramiestä. Katselin ihmisten touhuja odotellessani. Seuralaiseni tuli tällä kertaa suoraan myös suoraan töistä eli junalla. Ilahduttavasti tunnistin hänet välittömästi, kun rullaportaita lähestyvät kengänkärjet ilmestyivät lattian/katon alta näkyviin alakerroksessa.

Meillä ei ollut matkatavaroita, mutta tulostimme silti automaatilta paperiset boarding passit. Olin pakannut takkini lentolaukkuun jo odotellessa, joten jatkoimme automaatilta suoraan turvatarkastukseen. Se kävi nopeasti eikä pistokokeita tai muitakaan lisätutkimuksia tehty.

Lentokentällä pörrätään taas.

Lentokone saa täydennystä.

Lentokentällä maleksiminen sujui normaaliin tapaan vähän siellä ja täällä kierrellen. Lopulta kävimme WC:ssä ennen boardausta, joka tapahtui portilta 30. Meillä oli paikat 19 E (minä) ja F. Kone ei tullut aivan täyteen ja meillä kävi tuuri, kun viereinen penkki jäi tyhjäksi. Kapteeni varoitteli kohteen sään olevan tuulinen ja tietävän laskeutumiseen heittelehdintää. Melko pian alkoi tarjoilu. Ostimme perinteiset lomaskumpat á 12 €.

Kööpenhaminan lento lähti portilta 30.

Istumapaikkamme olivat koneen takaosissa.

Oli mukava nähdä pitkän harmauden
jälkeen hetkellisesti kirkkautta.

Lomaskumpat nautittiin perinteen mukaisesti.

Skål.

Lentoaika oli lyhyt. Laskeutuminen oli todella heittoisan tuntuista, joten oli mukavaa, että kapteeni oli siitä etukäteen maininnut. Muuten olisi hiukan pelottanut miten päin mahdetaan maahan päätyä, jos puuskat olisivatkin tulleet yllätyksenä lentäjille. Kentällä jouduimme kuljeskelemaan melko pitkälti käytäviä, mutta sentään matkatavaroita ei tarvinnut odottaa, vaan saatoimme suunnata suoraan ulos ja juna-asemalle.

Lentokone ei pysäköinyt putkelle.

Koneesta piti kävellä lyhyt matka terminaaliin.

Tuttuun tapaan seuramies osti meille puhelinsovelluksellaan junaliput á 30 DKK. Kauan ei tarvinnut kyytiä odottaa. Ehdin hädin tuskin etsiä takkini lentolaukun syövereistä, kun piti jo kiiruhtaa kulkupeliin. Henkilökuntaa oli heti vastassa, mutta lippuja ei halunnut kukaan nähdä koko matkan aikana. Kesto taisi olla noin 13 minuuttia.

Junaa ei tarvinnut pitkään odotella.

Kävelimme asemalta hotellillemme Tivolin eteläpuolelta, koska se oli sen verran lähellä. Ilma oli pilvinen, mutta juuri tämän aikaa selvisimme sateetta ja siten kastumatta. Hotel Danmark sijaitsi takakadulla pienen matkan päässä Rådhuspladsenista. Varauksemme löytyi, mutta sisäänkirjautumistiedot piti syöttää systeemiin epäkäytännöllisesti puhelimella QR-koodin avaamalle sivulle. Mekö täällä olemme töissä, eikä henkilökunta?

Hotel Danmarkin julkisivua peitti kiva kaakelointi.

Mitäpä jos hotellit viitsisivät tarjota edes sen jonkun tabletin tähän hommaan, jos asiakas joutuu itse töihin! Saimme lopulta homman tehtyä ja avaimet haltuun. Aamiainen oli porrastettu, joten valitsimme omaksi aamiaisajaksi seuraavaksi aamuksi klo 8.00. Respatar mainitsi, että heillä olisi klo 17 ja 18 välillä wine hour, jonka aikana talo tarjoaisi viiniä. Hissin seinään kirjoitetuista ohjeista näimme, että talo tarjoaisi myös yömyssyt illalla 22-23.

Kiiruhdimme huoneeseemme #308 ja asetuimme pikaisesti taloksi. Sängyt olivat kapeahkot ja erilliset, vaikka niiden ympärille oli asennettu moderni versio prinsessalinnoista tutusta verhokehikoista (ilman verhoja toki) estämään sänkyjen karkaamisen kauemmas toisistaan. Erikoinen ratkaisu, mutta sinänsä ihan kiva ja siisti huone. Hieman omituista oli, että käsienpesu piti tehdä huoneen nurkassa olevassa lavuaarissa. Kylpyhuoneen puolelle se ei ollut mahtunut. Ikkunasta oli näkymä kadulle, missä vastapuolella sijaitsi vanha paloasema (Københavns Hovedbrandstation). Internetin käyttö edellytti postituslistalle liittymistä. Se oli harmillisesti pakko tehdä (50 krt viikonlopun aikana), mutta ainahan niistä voi sitten myöhemmin irtisanoutuakin. Onneksi eivät ole kovin aggressiivisesti lähetelleet postia, liekö yksi viesti tullut vierailun jälkeen.

Hotellihuoneemme näytti modernilta.

Kylpyhuone oli hyvin pieni.

Käsienpesuallas ei ollut mahtunut kylpyhuoneen puolelle.

Ikkunasta näkyi entinen paloasema.

Sitten olikin jo aika lähteä aulaan nauttimaan viinimme ennen kuin viinitunti olisi ohi. Otimme kumpikin valkoviiniä, joka oli onnistuneesti jäähdytetty ja yllättävän raikasta ja maukasta. Parhaat pöydät olivat jo täynnä, mutta meillä oli ihan mukavaa istuskella seinäloossiin upotetulla kahden hengen penkilläkin.

Talo tarjosi happy hour-juoman.

Lasilliset nautittuamme palasimme huoneeseen hetkeksi. Meillä oli ennakkoon tehty pöytävaraus 19.30 samassa Jensens Bøfhus-ravintolassa kuin missä olimme käyneet viimeksi. Varaus oli jouduttu tekemään sähköpostitse, koska nettisivujen varain ei hyväksynyt suomalaista puhelinnumeroa, joka oli määritelty pakolliseksi tiedoksi.

Raatihuoneentoria reunusti valomeri.

Jensen oli asetellut pari kurpitsalyhtyä oven koristukseksi.

Ravintolaan kävelyyn varasimme puoli tuntia aikaa. Pääsimme saman tien pöytään, vaikka olimmekin kymmenisen minuuttia etuajassa. Tällä kertaa meille annettiin englanninkieliset menut. Viimeksi olimme istuneet viereisessä pöydässä. Hiukan ihmettelimme kohteluamme, miksi meidät aina eristettiin tähän keittiönpuoleiseen siipeen eikä ns. ison salin puolelle. Viereiseen pöytään istutettiin vähän vanhempi yksinäinen herrasmies.

Ravintolasalin parempi puoli.

Valmiita annoksia ei enää listalta löytynyt, vaan lähtökohtaisesti valittiin ensin pihvin tyyppi ja koko. Sen jälkeen toiselta sivulta valittiin erikseen hinnoitellut lisukkeet sen kaveriksi. Otimme kumpikin 200 g sisäfileepihvit mediumina ja kaveriksi ranskalaiset perunat. Lisukkeeksi otin vielä pippurikastikkeen, kun taas seuramies päätyi yrttivoihin. Tarjoilijalla oli hieman vaikeuksia ymmärtää suomalaisittain lausuttua herb butter-osuutta tilauksesta, ja sattumoisin juuri se jäi seuramiehen annoksesta puuttumaan, ja hän joutui kysymään sen perään erikseen. Muuten tarjoilu pelasi sujuvasti ja ystävällisesti. Juomiksi tuli Schweppes lemon ja seuralaiselle olut. Tilasimme vielä jälkiruuaksi irish coffeet, koska meillä kaikilla oli niin mukavaa. Vasta myöhemmin huomasimme, että laskulle oli päätynyt kaksi edullisempaa jääkahvia (irish.. is.. ihan sama), mutta se on heidän häpeänsä. Yhteensä aterialle kertyi hintaa noin 772 DKK (suomeksi noin 106 €), joten emme kauheasti kärsineet tunnontuskia kahveista, ennemmin päinvastoin.

Pihviannos.

Irish coffeen kerman päällä oli nami ripote.

Ateriaan kului kaikkinensa vain tunti, joten kävimme vielä iltakävelyn merkeissä katsomassa Planetariumin viereistä lampea ja siitä heijastuvia öisiä valoja. Hotellilla otimme suihkut ja yritimme järkeillä missä järjestyksessä meidän kannattaisi sääennusteiden valossa suorittaa nähtävyykien katselua tulevina parina päivänä. Kirjoittelua ei tarvinnut harrastaa, koska en vielä silloin ajatellut laittaa tällaisesta väliviikonlopusta blogia pystyyn. Enhän ole koskaan kirjoitellut "arkisista" Tukholman risteilyistäkään. 'Night cap'ille emme jaksaneet tänään enää mennä.

Iltakävelyllä piipahdettiin katsomaan Planetariumia.