Köpis #4 Aikamatkaajan hauta

3.5.2026

Heräilin samoihin aikoihin kuin kaikkina muinakin päivinä. Tympäännyttyäni makoiluun nousin hoitamaan aamutoimet. Aamiaiselle jalkauduimme noin klo 8.30. Otimme odotusshotit mukaamme pöytään, koska jonottamaan emme joutuneet. Tällä kertaa parhaat pöydät olivat jo varattuja, joten saimme huonomman pöydän, mutta sentään ikkunan ääreltä. Kokosimme tavanomaiset murkinat syötäväksi. Kaikki oli edelleen hyvää.

Palasimme huoneeseen pakkaamaan tavaramme kotimatkaa varten. Klo 10.30 maissa siirryimme aulaan tekemään check-outin, vaikka sen olisi täällä voinut kerrankin tehdä vasta klo 12. Halusimme kuitenkin ehtiä kaikessa rauhassa katsomaan vielä yhtä nähtävyyttä sekä syömään ennen kotimatkan alkamista. Vastaanoton virkailija kysyi oma-aloitteisesti haluammeko jättää matkatavarat vielä säilöön. Näin teimme ja saimme laukkuihin kiinnitettävän kortin kantaosan kuitiksi.

Pyöreät hahmot pyöreän muodon kimpussa (Keld Moseholm Jørgensen, 1997).

Vastarannalla Frederiksbergin kunta (Kööpenhaminan Kauniainen?).

Kreivitär Dannerin hauva lepäili patsaan helmoissa (Kirsten Justesen, 2024).

Hieman slummiutuneen näköinen talo oli paikallinen kulttuurikeskus.

Lähdimme jalkaisin talsimaan Assistens Kirkegårdia kohti. Sen laitamille oli noin 2 kilometrin matka hotellilta. Reitti oli helppo, mutta pääsimme silti näkemään vähän uusia maisemia. Tällä "sivutoimi"hautausmaalla pääkohteemme oli aikamatkaajan hauta, mutta kävimme silti katsomassa ensin vastaan tulleen H.C. Andersenin haudan.

Hautausmaan sivuportilta oli lyhyt matka Andersenin haudalle.

Tässä lepää H. C. Andersen.

Andersenin haudalle oli jätetty paljon muistoesineitä.

Useimmat haudat oli ympäröity aidoilla - niin oli Anderseninkin.

Aikamatkaajan haudalle ei ollut mitään opasteita, mutta ineternetin kuvien perusteella löysimme ja tunnistimme sen lopulta. Se ei onneksi ollut liian kaukana hautuumaata halkovalta pääväylältä vaan hetimmiten kappelin vieressä. Atlas Obscuran sivuilla olevat koordinaatit (55°41'24.5"N, 12°33'07.6"E) vaikuttaisivat osoittavan luotettavasti oikean paikan. Oli mukavaa, että tällainen luvatta pystytetty teos oli saanut jäädä ihmisten iloksi. Teoksessa toteutui niin monta kekseliästä ideaa alkaen siitä, miten kivaksi nimeksi taiteilija oli oman oikean nimensä kirjaimet saanut taivutettua.

Kisse tuli pikaisesti silitettäväksemme.

Aikamatkaajan hauta (Morten Søndergaard, 2015).

Andreas Morgenrødt
Tidsrejsende
1996–2064

Rukoileva neito oli asettunut vastapäisen haudan suojelijaksi.

Aikamatkaajan hauta ympäristöineen.

Søren Kirkegaardin hautaa etsimme kauemmin, koska seuramies sekoili karttatulkintojensa kanssa, mutta opasteita seuraamalla sekin löytyi lopulta. Hautakivet olivat restauroitavana, vain vaimon hautakivi oli jo valmistunut ja paikallaan. Istuimme hetken haudan vieressä venyttelemässä väsyneitä selkiämme. Muitakin kuuluisuuksia tänne oli haudattu, mutta ne eivät kiinnostaneet meitä tarpeeksi, että olisimme poikenneet niitä katsomaan.

Søren Kirkegaardin hautaa koristi tiedote.

Søren Kirkegaardin ja läheistensä hauta.

Kirkegaardin leposijaa saattoi jäädä ihmettelemään vastapäiselle penkille.

Seuraavaksi otimme suunnan kohti Strøgetiä ja Frankies-pitsaravintolaa. Hautausmaalta meinasi olla vaikea päästä pois, koska kartalle merkitty lähin portti olikin suljettuna. Matka piteni melkoisesti, kun etsimme seuraavaa porttia umpimähkäisesti.

Muuten vain erityisen kaunis hauta.

Istuvia nuoria (Johannes Hansen, 1942) oli sympaattinen teos.

Reittimme kohti Frankiesia vei sattumalta Torvehallerne-kauppahallien ohi. Oli hauskaa huomata tunnistavansa jo paikkoja ihan muuten vaan ja muina naisina. Kauppahallit tuntuivat ensimmäisellä kerralla etsiessä olevan kaukana, mutta nyt puolestaan ihan vieressä. Ravintolalle ehdimme noin klo 12.30, joten aikataulu oli yhä hanskassa. Väkeä oli vähän vähemmän, mutta ihmisiä alkoi kertyä meidän jälkeen lisää.

Frankiesin julkisivu.

Frankiesissä oli veikeä sisustus.

Tilasimme samat pitsat kuin viimeksikin, minä pizza biancon á 115 DKK ja seuramies mighty meatballin á 135 DKK, koska ne olivat niin hyviä. Juomaksi tuli jälleen San Pellegrino Limonata á 35 DKK. Myös seuramies otti tämän juoman nyt kokeiluun. Kaikki oli yhtä hyvää kuin aiemminkin. Söimme sisällä, koska emme halunneet vahingossakaan ryhtyä ruokkimaan lokkeja tai muita tipuja. Sää olisi sallinut juuri ja juuri ulkona syömisenkin.

Pizza bianco oli jälleen suurta herkkua.

Mighty meatball maistui seuramiehelle.

Sitruunalimu oli myös herkkua.

Palasimme Strøgetiä pitkin hotellia kohti. Piipahdimme Raatihuoneen torin laidalla Nettoon ostamaan 38 % Havartia tuliaisiksi. Seuramies taisi ostaa itselleen myös paketillisen salmiakkia tai muuta myrkkyä samalla.

Fillarineito oli jälleen ulkoilemassa.

Vähän ennen kahta olimme jo palanneet hotellille ja noutaneet laukkumme säilytyksestä. Hotellin vessaan päästäkseen olisi pitänyt käydä pyytämässä avaamista vastaanotosta. Tätä emme jaksaneet tehdä, vaan päätimme selvitä lentokentälle saakka. Puoli kolmen maissa suuntasimme tavaroinemme juna-asemalle. Sieltä lähti 14.44 Karlskronaa kohti menevän junan, joka pysähtyisi myös lentokentällä. Ostimme check-in/check-out-tyyppiset liput puhelinsovelluksesta ja vannotimme itsellemme, että tällä kertaa muistamme tehdä check-outin ajoissa.

Hotellin aulassa oli mukavat odotustilat.

Juna oli melko täynnä, mutta mahduimme vielä istumaan sisaruksilta näyttävien vähän yli keski-ikäisten naisten kanssa samaan loossiin. Matka kesti n. 13 minuuttia. Päädyimme aivan tuntemattoman näköiselle asemalaiturille, missä emme olleet koskaan aiemmin käyneet. Hämmennyksestä huolimatta check-out junalipulle tuli tehtyä. Opasteet johdattivat meidät melko lyhyen kävelyn jälkeen terminaali 3:een, josta olimme lähteneetkin.

Juna vie lentokentälle.

Seuramiehen puhelin väitti, että meidän pitäisi päästä juuri terminaali 3:een, mutta emme sellaista löytäneet varmaan juuri siksi, että olimme jo siellä. Yleensä olemme menneet terminaali 2:een, johon lentoaseman näyttötaulut tälläkin kertaa opastivat. Luotimme niihin enemmän kuin puhelimeen ja löysimme pian tuttuja paikkoja ja check-in-automaatteja. Check-inin olimme tehneet jo aiemmin, mutta halusimme tulostaa paperiset boarding passit.

Turvatarkastus löytyi tuttuun tapaan toisesta kerroksesta. Sen läpi pääsimme helposti ilman mitään lisätutkimuksia. Piipahdimme lentokentälle päästyämme vessaan. Seuramies ei voinut ensimmäisellä yrityksellä käydä, koska tarjolla oli vain koppeja ja paikka oli liian täynnä keuhkotautisia matkailijoita. Onneksi kentällä on useissa paikoissa lisää vessoja. Aikaa meillä oli vielä ihan reilusti.

Piipahdin lyhyesti Lego storeen, mutta siellä oli vähän turhan ahdasta pyöriä lentolaukun kanssa. Ostimme pienestä kioskista vettä, koska päivän kävelyiden myötä oli kertynyt jo kova jano. Kentällä oli myös melko lämmin ja kostea sisäilma. Suuntasimme melko pian etsimään lähtöporttia.

Tux(smokki)-kisse oli saanut oranssin kaverin.

Lego-koira eli sovussa samassa kuvussa kissan kanssa.

Tällä kertaa meille oli määrätty portti A26, joka oli niin kaukaisessa kentän osassa, ettemme olleet niin kaukana koskaan käyneetkään. Kävelyä tuntui olevan kilometritolkulla eivätkä kaikki pikakävelyhihnat olleet edes toiminnassa. Portin luona oli opaste, joka kertoi kauppojen olevan 530 metrin päässä.

Arkkitehti oli päästetty irti lentokentän siipeä suunnitellessa.

A26 oli kaukana kaikesta vilskeestä.

Ainakin tässä osassa kenttää oli rauhallista. Näimme ikkunan läpi, että pihalla odotteli letkassa kiiltäviä mustia autoja ja poliiseja sekä autoilla että moottoripyörillä. Ketä lie arvovierasta olivatkaan odottelemassa - se ei meille koskaan selvinnyt.

Turvasaattue odotteli ulkosalla jotain.

Lentokoneemme saapui lopulta. Siivouksen jälkeen meidät päästettiin kyytiin. Terminaalilta oli pieni kävely koneen luokse. Meillä oli paikat 21 B (minä) ja C. En tiedä miksei aivoni taipunut tätä millään muistamaan, vaan olin koko ajan menossa edelleen riville 17, joka meillä oli ollut tullessa. Kumpikaan meistä ei siis saanut ikkunaa. A-paikalla istui jo valmiiksi joku naisihminen. Maskitin itseni koneen täyttymistä odotellessani. Minulle ei ollut tarjolla verkkotaskua, vaan joku huligaani oli repinyt sen pois, mikä hiukan masensi. Onneksi ei ollut kyse pidemmästä lennosta, joten pystyin satunnaisia hetkiä lainaamaan seuramiehen taskua tavaroiden säilyttämiseen.

Terminaalilta käveltiin lentokoneelle.

Kotimatkalla taas.

Joku vandaali oli ollut reissaamassa.

Matkaan päästiin kutakuinkin aikataulussa. Lento sujui odotetusti. Tarjoilun alettua tilasimme paluuskumpat. Osan kaadoin jälleen seuramiehelle, kun auto odotteli parkkihallissa kuljettajaa. Laskeuduttuamme aloimme spekuloida mille portille mahtaisimme päästä. Ikkunasta vilahti portti 24, joten arvelimme pääsevämme aika hyvälle paikalle. Vierustoverimme A-paikalta vahvisti, että hänen sovelluksensa mukaan saapuisimme portille 25. Oli ystävällistä häneltä kertoa tämä meillekin, vaikka emme olleet muuten toistemme asioihin sekaantuneetkaan.

Paluukippistelyt jouduttiin tekemään ilman maisemia.

Lentokentällä seuramies piipahti vielä Alepaan ostamaan aamiaistarvikkeita. Itse odottelin ulkopuolella matkatavaroiden kanssa. Koska ilta oli vielä nuori, jaksoin lähteä heittämään seuramiestä kotiinsa. Etsimme ja löysimme auton paikaltaan ja kurvasimme tien päälle. Lopulta kotiin päästyäni olin yllättäen niin väsynyt, etten jaksanut tehdä enää mitään koko loppuiltana.

Lentokentän ruokakaupasta sai hätäeväät illaksi.

Oli mukavaa viettää vappua Kööpenhaminassa, vaikka alkuun hirvittikin jälleen lähteä matkaan pelkillä käsimatkatavaroilla. Vaikka edellisestä kerrasta ei ollut pitkäkään aika, olin jotenkin unohtanut täydellisesti miten asiat silloin kuuluu pakata, jotta selviää turvatarkastuksesta helpoiten. Yo-lakin kuljettaminenkin vähän huoletti, mutta hyvin pääsi myssy ehjänä ja siistinä takaisin kotiin saakka. Se vähän yllätti, ettei vapunvietto näkynyt perillä oikein mitenkään. Ymmärrän, ettei siellä juhlita hattujen kera, mutta myöskään ilmapalloja tai serpentiiniä tai mitään muutakaan juhlapäivästä vihjaavaa ei ollut.

Kevät oli kohteessa jo pitkällä, ja säät suosivat, joten matka oli kaikin puolin onnistunut. Uinti kruunasi koko homman, mutta kyllä nähtävyydetkin tällä kertaa osuivat nappiin. Vaikka aurinkoa saatiin odotettua enemmän, vältyimme onneksi varsinaiselta palamiselta. Päivien päätteeksi oli vain reippaasti aurinkoa saanut olo.

Se vähän harmittaa, että Tanska on luopunut kirjepostista vuodenvaihteessa. Postikorttien lähettäminen ei siis enää onnistu. Tai ehkä se voisi onnistua DAO:n avulla, mutta menee liian vaikeaksi, kun ei ole julkista postia eikä laatikoita joka nurkalla. Se kyllä masentaa ankarasti, että maailma on tällaiseen suuntaan menossa.

Seuramies onnistui nappaamaan itselleen jonkun flunssan reissusta. Itse onneksi vältin sen. Liekö juuri siinä ollut onnea, että en joutunut käymään lentokentällä siinä miesten vessassa, jossa tuberkuloosipotilaat olivat pitämässä iltapäiväkerhoa (tai missään muussakaan miesten vessassa). Köpis on kiva paikka, joten toivottavasti tulee vielä paljon tilaisuuksia mennä sinne uudelleen.