Iloton olo

Onkohan kukaan koskaan kirjoittanut opaskirjaa siitä miten pääsee eroon turhista toiveista ja haaveista? Ts. kaikista toiveista ja haaveista. Mitä elinkautisvanki tuumii elämästään? Siis ihan oikea elinkautisvanki, jolla ei ole mahdollisuutta ikinä vapautua vankilasta. Suunnitteleeko hän jatkuvasti pakoa, ja haaveileeko paon jälkeisestä paremmasta elämästä jossain trooppisella saarella? Vai onko hän ymmärtänyt luopua haluistaan?

Elämä on pelkkää ilotonta työntekoa. Siis lomallakin. Tai erityisesti lomalla. Lomahan on sama asia kuin neljä viikkoa aikaa suorittaa vuoden aikana kertyneet kotityöt, ja siinä ohella lukea kaikki kirjat mitä on vuoden aikana halunnut lukea. Kirjalista tosin on sen verran monen vuoden aikana kertynyt, ettei siinä ole vain kuluneen vuoden lukutoiveet. Tänään oli pyykkipäivä. Istuin koko päivän sisällä vuoroin lukien Hitler-kirjaa, vuoroin tyhjennellen ja täytellen pesukonetta. Illalla oli tarkoitus pakkailla tavaroita ja muutenkin valmistautua mökkireissuun.

Eihän siitä valmistautumisesta mitään tule. Etukäteen ajateltuna valmistautuminen on kivaa. Pitää hakea kylmäkassia ja vesikanisteria kellarista, keräillä tavaroita, suunnitella ruoka-ja ostoslistoja, tiskata astiat, viedä roskikset, jättää koti tiptopiksi, että on mukava tulla taas takaisin. Pakkopullaksi meni sekin. Mikä ihme saa minut niin levottomaksi, etten pysty suorittamaan mitään tavallisia askareita ilman, että samaan aikaan pyörii telkkarissa jotain, äänikirja stereoissa tai on kirja lukusessa. Pelkkä musiikkihan ei anna yhtään mitään. Jokainen aivosolu ja millisekunti on pakko täyttää jollakin ulkopuolisella tarinalla tai ajatuksella. Onko vika minussa vai onko tämä jokin moderni kiireen ilmentymä, että pitää olla monta asiaa tekeillä samaan aikaan?

Nyt kun on sitten ollut pakko suorittaa valmisteluita ilman ulkopuolista hälyä, niin mielessä vilistää vain kurjia ajatuksia. Ei voi olla oikein, että ihminen saa "elää" vain 5 viikkona vuodesta. Ei voi olla oikein, että ei saa tuntea minkäänlaista henkistä yhteyttä kenenkään kanssa. Miksi vain lapsia koskee laki, että heidän on saatava osakseen hellyyttä? Miksi televisioon päästetään rumia ihmisiä esiintymään? Miksei ahkera kuntoilu näy muussa kuin käsivarsien rusketuksen syvenemisessä? Tuleeko elämä antamaan enää koskaan tarjoamaan mitään positiivista minulle?

Olisi niin paljon helpompaa pelata elämä loppuun asti, jos oppisi olemaan toivomatta ja haluamatta asioita. Jospa se mökki tarjoaisi taas hieman mielenrauhaa ja vapautusta arjesta, kuten yleensä. Ainoa nautinnollinen asia, mitä vielä keksin tehdä, on erakoituminen. Mökillä voi olla ihan omassa maailmassaan, ja tuntea olevansa vähintään Afrodite noustessaan järevestä aamu-uinnilta.