Pää on niin täynnä ajatuksia, että on vaikea päättää missä järjestyksessä niitä ajattelisi. Ehkä aloitan siitä viimeisimmästä? Katselin kolmen ihmisen burn outia käsittelevän pätkän ykköseltä tänään. Hitsi, että se säikäytti. Niillä oli kaikilla samanlaisia oireita kuin mulla viime talvena. Erona ehkä se oireiden voimakkuus. He saattoivat itkeä sohvalla pari tuntia, minä lattialla vain vartin. Hajoaminen tapahtui jossain vaiheessa kerralla hyvin totaalisesti. Minä hajosin joka ilta, ja rakensin itseni takaisin kasaan seuraavaan aamuun mennessä. Heille se kaikki tuli yllätyksenä. Minä olen kuulostellut liiankin tarkkaan tuntemuksiani siitä lähtien, kun päädyin pysyvästi työelämään.
Yksi heistä sanoi, että oli tärkeää, että hajoamisen aikana oli joku läsnä. Itse olin äärettömän helpottunut, ettei kukaan ollut näkemässä. No, olihan niitä pieniä tapauksia, kun jaksoin laittaa oikeaa ruokaa vain Otuksen tarpeisiin, minkä jälkeen vajosin lattialle istuksimaan pitkäksi aikaa ja otin itselleni ruuaksi vain vähän leipää. Viimeisillä voimilla mentiin silloin. Onneksi osa siitä paljastui kilpirauhasongelmaksi. Vaikeampaa olisi ollut, jos se kaikki olisi ollut pelkästään työperäistä. Valitettavasti vikaa ei voi oikein etsiä töistä, kun on sellainen luonne, joka ahdistuu ja pohdiskelee asioita liian herkästi ja liian kauan. Pitää siis jatkaa sitä itselle armollisena olemisen yrittämistä ja yrittää vähän vähemmän tavoitella täydellisyyttä?
En kyllä ymmärrä miksi aina kielletään tavoittelemasta täydellisyyttä. Saahan sitä tavoitella, kunhan muistaa, että sitä ei voi saavuttaa. Kyllähän monessa laitoksessa tavoitellaan vaikkapa nollaa työtapaturmaa (per ikuisuus), vaikka sitäkin pidetään mahdottomuutena. Kuulostaisi aika kauhealta, jos tavoitteena olisi esim. 10 tapaturmaa. "Jaaha, vuosi lähestyy loppua, ja 3 ihmistä pitäisi vielä tunkea johonkin hammasrattaiden väliin." Liiotteluksi meni taas...
Sitten tänään on tullut pohdiskeltua sitä miten merkillisten tyyppien kanssa sitä joutuu tekemään töitä. Olin sen lomalla tyystin unohtanut, mutta nopeastipa vanhat pervot putkahtivat taas pinnalle, kun palasin töihin. Yksi kyselee tarvitsenko tuliaisia jonkinlaisesta nettipornokaupan varastosta, kun oli menossa sinne korjaamaan laitteita. Näytänkö minä siltä, että minä tarvitsen pornokaupasta yhtään mitään? Törkeä oletus, ja törkeää paljastaa se, vaikka se jotenkin näkyisikin päällepäin. "No jos ei kerran muuta, niin tuonko vaikka peniksen muotoisen avaimenperän sulle?" "Menehän vaan ihan töihin sinne ja tuo vain omiin tarpeisiisi asioita."
Toinen tyyppi kieltää laihtumasta, ettei tissit katoa minnekään. Yksi kyseli taannoin kuljeskelenko ilman rintaliivejä, kun näyttää vähän siltä. Ei, en kulje! Älkääkä tutkiko niin tarkkaan!
Yksi avautuu toistuvasti seikkailuistaan Virossa ja tahtoi kovasti tietää olenko joskus kokenut oikein raakaa intohimoa. Tarkoittiko se nyt sitten vaikkapa maalaustaiteeseen tai maratonin juoksemiseen vai mitä? Kaikenlaista väkeä sitä joutuukin katselemaan. Onneksi ovat sentään suurimman osan ajasta oikein mukavia, joskus jopa ihania, ja jututkin voi yrittää ottaa huumorilla. Huomasin vain, että en ollut noita juttuja kaivannut lomalla tippaakaan.
Jouduin kesäloman aikana luopumaan käyttämästäni kuntosalista ja nyt töiden aluettua siirtyä käyttämään firman kellarin salia. Ensimmäinen kerta oli hieman vaikea, laitteet onnettomia, lähes ilman säätömahdollisuuksia eikä crosstrainerista tietoakaan. Tänään kävin siellä toista kertaa ja paiskin yllättäen niillä romuilla älyttömän hyvän treenin. Kyllä siinäkin salissa siis jotain potentiaalia on.
Nyt kun vielä saisi itsensä rohkeasti raahattua lähimpään uimahalliin. Aina, kun menee jonnekin ensimmäistä kertaa, ahdistaa kauheasti. Sen jälkeen siitäkin paikasta voi tulla suorastaan toinen koti. Muistin pitkästä aikaa Kreetalla ja uudestaan Töölönlahdella miten paljon pidänkään uimisesta. Maailmassa on hyvin harvoja asioita, joista pidän, ja uimisesta pidän jopa oikein kovasti, joten sitä pitäisi ehdottomasti tarjota itselleen edes jotenkuten säännöllisesti. Firma vielä tarjoaisi uinnin puoleen hintaan, joten mistä saan lisää tekosyitä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tietoja minusta
- DreamScar
- Finland
Blogiarkisto
-
►
2024
(8)
- ► maaliskuuta (8)
-
►
2020
(14)
- ► huhtikuuta (6)
- ► maaliskuuta (6)
- ► helmikuuta (2)
-
►
2019
(22)
- ► marraskuuta (4)
- ► toukokuuta (2)
-
►
2018
(21)
- ► marraskuuta (5)
- ► toukokuuta (4)
- ► maaliskuuta (4)
- ► helmikuuta (4)
-
►
2017
(8)
- ► joulukuuta (1)
- ► marraskuuta (5)
- ► tammikuuta (2)
-
►
2015
(6)
- ► maaliskuuta (3)
- ► helmikuuta (3)
-
►
2014
(13)
- ► helmikuuta (1)
- ► tammikuuta (4)
-
►
2013
(11)
- ► heinäkuuta (8)
- ► toukokuuta (3)
-
►
2012
(29)
- ► marraskuuta (4)
- ► heinäkuuta (3)
- ► toukokuuta (4)
- ► huhtikuuta (7)
- ► maaliskuuta (1)
- ► helmikuuta (1)
- ► tammikuuta (1)
-
▼
2011
(91)
- ► marraskuuta (1)
-
▼
elokuuta
(14)
- Herkkukoukussa
- Herkistelyä
- Yksi kaikkien ja kaikki itsensä puolesta
- Pimeässä
- Yksinkertaiset läpimurtoajatukset 1-6
- Tuhlaajatytön paluu
- Ei kiitos
- Lomaltapaluustressi
- Päivän top 3 ajatusta
- Kuutamolla
- Kreeta - Ruokia, juomia, ravintoloita
- Kreeta - vuokra-autolla: päivä 2
- Kreeta - vuokra-autolla: päivä 1
- Kreeta - Samarian rotkovaellus
- ► heinäkuuta (16)
- ► toukokuuta (9)
- ► huhtikuuta (12)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.