Yksi kaikkien ja kaikki itsensä puolesta

Menin eilen nukkumaan jo vähän yli kymmenen, jotta ehtisin zetailla vähintään suositellut 8 tuntia. Kävi kuitenkin niin, että näin pitkin yötä erinäisiä isompia ja pienempiä painajaisia. Alkuyöstä aiheet pyörivät työasioissa. Aamun viimeisessä unessa jonkinlainen ex-säätömiekkonen oli ostanut omakotitalon, johon kuului suuri puutarha. Tyyppi viestitteli minulle, että tarvitsisi vähän apua puutarhan perkaamisessa, kun se oli talven jäljiltä aika surkeassa kunnossa - hiekoitushiekkaa kilotolkulla ym. Lähdin kilttinä tyttönä auttamaan, mutta päädyinkin tekemään puutarhahommia yksin, otsa hiessä ja kynnet riekaleina.

Puutarhan omistaja vain osoitteli mitä kaikkea haluaa korjatuksi ja millä tavalla. Sen jälkeen lähti järjestelemään virvokkeita ja kutsui kylään pari nuorta naista. Heillä hän selitti, että ei tarvitse tuosta puutarhaorjasta välittää, että pidetään me vaan hauskaa, vaikka se tuossa könyääkin rikkaruohojen ja mutakuoppien keskellä. Naikkoset tulivat vielä sylkemään päälle ja ehdottamaan, että seuraavaan hommaan tarvittaisiin varmaan haravaa. Lähdin polkupyörällä ostamaan omin rahoin haravaa, koska ei tietenkään kartanonherralla mitään työkaluja ollut.

Kyllä oli mukava sitten herätä ja tuumata, että pitää lähteä töihin ihmisten sekaan. Oli uni silti hyvä muistutus siitä, että ruma ja ahkera on ihan omillaan ja laiskat kaunottaret perivät maan. Ei pidä mennä kuvittelemaan, että joku välittäisi kenestäkään muusta kuin itsestään. Varsinkaan mies. Toivon voivani palata ensi yönä uneen. Jos niin onnekkaasti käy, varastan sen juipin polkupyörän enkä hae mitään haravaa vaan suuntaan jonnekin meren rantaan piknikille omassa ylhäisessä seurassani.