Seuraavaa mökkiviikonloppua varten leivoin etukäteen vadelmapiirakan. Myös nam! Teki mieli päästä eroon pakastimessa lojuneesta vadelmapussista, ja kun oli niitä piirakkavuokiakin vielä sopivasti esillä, ja vaniljakastiketta jäänyt yli mustikkapiirakoista... Ennen kaikkea teki mieli sellaista! Onhan lempiruokani sentään hiilihydraatti ja rasva - mieluiten yhdessä.
Seuraavana viikonloppuna puolukat olivat tehneet vallankaappauksen. Nättejä ovat, mutta hemmetin pahoja. Saivat siis jäädä kasvamaan ja eläimille ruuaksi.
Sieniäkin on putkahdellut kuin sieniä sateella, mutta syötäviä niistä ei kovin moni ole. Asian voisi tietysti muuttaa se, että tunnistaisin jonkin muunkin syötävän sienen kuin karvalaukun... Mutta kukapa niitä rumia sieniä söisi, kun näin söpöjäkin on tarjolla.
Kotimatkalla poikkesimme kahville & kaakaolle) Lappeenrannan linnoituksen Majurskan taloon. Kaakao on vähän laimeaa minun makuuni, koska olen tottunut juomaan myrkkyvahvaa kaakaota (ei mitään hupsis- tai nestuuki -maitojauheseoksia) ilman sokeria. Näinkin vaativaan makuun kaakao on kuitenkin kohtalaista ja kaunis virittely korvaa muut puutteet.
Niin pysyttelin kiltisti koko kesän ilman herkkuja, ja nyt olen taas herkkukoukussa. Lisääntyvä työstressi (johan tässä kolmatta viikkoa ollaan töissä) ja jokasyksyiset yt-neuvottelut ajavat kaipaamaan jotain ihanaa töiden jälkeen lohdutukseksi. Mitäpä sitä muutakaan ottaisi kuin kinuskikastiketta (tai suklaakastiketta, mutta sitä ei ole nyt tehnyt pitkään aikaan mieli)? Ja vain nolot nössökät syövät kinuskikastikkeen kanssa jotain jäätelöitä tai kakkuja. Raakana se pitää nauttia! Ja vähintään desin kerma-annoksesta kertaerä. Nyt tosin on tullut nappailtua kinuskia jo 6 päivänä putkeen, joten pitäisi laittaa jokin (kermatökissä ei ole korkkia, paha puute) kiinni ja kiristää vähän vyötä ja päätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.