Ajatuksen voima

Puututaanpa taas asiaan, johon en ole lainkaan perehtynyt - ajattelemiseen.

Vuosien saatossa olen kuullut usein kuinka toisinajattelijoita on vangittu, heitä pidetään kotiarestissa, joitakin on tapettu. En muista koskaan kuulleeni (mikä ei tarkoita etteikö tällaistakin tapahtuisi), että jossakin maassa olisi ryhdytty vainoamaan innokkaasti vaikkapa ammuntaa tai taistelulajeja harjoittelevia ihmisiä. Hehän olisivat helposti ja suoraviivaisesti vaarallisiin tekoihin teknisesti kykeneviä. Kyllä tämä toisinajattelijoiden vainoaminen jotain kertoo ajattelun voimasta ja vaarallisuudesta verrattuna yksinkertaiseen (kyseenalaistan reilun pelin hengessä sporttailijoiden älynlahjat) voimailijaan.

Itsenäistä ajattelijaa on yleisesti ottaen syytä arvostaa. Kuinka moni ihminen oikeasti ajattelee omia ajatuksiaan, jotka eivät ole karismaattisilta mielipidejohtajilta tietoisesti tai tiedostamatta omaksuttuja? Liian moni vain menee ja säheltää ajattelematta yhtään mitään. Vaaralliselta kuulostaa myös, jos joku suppeasti ajattelee vain yhdellä tavalla, ja kieltäytyy pohtimasta vaihtoehtoisia kantoja avoimin mielin.

Olisi mielenkiintoista tietää keitä valittaisiin eduskuntaan, mikäli jokainen äänestäjä ajattelisi huolella valintaansa eikä vain äänestäisi galluppien kärkinimiä. Kuka/ketkä voittaisivat vaalit, jos jokainen äänestäjä ajattelisi "En äänestä tuota puoluejohtajaa, koska hän saa joka tapauksessa tarpeeksi ääniä."? Monet mediayhtiöt rakentavat omia vaalikoneitaan, mutta auttaako tämä ihmisiä tekemään valintojaan? Entä jos äänestäjä on kuunnellut niin paljon arvostamansa julkkis-poliitikon haastatteluita ja vaaliväittelyitä, että on ihan itse aivokylvettänyt itsensä ajattelemaan asioista samalla tavalla? Tällöinhän vaalikone luultavasti löytää yllättäen oman suosikin kärkinimiin.

Kun käyn itse tutkimassa vaalikoneen ehdokkaita, saan top 5-listalle yleensä 3-5 eri puolueen ehdokkaita. He ovat aina minulle entuudestaan tuntemattomia. Sen jälkeen ryhdyn lukemaan tarkempia vastauksia kysymyksiin. Järkytyn. Hehän ovat kaikki hulluja! Vaikka olemme mahdollisesti vastanneet johonkin kysymykseen samalla tavalla kyllää tai eitä ja pitäneet asiaa tärkeänä, ovat perustelut ja ehdokkaan vaihtoehtoratkaisut niin järkyttäviä, etten voisi koskaan äänestää kyseistä henkilöä.

Mukana on välillä hyväntahtoisia siivoojia tai kirvesmiehiä, mutta heidän vastauksistaan kajastaa usein akateeminen kouluttamattomuus. Hyvät ajatukset ovat kauniita, mutta selviäisikö tällainen kansanedustaja älykkyyttä, nokkeluutta ja kieroutta vaativalla pelikentällä? Pelkään pahinta. Oman ehdokkaan valinta on järkyttävän vaikeaa. Äänestän velvollisuudentuntoisena (ettei tartise kuunnella kavereiden haukkuja), joskaan ehdokkaani eivät oikeastaan koskaan tule valituksi. Miksipä kukaan äänestäisi tuntematonta pelkkien ajatusten perusteella...

Minäkin sorrun perusteettomaan ajattelemattomuuteen usein. Olen erinomaisen merkkiuskollinen älyvapaista syistä. Vastaavasti inhoan asioita ilman perusteita.

Adidas-merkistä olen pitänyt aina. Alkuperäisenä syynä lienee "All Days I Dream About Sex", joka joskus teininä kolahti sopivasti. Lausahduksellahan ei tietenkään ole mitään tekemistä Adidaksen tuotteiden kanssa, vaan vain sen jonkun vekkulin, joka on tämän ideoinut. Nyt olisi oikein hyvä hetki lakata pitämästä Adidaksesta, kun kävi ilmi, että heidän vaatteistaan löytyy myrkkyä, josta seuraa pesuhommeleiden myötä ympäristöhaittoja. Tuskinpa kyseinen myrkky ihmisenkään hyvinvointia edistää. Mutta ei - niin vaan on kivasta merkistä kyse, että tykättävä on.

Hesburgeria taas olen inhonnut syvästi siitä hetkestä lähtien, kun kuulin ensimmäistä kertaa mainoslaulun "Hesburger - sen parempaa - et muualta mistään saa". Inhoan myös Pepsiä, koska se ei ole mielestäni se alkuperäinen cola. Mainittakoon, että kolajuomien makua inhoan äärettömästi, oli merkki mikä tahansa.

Olen syntinen, mutta heitän silti kiven. Se tosin on ihan pieni ja pehmeä kivi, ja siihen on maalattu rakkautta kuvaava kiinalainen merkki.