Turhautuminen

Mikä tuska näiden typerien käsien ihottuman kanssa. Kutina tuntuu vain pahenevan ja leviävän jo ranteisiin. Raapiminen tietysti pahentaa asiaa, nostaa iholle paukamia ja punastuttaa. Olen niin turhautunut elämään tässä kropassa, joka ei koskaan voi olla päivääkään kunnossa. Tuntuu siltä, kuin olisin 30 vuotta hoivannut kroppaa, ja odottanut sen kuntoutumista, että voisin vihdoin alkaa elää.

Kun ei, niin ei. Ihottumat ja finnit eivät vain luovuta. Kun yhden kohdan saa hoidettua, toinen alkaa tuhoutua. Juuri nyt näiden käsien kanssa on menossa tiukka spiraali alas kohti helvettiä. Voinko koskaan enää meikata tai kätellä ihmisiä, kun tämä kroppa on tällainen riesa. Kehtaanko enää koskaan mennä muulle julkiselle paikalle kuin töihin? Vihaan olla tässä kyseisessä ruumiissa. Minne voin reklamoida? Saako uuden ja ehjän tilalle? Vai menikö takuu jo umpeen?

Ja sitten on niitä, jotka voivat syöttää ja juottaa kropalleen mitä vaan, valvottaa loputtomiin, kiduttaa keinokuiduilla, ja voivat silti loistavasti ja näyttävät upeilta. Iskeköön rutto sellaisiin ihmisiin! Katkera ja kostonhimoinenhan en ole, mutta ihan vaan tasapuolisuuden nimissä...